Lausuntopyyntönne luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi yleisestä asumistuesta

Sosiaali- ja terveysministeriö pyytää lausuntoja luonnoksesta hallituksen esitykseksi yleistä asumistukea koskevaksi laiksi sekä laiksi eläkkeensaajan asumistuesta annetun lain muuttamisesta. Lakiehdotus perustuu SATA–komitean ehdotukseen yleisen asumistuen uudistamisesta. 

 

Sosiaali- ja terveysministeriö pyytää lausuntoja luonnoksesta hallituksen esitykseksi yleistä asumistukea koskevaksi laiksi sekä laiksi eläkkeensaajan asumistuesta annetun lain muuttamisesta. Lakiehdotus perustuu SATA–komitean ehdotukseen yleisen asumistuen uudistamisesta.

Lakiluonnoksessa yleisen asumistuen keskeisimpänä uudistuksena on siirtyminen ruokakunnan koon ja asunnon sijaintipaikkakunnan mukaan määräytyvään kokonaisvuokraan asumistuessa hyväksyttävien enimmäisasumismenojen määrittelyssä. Yleisessä asumistuessa sovellettavat tuensaajaruokakunnan tulojen mukaan määräytyvät omavastuuosuudet laskettaisiin jatkossa lineaarisen yhtälön mukaan ja nykyisistä valtioneuvoston vahvistamista omavastuutaulukoista luovutaan.

Lakiehdotuksessa on lisäksi uudistettu omistusasuntoon yleistä asumistukea myönnettäessä huomioon otettavien asumismenojen määrittely sekä tehty pienempiä muutoksia mm. huomioon otettavien tulojen ja tuen tarkistusrajojen määrittelyyn. Enimmäisasumismenojen kehitys ehdotetaan sidottavaksi Tilastokeskuksen neljännesvuosi-indeksiin ja muut tuen määrään vaikuttavat normit kansaeläkeindeksin kehitykseen.

Esitykseen sisältyy myös yleisen asumistuen ja eläkkeensaajan asumistuen yhteensovituksen selkeyttäminen. Eläkkeensaajan asumistuen saaminen kytketään eläkkeen saamiseen ja eräillä ryhmillä ollut tukijärjestelmän valintaoikeus poistuu. Tämän vuoksi kaikki eläkkeensaajalapsiperheet siirtyvät yleisen asumistuen piiriin ja yli 65-vuotiaat, joilla ei ole oikeutta eläkkeensaajan asumistukeen, säilyvät yleisen asumistuen piirissä.

Esityksen mukaiset lakimuutokset on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2015.

Käsittelyssä olevaan esitysluonnokseen sisältyy hallitusohjelmassa erikseen sovittu asumistuessa hyväksyttävien enimmäisasumismenojen korottaminen ja omavastuuosuuksien alentaminen. Esityksessä ei ole vielä mukana lopulliseen hallituksen esitykseen sisällytettävä rakennepoliittisen päätöksen (29.11.2013) mukainen ansiotulojen suojaosa.

Kokonaisuutena Suomen Kuntaliitto pitää em. lakiuudistuksia kannatettavina. Erityisen hyvää uudistuksissa on järjestelmän merkittävä yksinkertaistuminen ja tuen tason ennakoitavuuden paraneminen, mikä parantaa erityisesti tuen hakijan mahdollisuutta taloutensa suunnitteluun ja hallintaan. Lisäksi omaishoidon tukena maksettavan hoitopalkkion huomioiminen etuoikeutettuna tulona asumistuen suuruutta arvioitaessa, on hyvä uudistus.

Kuntaliitto kannattaa myös sitä, että uudistetussa laissa on säilytetty vammaisten henkilöiden suurempaan tilantarpeeseen liittyvä sääntely, eikä näe esteitä sille, että lapsiperheiden asumisen tukeminen siirtyy tulevaisuudessa kaikilta osin yleisen asumistuen piiriin. Hieman epäselväksi jää, miksei tämä muutos tuo muutosta eläkkeensaajan asumistuessa etuoikeutettuihin tuloihin (14 §).

Se, että luonnoksessa ei vielä ole huomioitu hallituksen rakennepoliittisen päätöksen 29.11.2013 linjauksia, heikentää uudistuksen vaikutusten kokonaisarviointia. Suomen Kuntaliiton näkemyksen mukaan rakenneuudistuspäätöksen toimeenpanoa tulee yleisen asumistuen osalta kiirehtiä. Pelkkä työttömyysturvan suojaosa yksinään säilyttää järjestelmän tuloloukot lähes ennallaan, eikä yksinään riitä kannustamaan työllistymisessä esim. lyhyihin tai osa-aikaisiin tehtäviin.

Käsittelyssä olevassa lakiluonnoksessa yleisen asumistuen myöntämis- ja tarkistamisajankohtia yhdenmukaistettaisiin siten, että tulojen muutokseen perustuva tarkistus tehtäisiin aina sitä kuukautta seuraavan kuukauden alusta, josta alkaen tulojen muutos on voimassa kuukauden 1. päivästä lukien. Jatkossa tuensaaja voisi siis ansaita aina vähintään yhden kuukauden muuttunutta tuloa, joka ei vielä aiheuttaisi tuen tarkistamista. Muutoksen arvioidaan kannustavan ottamaan työtä vastaan ja parantavan tuensaajan selviytymistä silloin, kun henkilö ei ole vielä saanut ensimmäistä palkkaa. Esityksen mukaan muutos myös vähentäisi takaisinperittävien tukien määriä.

Uudistuksessa on samalla esitetty luovuttavaksi nyt vuoden 2015 loppuun voimassa olevasta asumistukilain 15 §:n mukaisesta pitkäaikaistyöttömille kohdistetusta asumistuen tarkistukseen liittyvästä lykkäyksestä tulojen noustessa. Voimassa olevan väliaikaisen lainsäädännön mukaan pitkäaikaistyöttömän tuki on tarkistettu vasta kuuden kuukauden kuluttua hänen työllistymisestään. Luonnoksen perustelujen mukaan menettely on osoittautunut ongelmalliseksi, koska pitkäaikaistyöttömyyden määrittelyssä on edellytetty 12 kuukauden yhtäjaksoista työttömyysjaksoa ja siksi että kyseiselle kuuden kuukauden jaksolle osunut tuen vuosi- tai välitarkistus on usein käytännössä estänyt tämän tarkistuslykkäyksen.

Uudistuksessa mainitaan myös nykyisin voimassa olevien tulorajojen pienet korotukset, mutta avoimeksi jää, miten rakenneuudistuspäätös tullaan uudistetussa yleisessä asumistuessa huomioimaan.

Se, että asumistuen tarkistus tehdään jatkossa vasta silloin, kun tulot ovat jo työllistyvän henkilön käytettävissä, on Suomen Kuntaliiton näkemyksen mukaan todella erinomainen uudistus. Kuntaliiton arvion mukaan uudistuksella todennäköisesti on selviä työllistymistä helpottavia ja kannustavia vaikutuksia.

Toisaalta nykyinen väliaikainen lainsäädäntöuudistus on kohdistunut nimenomaan pitkään työttömänä olleisiin henkilöihin, mikä nyt poistuisi. Kyseiselle kohderyhmälle työn vastaanottaminen on niin pitkän työelämästä poissaolon kuin yleensä niukan taloudellisen tilanteen vuoksi erityinen haaste ja yksi elämän suurista kriisivaiheista. Tällä kohderyhmällä täysipäiväinenkään työllistyminen ei välttämättä juurikaan nosta tulotasoa, mutta muuttaa merkittävästi totuttuja talouden rakenteita.

Vaikka Kuntaliitto on tietoinen ja osittain myös yhtyy kriittisiin näkemyksiin voimassa olevan väliaikaisen lainsäädännön heikkouksista, tulisi pitkään työttömänä olleiden henkilöiden työllistymistä myös uudistuksen jälkeen tukea erityisesti. Pitkäaikaistyöttömyys on viime vuosina ollut jatkuvassa kasvussa ja kaikessa lainsäädäntötyössä tulisi arvioida myös tämän kohderyhmän tukemista niin, että pystyttäisiin mahdollisimman kustannustehokkaasti edistämään heidän työllistymistään. Kuntien vastuu pitkään työttömänä olleista henkilöistä on myös kehysriihen 2013 ja rakenneuudistuspäätöksen perusteella kasvamassa, jolloin valtion tulisi perusturvaan liittyvissä ratkaisuissaan huomioida se, ettei vastuun laajeneminen muodostu kunnille kohtuuttomaksi.

Koska pitkään työttömänä olleiden kohderyhmän erityistä taloudellisen tuen tarvetta ei uudistuksessa huomioida mitenkään, Kuntaliitto ei yhdy siihen, että nykyinen väliaikainen kokeilulainsäädäntö kumottaisiin. Kyseisen lainsäädännön kustannusvaikutukset ovat kokeilun ensimmäisen vaiheen perusteella ja osittain myös esitysluonnoksessakin mainituista syistä suhteellisen vähäiset. Lisäksi väliaikaisen lainsäädännön tosiasiallisista vaikutuksista ei ole vielä riittävästi tietoa. Kuntaliiton näkemyksen mukaan nykyinen kokeilu olisi syytä saattaa hallitusti loppuun, tehdä kokeilun vaikutuksista riittävät näyttöön perustuvat johtopäätökset ja vasta sen jälkeen arvioida mahdolliset lainmuutostarpeet.

Nyt käsittelyssä olevan luonnoksen vaikutuksia em. kannustavuuteen erityisesti tuloihin liittyvissä tarkistustilanteissa on kuitenkin vielä mahdotonta kokonaisuudessaan arvioida, koska lakiluonnoksesta puuttuu rakenneuudistuspäätökseen sisältynyt 400 euron tulojen suojaosaan liittyvä sääntely.

Lakiluonnoksen perusteluissa todetaan, että uudistuksen kustannusvaikutuksia toimeentulotuen kustannuksiin on vaikea arvioida. Uudistus on kuitenkin hallitusohjelmaan sisältyneitä tasokorotuksia sekä 10 milj. lisämäärärahan ja asumiskustannusten omavastuun prosenttiosuuden laskuun liittyvien kustannusten nousun lisäksi tarkoitus toteuttaa kustannusneutraalisti. Perusteluissa todetaan, että 72 prosentilla asumistuki pysyy ennallaan tai nousee ja 28 prosentilla tuki laskee. Lähes kaikkien tuensaajien tuki muuttuu uudistuksessa jonkin verran. Arvioiden mukaan uudistus suosii jonkin verran lapsiperheitä, koska omavastuuosuuksien määrittelyssä on huomioitu erityisesti lapsiperheet siten, että tuloista vähennettävä erä on lasten osalta suurempi verrattuna ruokakunnan aikuisjäsenten lukumäärän perusteella tehtävään vähennykseen.

Joidenkin tutkimusten perusteella on arvioitu, että jopa 50 prosenttia perustoimeentulotuen kustannuksista aiheutuisi asumiskustannuksista. Tästä johtuen kunnat ovat joutuneet viime vuosina turvaamaan ihmisten asumista huomioimalla eri alueiden tosiasialliseen asunto- ja vuokratasotilanteeseen perustuvia asumismenoja toimeentulotukea myönnettäessä. Käytännössä tämä on tarkoittanut sitä, että toimeentulotuesta on tullut ensisijaisiin etuuksiin rinnastuva pysyvä kuukausittainen etuus monille perusturvan varassa eläville, vaikka se on alun perin tarkoitettu viimesijaiseksi tilapäiseksi etuudeksi. Yksin asuvat ovat toimeentulotuen hakijoiden piirissä tässä suhteessa yliedustettuina ja asumisen todellisten kustannusten ja yleisen asumistuen välinen ero on ollut erityisen suuri kaupunkiseuduilla. Esitysluonnoksen mukaan siirtyminen kokonaisvuokraan saattaa asettaa korotuspaineita nimenomaan pienten asuntojen vuokratasoon, jota toisaalta osittain estää se, että monilla alueilla taso on jo nyt selkeästi korkeampi kuin asumistuessa uudistuksenkaan jälkeen hyväksyttäisiin.

Suomen Kuntaliiton näkemyksen mukaan kustannusneutraalisti toteutettava uudistus säilyttää ja ylläpitää nykyisen järjestelmän sisään rakentuneen ensisijaisen ja viimesijaisen etuusjärjestelmän vääristymän. Tästä syystä uudistus ei todennäköisesti juurikaan pienennä pelkästään suurten asumiskustannusten perusteella viimesijaista toimeentulotukea hakevien henkilöiden lukumäärää tai perustoimeentulotuen kustannuksia. Nykyisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa uudistuksella olisi selkeästi pitänyt pyrkiä myös näiden järjestelmien välisten vääristymien korjaamiseen kosmeettisten muutosten sijaan.

Lisäksi vaikka on hyvä, että uudistuksessa on edelleen pyritty turvaamaan lapsiperheiden asumisen kohtuullinen taso, on esityksessä silmiin pistävää se, että yksinasuvilla hyväksyttävät enimmäisasumismenot eivät vastaa tosiasiallista vuokratasoa. Käytännössä luokittelu on jo selkeästi lähempänä todellisuutta kahden henkilön enimmäisasumismenojen kohdalla. Uudistuksessa olisikin tullut tehdä selkeä todellisuutta vastaava tasokorotus yksin asuvien henkilöiden hyväksyttäviin enimmäisasumismenoihin. Hyvä lähtökohta olisi ollut korjata yksinasuvien enimmäisasumismenojen taso yleisessä asumistuessa esim. eläkkeensaajan asumistuen tasolle. Esityksen kuntaryhmäluokitteluun liittyy myös muita ongelmia, koska yksiselitteisesti maaseutumaisten kuntien asumiskustannukset eivät ole alhaisempia kuin kaupunkimaisten kuntien asumiskustannukset.

SUOMEN KUNTALIITTO   

Tarja Myllärinen

johtaja, sosiaali- ja terveys

Soile Paahtama

erityisasiantuntija,

hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tiimin esimies