Ympäristöministeriö pyytää lausuntoa asetuksesta, jolla toimeenpannaan keskisuuria polttolaitoksia koskevan direktiiviin (EU) 2015/2193 asetustason vaatimukset. Muutokset koskevat lähinnä polttolaitosten ilmapäästöjen raja-arvoja. Tässä yhteydessä uusitaan myös alle 50 MW energiantuotantoyksiköitä koskeva valtioneuvoston asetus (750/2013). Lakitason sääntelyä edellyttävä ympäristönsuojelulain muutosesitys keskisuurten polttolaitosten osalta on ollut lausuntokierroksella, joka päättyi 18.8.2017.
Lausuttavana olevan asetuksen kannalta keskeistä on ensimmäisen kerran rekisteröitäviksi tulevien pienten polttolaitosten suuri lukumäärä polttoainetehon kokoluokassa 1-5 megawattia (MW). Nämä ovat tyypillisimmillään kaukolämpöä tuottavia, lämpöyrittäjävetoisia tai kasvihuoneita ja muita teollisuuden kohteita palvelevia. Merkittävällä osalla 1-5 MW polttolaitoksista pääpolttoaineena on puu tai turve eri muodoissaan.
Kokoluokan 5-50 MW polttolaitokset ovat ympäristönsuojeluvaatimusten osalta voineet olla jo aiemmin ns. PIPO-asetuksen (750/2013) piirissä ja rekisteröintivelvollisia tai luvanvaraisia polttoaineen, laitoksen sijaintiolosuhteiden tai laitokseen liittyvän muun toiminnan luonteen perusteella.
Uusi asetus tulee voimaan joulukuussa 2018. Uusia päästöraja-arvoja on noudatettava 1.1.2025 alkaen (yli 5 MW) tai 1.1.2030 alkaen kokoluokassa 1-5 MW.
Tavoitteena tulee olla, että pienimmät toiminnanharjoittajat kykenevät antamaan rekisteröintiin tarvittavat tiedot ja suunnitelmat itsenäisesti, ilman ulkopuolella teetettäviä uusia tai kalliita erillisiä selvityksiä.
Huolimatta pitkästä luettelosta tarvittavia tietoja rekisteröinti-ilmoituksen sisällössä, vaatimustaso siinä tulee pitää kohtuullisena. Tämä koskee erityisesti rekisteröintimenettelyyn tulevia 1-5 MW olemassa olevia laitoksia.
Asetusehdotuksen 4 § koskevassa perusteellisesti laaditussa taustamuistiossa tuodaan esille tapauskohtainen tarkoituksenmukaisuusharkinta ja esimerkiksi pienempien yksiköiden mahdollisuus antaa rekisteröinti-ilmoitus yleisluonteisemmilla tiedoilla.
Rekisteröinti-ilmoituksen kohdan 4 sisältöä voisi täsmentää maininnalla ”viranomaispäätöksistä tai -luvista”. Kaikkia toiminnanharjoittajan tekemiä tai voimassaolevia sopimuksia ei toki tarvitse luetella laitosta rekisteröitäessä. Tätä kohtaa on syytä vielä täsmentää.
Rekisteröintivelvoitteen ei sellaisenaan pidä suoraan johtaa uusiin ja kiristyviin vaatimuksiin.
Rekisteröintiin liittyvien sisältövaatimusten tarkoituksenmukaisuutta tai kohtuullisuutta ja riskien arviointia koskeva harkinta jää käytännössä paikalliselle ympäristöviranomaiselle. Asetuksen vaatimuksiin tulisi lisätä maininta mahdollisista vapautuksista esimerkiksi merkittävien kustannusten perusteella tai riittävän pitkän toteutusajan myöntäminen.
Kohtuullisuutta voi edellyttää esimerkiksi varapolttoaineena olemassa olevien öljyä käyttävien laitosten ja varavoimakoneiden nestemäisten polttoaineiden käsittelyvaatimuksissa.
Meluntorjunnan 8 § osalta olemassa olevien rekisteröinnin piiriin tulevien laitosten osalta voidaan tyytyä vallitsevaan tilanteeseen edellyttämättä erillisiä mittauksia.
Viranomaisen taholta toimintaa valvotaan vuosi-ilmoitusten perusteella (18 §) sekä tehtyjen päästömittausten raportointien suhteen 3 tai 5 vuoden välein. Käytäntö viranomaisen tekemän jälkivalvonnan suhteen säilynee tavanomaisena.
Uusien rekisteröitävien laitosten suuri määrä voi aiheuttaa ruuhkaa käsittelyssä.
Erityisesti toiminnanharjoittajien ja ympäristöviranhaltijoiden kouluttamiseen on varauduttava ennalta.
Selkeillä rekisteröinti-ilmoituksen täyttöohjeilla voidaan myös helpottaa sekä toiminnanharjoittajan että viranomaisen työtä.
SUOMEN KUNTALIITTO
Miira Riipinen
ympäristöpäällikkö
Kalevi Luoma
energiainsinööri
Teknisen alan työvoimapula on pahenemassa. Kunnista puuttuu kaavoittajia, rakennustarkastajia, kiinteistöinsinöörejä ja rakennuttajia sekä monia muita maankäytön, rakentamisen ja infrapalvelujen ammattilaisia.