Lausunto luonnoksesta esitykseksi vuokra-asuntojen rakentamislainojen lyhyestä korkotuesta

Kohtuuhintaisen vuokra-asuntotuotannon edistäminen on hallituksen asuntopolitiikan keskeinen tavoite. Tässä tarkoituksessa ehdotetaan uuden korkotukijärjestelmän perustamista aiempien tuotantotukien rinnalle.

Tukiperheen uusin tuote on suunnattu erityisesti yksityisille rakennuttajille ja sijoittajille. Sen toivotaan lisäävän sosiaalista vuokra-asuntotarjontaa kasvukeskusten asuntomarkkinoilla, etenkin pääkaupunkiseudulla.

On huomattava, että rahoitus ei tällä hetkellä ole vuokra-asuntotuotannon pullonkaula. Rahoitusinstrumenttien räätälöinti ei siis pura mitään varsinaista tuotannon estettä. Esityksessä todetaankin, että sen tarkoituksena on nimenomaan monipuolistaa vuokra-asuntotarjontaa. Tässä esitys nostaa esiin todellisen ongelman, keskihintaisten vuokra-asuntojen puutteen pääkaupunkiseudulla. Tilanteessa kärsijäksi on jäänyt pienituloinen palkansaaja. Edullisiin, säänneltyihin vuokra-asuntoihin pääsevät tarveharkinnan myötä vain kaikkein pienituloisimmat - osin palkkatyön ulkopuolella olevat - asunnonhakijat. Uusi tukijärjestelmä ei kuitenkaan tuo tähän muutosta. Sama, tiukka tarveharkinta tulisi koskemaan näitäkin vuokra-asuntoja 20 vuoden ajan.

Ympäristöministeriö koeponnisti 20-vuotisen tukimallin jo viime syksynä, mutta lausuntokierroksen jälkeen totesi sen vaativan lisää kehittämistä. Nyt käsillä oleva versio on edellistä kevyempi sijoittajan näkökulmasta. Erityisesti sitä on kevennetty poistamalla ns. yleishyödyllisyysvaatimukset tuen saajalta. Näin tukikelpoisten yksityisten rakennuttajien ja sijoittajien joukko laajenee, mutta toisaalta edullisimpiin lainantarjoajiin kuuluva Kuntarahoitus Oyj ei enää kelvanne rahoittajien joukkoon. Edullisin rahoitus on kuitenkin vuokralaisen etu, ja rahoituksen kallistuessa vuokrataso automaattisesti kohoaa. Kuntarahoituksen mukanaolo tulee varmistaa tukimallissa.

Nykyhallitus on ponnistellut virittääkseen korkotuki-instrumentin myös yksityissektorille sopivaksi. Synteesi yksityisen sijoitustoiminnan ja sosiaalisen asuntovuokrauksen välillä näyttää kuitenkin olevan vaikeasti saavutettavissa. Jos sosiaalinen asuntovuokraus ei näillä yrityksillä lisäänny, yksityiskohtien loputon hiominen ei liene ratkaisun avain. On syytä palata strategisempaan harkintaan. Varteenotettava vaihtoehto on kehittää sosiaalista asuntovuokrausta kuntaomisteisten yhtiöiden toimintaedellytyksiä parantamalla siten, että niiden tarjonta kohtaa pienipalkkaisten työntekijöiden kysynnän nykyistä paremmin. Vapaan vuokra-asuntotarjonnan merkitystä kuntayhtiöiden rinnalla tuskin kukaan kyseenalaistaa.

SUOMEN KUNTALIITTO

Alueet ja yhdyskunnat -yksikkö

Leena Karessuo 

johtaja  

Laura Hassi

asumisen asiantuntija