Työ- ja elinkeinoministeriö on teettänyt hallitusohjelman ja kuluttajapoliittisen ohjelman mukaisesti selvityksen kuluttajapalveluiden valvonnan järjestämisestä.
Kunnat vastaavat kuluttajapalveluiden valvonnasta, joka on osa ympäristöterveydenhuollon kokonaisuutta. Viime vuosina kunnat ovat muodostaneet kuntien yhteisiä valvontayksiköitä (yhteistoiminta-alueita), joissa on käytössä vähintään 10 henkilötyövuotta vastaavat resurssit.
Kuntavalvonnan ongelmana on, että monet työntekijät joutuvat käyttämään paljon aikaa perehtyäkseen valvontaan ja erityyppisten valvontakohteiden tarkastamiseen, mutta samantyyppisiä tarkastuskohteita ei kuitenkaan omalla valvonta-alueella ole kovin paljon, jolloin perehtymiseen käytetty aika suhteessa valvontaan käytettävään aikaan kasvaa suureksi. Vuonna 2011 kuluttajaturvallisuusvalvontaan käytettiin kunnissa yhteensä vajaat 20 henkilötyövuotta 280 viranhaltijan työpanoksesta. Lukujen suhteesta voidaan päätellä, että monet henkilöt tekevät vähän valvontaa. Merkittävä osa kuluttajaturvallisuusvalvontaan käytetystä työajasta menee kouluttautumiseen ja perehtymiseen.
Yhteistoiminta-alueet ovat helpottaneet kuluttajaturvallisuusvalvonnan järjestämistä, mutta jatkossakaan ongelma perehtymisajan suhteesta valvontaan käytettyyn aikaan ei tule poistumaan. Yhteistoiminta-alueita tulee olemaan jatkossa noin 65. Käytännössä jokaisella alueella tulisi olla 1-2 kulutusturvallisuusvalvontaa tekevää tarkastajaa, mikä tarkoittaa että jatkossakin kunnissa yli sata työntekijää joutuu perehtymään valvontaan, kun valtiollisesti hoidettuna valvonta saataisiin hoidettua huomattavasti vähemmällä henkilömäärällä. Selvityksestä puuttuu arvio kokonaisvalvonnantarpeesta. Selvityksessä ei ole otettu kantaa siihen, millaisella henkilömäärällä valvonta voitaisiin hoitaa keskitetysti.
Selvitysmies on esittänyt, että valvonta voitaisiin keskittää aluehallintovirastoihin tai Tukesiin. Kuntaliitto kannattaa ensisijaisesti valvonnan keskittämistä. Keskittämällä valvonta valtakunnallisesti esimerkiksi aluehallintovirastojen 12 toimipisteeseen saataisiin valtakunnallisesti kattava verkosto, jossa valvonta olisi mahdollista hoitaa kustannustehokkaasti ja kattavasti.
Mikäli kaikkea kuluttajaturvallisuuslain mukaista valvontaa ei voida siirtää Tukesiin, valvonta-vastuuta voitaisiin myös jakaa kunnan ja valtion välillä. Selvitysmies on ehdottanut sivulla 9. kohdejakoa kuntien ja valtion valvontavastuista. Kohdejako olisi selkeintä tehdä siten, että kuluttajaturvallisuuslain valvontavastuu olisi Tukesilla ja kunnan valvottavaksi sopivista kohteista säädettäisiin terveydensuojelulaissa. Kuluttajaturvallisuuslaista voitaisiin siirtää terveydensuojelulain nojalla valvottaviksi sellaisia kohteita, joita muutoinkin valvotaan terveydensuojelulain nojalla (esim. uimahallit ja uimarannat). Terveydensuojelulakiin voitaisiin siirtää myös esim. leikkipuistoja. Merkittävät suuret turistikohteet esimerkiksi laskettelurinteet (joissa on tapahtunutkin kuolemaan johtavia vahinkoja) sekä elämyspalvelut tulisi ehdottomasti siirtää Tukesin valvontaan.
Selvitysmies on todennut, että kuluttajaturvallisuusvalvontaan on kunnissa käytetty vuonna 2011 alle 20 htv:ta. Kustannuksia ja valtionosuutta arvioitaessa selvitysmies on kuitenkin ottanut pohjaksi viranomaistoimija rekisterin (VTO), jossa kunnat ovat arvioineet käyttävänsä henkilöresursseistaan 37 htv:ta kuluttajaturvallisuusvalvontaan. Kuntaliitto on selvitysmiehen kanssa samaa mieltä siitä, että kustannuslaskelma on syytä tehdä tarkempana. Se on myös tehtävä toteutuneiden kustannusten perusteella niin pitkälle kuin mahdollista.
Kuntaliitto pitää voimassaolevaa kuluttajaturvallisuuslakia tavaroiden valvontavastuiden kannalta erittäin epämääräisenä. Laki velvoittaa kuntia valvontavastuuseen, mutta vakiintuneen työnjaon mukaan valvonta hoidetaan Tukesissa, kuten raportissakin mainitaan. Kuluttajaturvallisuusvalvonnan keskittäminen Tukesiin selkeyttäisi tilannetta.
Kuntaliitto kannatta vaihtoehtoa, että työ- ja elinkeinoministeriö jatkaa selvitystyötä valvonnan keskittämisestä valtiolle. Koska kyseessä on osa ympäristöterveydenhuollon kokonaisuudesta, jatkoselvitys tulisi tehdä samassa yhteydessä muiden ympäristöterveydenhuollolle suunniteltujen selvitysten kanssa. Maa- ja metsätalousministeriö tulee selvittämään elintarvikevalvonnan valtiollistamisen kuluvan hallituskauden aikana ja nämä selvitykset tulisi jotenkin kytkeä toisiinsa.
Kuluttajaturvallisuuslain valvonnan keskittäminen Tukesiin keventäisi hieman kuntien tehtävätaakkaa ja antaisi paremmat mahdollisuudet kehittää kustannustehokasta ja laadukasta valvontaa.
SUOMEN KUNTALIITTO
Leena Karessuo
johtaja, alueet ja yhdyskunnat
Tarja Hartikainen
erityisasiantuntija
Teknisen alan työvoimapula on pahenemassa. Kunnista puuttuu kaavoittajia, rakennustarkastajia, kiinteistöinsinöörejä ja rakennuttajia sekä monia muita maankäytön, rakentamisen ja infrapalvelujen ammattilaisia.