Lausunto hallituksen esityksestä laiksi maantielain muuttamisesta

Liikenne- ja viestintäministeriö pyytää Kuntaliiton lausuntoa hallituksen esitysluonnoksesta maantielain (503/2005) muuttamiseksi 4.9.2017 mennessä. Kuntaliitto on pyynnöstä saanut lisäaikaa 6.9.2017 saakka.

Esityksellä toteutettaisiin maakuntalain 6 §:n 1 momentin 14 kohdassa tarkoitettujen liikennettä ja tienpitoa koskevien tehtävien siirto valtiolta maakunnille. Esityksessä siirrettäisiin lisäksi eräitä tehtäviä maakuntauudistuksen yhteydessä lakkaavista elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista Liikennevirastoon. Valtio toimisi edelleen maanteiden omistajana, ja tienpidon rahoitus toteutettaisiin erillisrahoituksena.

Esityksessä maantielain nimikettä ehdotetaan muutettavaksi laiksi liikennejärjestelmästä ja maanteistä sekä soveltamisalaa vastaavasti laajennettavaksi. Lakiin ehdotetaan sisällytettäväksi valtakunnallista ja maakunnissa tapahtuvaa liikennejärjestelmäsuunnittelua koskevat uudet säännökset ja maanteiden luokitteluun pohjautuvat palvelutasoa koskevat nykyistä täsmällisemmät säännökset. Esitykseen sisältyvät myös ehdotukset maakuntauudistuksen edellyttämäksi uudeksi sääntelyksi koskien maanteiden tienpidon järjestämistä maakuntien ja valtion yhteistyönä sekä tähän liittyvistä ohjaus-, sopimus- ja muista järjestelyistä.

Kuntaliiton lausunto annetaan vastaamalla lausuntopalvelu.fi:ssä julkaistuun lausuntopyyntöön ja jaottelemalla lausunto lausuntopyynnössä annettujen otsikoiden mukaisesti seuraavasti:

Yleiset huomiot esityksestä

Kuntaliitto kannattaa uusia ehdotuksia valtakunnallisesta liikennejärjestelmäsuunnitelmasta ja maanteiden palvelutason määrittelystä ja kommentoi niitä tarkemmin ao. kohdissa. Ne tuovat liikenteen toimintaympäristöön pitkäjänteisyyttä ja ennustettavuutta ja edistävät maantieverkon määritellyn palvelutason toteutumista eri puolilla maata.

Maakuntauudistuksen periaatteisiin sisältyy maakuntien itsehallinnon ja itsenäisen päätäntävallan kunnioittaminen mahdollisimman laajasti. Tavoite ei täysin toteudu etenkään alueellisen tienpidon tehtävän osalta. Ottaen kuitenkin huomioon yhtenäisten periaatteiden tarve tienpidossa, käytettävissä olevat resurssit ja niiden näkymät sekä rahoituksen ja verkoston omistajuuden säilyminen valtiolla, alueellisen tienpidon tehtävien hoitamisen lähtökohtana on mahdollista olla sopimuspohjaisuus. Kyseenalaista kuitenkin on, sopiiko valtio aidosti maakunnan kanssa, sillä valtion ohjausote muodostuu erittäin vahvaksi suhteessa maakuntiin ulottuen hyvinkin yksityiskohtaiseen ohjaukseen.

Lailla ei säädetä kunnissa tai kaupunkiseuduilla tehtävästä liikennejärjestelmäsuunnittelusta (2 §), mitä Kuntaliitto kannattaa ja pitää tarkoituksenmukaisena. Erityisesti suurimmat kaupungit ja kaupunkiseudut ovat jo pitkään tehneet liikennejärjestelmäsuunnittelua, joka tukee niiden yleiskaavoitusta ja muuta maankäytön, asumisen, palvelujen ja elinkeinojen kehittämistä ja toteuttamista. Kuntaliitto huomauttaa, että lakiesityksessä ja etenkin sen perusteluissa tulee kuitenkin tunnistaa kunnat, kaupungit ja MAL-kaupunkiseudut liikennejärjestelmäsuunnittelun toimijoina ja rahoittajina. Nyt näin ei ole tehty, vaikka kuntien osuus Suomen liikenneväylänpidon rahoituksesta on kokonaisuudessaan noin 45 prosenttia ja kasvu tapahtuu pitkälle kaupunkiseuduilla. Sääntelyn tulee olla selkeää ja turvata kunnille oikeus itsenäisiin kaavoitus- ja maapoliittisiin valintoihin niiden kehittäessä, rahoittaessa ja toteuttaessa maankäyttöään.

Yleisenä huomiona Kuntaliitto toteaa, että jatkovalmistelussa tulee vahvistaa kuntien, kaupunkien ja kaupunkiseutujen mahdollisuutta osallistua valtakunnallisen ja maakunnallisen liikennejärjestelmän, alueellisen tienpidon ja maanteiden suunnitteluun.

Lakiesitykseen sisältyvässä nykytilan kuvauksessa tulee huomioida kuntien merkittävä rooli liikenneverkon kunnossapidossa ja kehittämisessä ja täydentää sitä tältä osin. Valtio vastaa kustannuksellaan tienpidosta ja kunnat vastaavasti kadunpidosta. Kunnat ovat osallistuneet erilaisista syistä maanteiden rakentamiskustannuksiin. Kunnat ja valtio myös yhteisrahoittavat metro- ja raidehankkeita sopimusperusteisesti. Kuntien osuus liikenneväylänpidon kustannuksista 1990-2015 oli n. 45 % (Liikenneinfra 2040, VTT 2017).

Kuntaliitto pitää hyvänä, että lakiluonnoksessa otetaan käyttöön toimialan yhteisesti valmisteleman uuden kunnossapidon nimikkeistön mukaiset termit tienpidossa. Kuntaliitto tukee osaltaan toiminnassaan näiden termien käyttöönottoa vastaavasti kuntien kadunpidossa. Kunnossapito käsittäisi jatkossa hoidon ja korjauksen hoidon ja ylläpidon sijaan.

Huomionne lain 1 lukuun Yleiset säännökset

        2 § Soveltamisala

• Kuten pykälän perusteluissa todetaan, lailla ei säädetä kunnissa tai kaupunkiseuduilla tehtävästä liikennejärjestelmäsuunnittelusta. Kuntaliitto pitää tätä rajausta kannatettavana ja kuntien ja kaupunkiseutujen tehtävien kannalta tarkoituksenmukaisena. Ks. kohta Yleiset huomiot esityksestä.

  4 § Maantiet

• Ehdotuksen mukaan liikenne- ja viestintäministeriö päättää siitä, mitkä maantiet ovat valtateitä ja mitkä kantateitä sekä siitä, miltä osin ne kuuluvat valtakunnallisesti merkittävään runkoverkkoon. Liikennevirasto päättää muiden maanteiden luokittelusta seutu- tai yhdysteiksi. Ehdotukseen ei sisälly säännöksiä päätöksentekomenettelystä. Kuntaliitto toteaa, että valtakunnallisesti merkittävän runkoverkon määrittely on kannatettavaa.

• Runkoverkolla ja muilla pääteillä on huomattava merkitys kuntien ja maakuntien elinkeinoelämän kehitykselle ja muulle elinvoimalle. Kunnille ja maakunnille pitää turvata mahdollisuus lausua mielipiteensä pääteiden luokittelusta sekä myös muiden maanteiden luokittelusta, ja tätä koskeva säännös tulee lisätä pykälään tai sen perusteluihin. Asian merkitystä korostaa se, että lakiin sisällytetään säännökset maanteiden luokitteluun pohjautuvasta palvelutasosta. Luokittelu vaikuttaa maantien palvelutasoon ja myös sen lähialueen maankäytön ja liikenneverkon järjestelyyn.

  12 § Maantien käytön maksullisuus

• Pykälä sisältää maininnan siitä, että maantien käyttö on maksutonta, mutta asiaa ei avata tai perustella. Kuntaliitto huomauttaa, että Suomessa tulisi luoda lainsäädännölliset edellytykset kokeilla tai ottaa käyttöön uusia hinnoittelu- ja ohjauskeinoja kuten tienkäyttömaksuja, jos niin halutaan ja päätetään tehdä, esimerkiksi osana yksittäisen hankkeen rahoitusta tai kaupunkiseutujen MAL-pakettien rahoitusta. Liikenneverkko on kokonaisuus ja kaupunkiseudulla maksuja ei olisi mahdollista kohdistaa vain katuverkolle.

  13 § Maantieverkon kehittäminen, rakentaminen ja kunnossapito

• Pykälän neljännen momentin viimeinen lause ”Maantietä ei saa rakentaa vastoin oikeusvaikutteista kaavaa, ellei muualla toisin säädetä” on epäselvä. Viitataanko tässä 17 § 2 momentin tilanteeseen, jossa tiesuunnitelma voidaan hyväksyä vastoin voimassa olevaa asemakaavaa vai voiko olla muita tilanteita, joissa tie voitaisiin rakentaa vastoin oikeusvaikutteista kaavaa? Pykälää tulee selventää tältä osin.
  
  
  
  13 a § Maanteiden palvelutaso

• Kuntaliitto toteaa, että pitkämatkaisen tavara- ja autoliikenteen ja uusien palveluiden tarpeiden tunnistaminen pääteillä on tärkeää, mutta pääteiden palvelutasoa tulee tarkastella myös joukkoliikenteen ja muun kestävän liikkumisen näkökulmasta. Esimerkiksi yhteyksien pysäkeille ja keskeisiin terminaaleihin tulee olla toimivia ja turvallisia myös katuverkolla tapahtuvan liikkumisen näkökulmasta. Pykälässä kuvatussa maanteiden palvelutasossa tuleekin huomioida myös kestävät kulkutavat ja matkaketjut.

• Maanteiden luokittelu ja palvelutason määrittely ovat kannatettavia esityksiä, mutta ei tule luoda liian kategorista ja jähmeää pääväylien luokittelua, joka estää laajan keinovalikoiman käytön pääteiden ja yhdyskuntarakenteen yhteensovittamisessa. Esimerkiksi kaupunkiseuduilla kaupunkirakenteen sisällä olevat päätiet ovat osa kaupunkirakennetta, jolloin laajaan ratkaisukeinojen käyttöön on tarvetta pitkämatkaisen liikenteen ja paikallisen liikkumisen ja maankäytön yhteensovittamisessa.

Huomionne lain uuteen 1 a lukuun Liikennejärjestelmäsuunnittelu

        15 c § Liikennejärjestelmäsuunnittelusta vastaavat tahot

• Kuntaliitto toteaa, että pykälässä on säädetty selkeästi liikennejärjestelmäsuunnittelusta vastaavista tahoista. Liikenne- ja viestintäministeriö vastaisi valtakunnallisen liikennejärjestelmäsuunnitelman valmistelusta ja Liikenneviraston olisi osallistuttava sen valmisteluun. Jokaisen maakunnan liikenneviranomainen puolestaan vastaisi maakunnallisen liikennejärjestelmäsuunnittelun suunnitteluprosessin käynnistämisestä, siihen liittyvän yhteistyön johtamisesta ja kyseisen suunnittelun yhteensovittamisesta maakunnan muun suunnittelun kanssa. Kuntaliitto pitää myös hyvänä, että pykälän perusteluissa tuodaan esille selkeyden vuoksi, että tällä lailla ei säädettäisi kaupunkiseuduilla tehtävästä liikennejärjestelmäsuunnittelusta, ja Helsingin seudulla liikennejärjestelmäsuunnittelua tekee Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymä niin kuin laissa pääkaupunkiseudun kuntien jätehuoltoa ja joukkoliikennettä koskevasta yhteistoiminnasta (829/2009) säädetään.

  15 d § Valtakunnallinen liikennejärjestelmäsuunnitelma

• Kuntaliitto kannattaa vahvasti esitystä valtakunnallisesta liikennejärjestelmäsuunnitelmasta ja siihen sisältyvästä liikennejärjestelmän rahoitus- ja toimenpideohjelmasta 10-12 vuodeksi ja toteaa, että se on myös kuntien kannalta tärkeä. Suunnitelmassa esitetään liikennejärjestelmän nykytilaa ja tulevaa toimintaympäristöä koskeva arvio, tavoitteet, toimenpide-ehdotukset tavoitteiden ja palvelutason toteuttamiseksi sekä rahoituskehykset. Rahoitus- ja toimenpideohjelma tarkistettaisiin kunkin hallituskauden alussa. Kuntaliitto toteaa, että yli hallituskausien ulottuvana rahoitus- ja toimenpideohjelma pitkäjänteistäisi liikennejärjestelmän kehittämistä ja kunnossapitoa ja siten myös maankäytön, asuntotuotannon ja elinkeinoelämän edistämistä.

  15 e § Maakunnan liikennejärjestelmäsuunnitelma ja 15 h § asetuksenantovaltuus

• Pykälän 1. momentin mukaan maakunnan liikennejärjestelmäsuunnitelman tulee edistää valtakunnallisessa liikennejärjestelmäsuunnitelmassa asetettuja tavoitteita ja siinä esitettyjen toimien täytäntöönpanoa. Momentin mukaan maakunnan liikennejärjestelmäsuunnitelmassa voidaan esittää myös alueellisista oloista johtuvia muita tarpeellisia tavoitteita ja toimia liikkumisen ja liikennejärjestelmän toimivuuden, turvallisuuden ja ekologisen kestävyyden edistämiseksi ja kehittämiseksi. Kuntaliitto huomauttaa, että maakunnan liikennejärjestelmäsuunnitelman sisältö jätetään varsin avoimeksi lain tasolla. Tähän nähden pykälässä 15 h esitetty valtioneuvoston laaja asetuksenantovaltuus ei ole hyväksyttävä, sillä se on liian avoin huomioiden perussäännösten yleispiirteisyys. Suunnitelman sisällön tulee selvitä itse laista.

• Kuntaliitto painottaa, että pykälässä ja sen perusteluissa tulee tuoda esille, että maakunnan liikennejärjestelmäsuunnitelmassa tulee ottaa huomioon valtakunnallisen liikennejärjestelmäsuunnitelman ohella kuntien, kaupunkien ja kaupunkiseutujen tavoitteet, tarpeet ja hyväksytyt suunnitelmat. Vuorovaikutuksen suunnitelmatasojen välillä tulee toimia molempiin suuntiin.

• 15 e § 3. momentissa todetaan, että maakunnan liikennejärjestelmäsuunnitelma on otettava huomioon maakunnan alueella toimivien viranomaisten toiminnassa. Käytetty ilmaisu on epäselvä. Liikennejärjestelmäsuunnitelman luonne huomioon ottaen, sillä ei voi olla sitovaa roolia kuntiin ja toisiin viranomaisiin nähden. Sitova ohjausrooli loukkaisi kuntien itsehallintoa. Kunnilla tulee säilyä oikeus itsenäisiin kaavoitus- ja maapoliittisiin valintoihin.

• Perusteluissa tulisi täsmentää, koskeeko suunnitelmien ja ohjelmien vaikutusten arviointia koskeva velvoite myös maakunnan liikennejärjestelmäsuunnitelman laatimista kuten se koskee valtakunnallista liikennejärjestelmäsuunnitelmaa.

• 15 e §:n perusteluissa todetaan, että maakunnan liikennejärjestelmäsuunnitelman pohjalta olisi mahdollista tehdä aiesopimuksia ja muita sopimuksia valtion tai toisten maakuntien kanssa. Kirjaus on epäselvä suhteessa kasvavien kaupunkiseutujen MAL-sopimuksiin ja on omiaan aiheuttamaan toimivaltaepäselvyyttä siitä, kuka vastaa ja sopii mistäkin. Perustelutekstissä tulee selventää erilaisten aiesopimusten ja muiden sopimusta suhdetta. Kuntaliitto toteaa, että on erittäin tärkeää, että MAL-sopimusten sopimuksellinen luonne ja kaupunkien rooli sopijaosapuolina säilyvät.

  15 f § Menettely suunnitelmia valmisteltaessa

• Kuntaliitto huomauttaa, että valtakunnallisen liikennejärjestelmäsuunnitelman valmistelumenettelyssä ei mainita kuntasektoria osallisena. Pykälään 15 f tai sen perusteluihin tulee lisätä kunnat ja kaupunkiseudut tahona, joille tarjotaan mahdollisuus osallistua suunnitelman valmistelun vuorovaikutukseen sekä antaa lausunto valtakunnallisesta liikennejärjestelmäsuunnitelmasta.

• Pykälään 15 f tulee lisätä kunnat niiden toimijoiden joukkoon, joille varataan tilaisuus antaa maakunnan liikennejärjestelmäsuunnitelmaluonnoksesta lausunto. Pykäläluonnoksessa kunnat mainitaan ainoastaan ns. muiden toimijoiden joukossa, joille on varattu mielipiteen esittämisen mahdollisuus. Kuntaliitto painottaa, että tämä ei riitä kahden itsehallinnollisen toimijan tapauksessa, etenkään ottaen huomioon kuntien merkitys ja tehtävät liikenneverkon kehittämisessä ja kunnossapidossa.

• Lisäksi maakunta tulisi velvoittaa tiedottamaan kunnille suunnitelman valmistelun käynnistymisestä ja tarjoamaan mahdollisuus esittää omia tavoitteita suunnittelussa huomioon otettavaksi.

Huomionne lain uuteen 1 b lukuun Valtion ja maakunnan välinen suhde

• Valtion ja maakuntien välinen suhde perustuu lakiesitykseen sisältyvien maakunnan liikennetehtävien osalta lainsäädännön lisäksi sopimiseen. Valtio vastaisi edelleen tienpidosta ja sen rahoituksesta. Kuntaliitto toteaa, että on kuitenkin kyseenlaista, sopiiko valtio aidosti maakunnan kanssa, sillä valtion ohjausote muodostuu lakiesitykseen sisältyvien liikennetehtävien osalta erittäin vahvaksi ja yksityiskohtaiseksi suhteessa maakuntiin. Liikennevirastolla olisi määräyksenantovaltuus jopa hankinnan menettelyihin (15 l §). Itsehallinnollisen maakunnan tehtävistä tulisi kuitenkin ensi sijassa säätää lailla.

  15 m § Tienpidon ja liikenteen suunnitelma
  
  
  
  Pykälän mukaan maakunnalle on laadittava nelivuotinen vuosittain tarkistettava tienpidon ja liikenteen suunnitelma. Kuntaliitto toteaa, että tämä suunnitelma on tärkeä myös kuntien ja niiden liikennettä koskevien tehtävien sekä kuntien ja maakunnan yhteistyön kannalta. Kuntaliitto painottaa, että kunnille tulee tarjota mahdollisuus esittää näkemyksensä tienpidon ja liikenteen suunnitelmasta esimerkiksi siten, että tienpidon yhteistyöalue velvoitetaan tarjoamaan alueen kunnille tilaisuus antaa lausunto suunnitelmaluonnoksesta. Asia tulee täsmentää pykälään tai sen perusteluihin.

Huomionne lain 2 lukuun Maantien suunnittelu

         15 r § Maantien suunnittelun tehtävät

• Ehdotuksen mukaan yleissuunnitelmaa ja tiesuunnitelmaa laadittaessa tienpidon yhteistyöalue toimii yhteistyössä kuntien ja muiden viranomaisten kanssa. Kuntaliitto toteaa, että yhteistyöstä tulisi säätää tarkemmin velvoittamalla tienpidon yhteistyöalue/tieviranomainen järjestämään hankkeesta neuvotteluja asianomaisten kuntien kanssa suunnittelun eri vaiheissa. Tämän tulee koskea niin hankearviointia, suunnitteluperusteiden laadintaa kuin itse suunnitelmienkin laadintaa (vrt. kommentit koskien pykäliä 27 ja 27 a).

  15 s § Hankearviointi

• Kuntaliitto kannattaa hankearvioinnin edellyttämistä merkittävää tiehanketta koskevasta yleissuunnitelmasta ja tiesuunnitelmasta. Laadukas hankearviointi tukee hankkeiden suunnittelua, hankkeiden vertailua ja poliittista päätöksentekoa. Kuntaliitto toteaa samalla, että hankearviointia on tarvetta kehittää edelleen siten, että se ottaa nykyistä paremmin huomioon myös ns. laajemmat taloudelliset vaikutukset ja maankäytölliset vaikutukset.

  17 § Tien suunnittelu ja alueiden käytön suunnittelu

• Kolmannen momentin tarkoitus on epäselvä. Sen mukaan tie voidaan suunnitella 1 momentin estämättä, jos tien sijainti ja suhde muuhun maankäyttöön voidaan ilman kaavaakin riittävästi selvittää yhteistyössä kunnan ja tarvittaessa maakunnan kanssa. Tällä tarkoitettaneen 1 momentin ensimmäistä lausetta, jonka mukaan yleissuunnitelman ja tiesuunnitelman tulee perustua oikeusvaikutteiseen kaavaan.

• Kuntaliitto ehdottaa, että pykälän perusteluissa kuvataan tarkemmin tien suunnittelun ja kaavoituksen välisiä suhteita esimerkiksi seuraavaan tapaan:Pääsääntönä on, että tien suunnittelu perustuu oikeusvaikutteiseen kaavaan. Ellei alueella ole oikeusvaikutteista maakuntakaavaa tai yleiskaavaa, tien suunnitteluun voidaan ryhtyä ilman kaavaakin, jos tien luonne huomioon ottaen tien sijainti ja suhde muuhun alueiden käyttöön voidaan riittävästi selvittää yhdessä kunnan ja tarvittaessa maakunnan kanssa. Sama koskee tietä, jota ei ole esitetty oikeusvaikutteisessa kaavassa, mutta joka tien luonne huomioon ottaen ei kuulu kaavan ohjaustarkoituksen piiriin. Tämä voisi koskea lähinnä sellaista yhdystietä, jota ei ole tarpeen osoittaa maakuntakaavassa. Kaavan oikeusvaikutuksista säädetään maankäyttö- ja rakennuslaissa.

  19 § Yleissuunnitelman sisältö, 22 § Tiesuunnitelman sisältö

• Kuntaliitto esittää, että pykäliin lisätään maininta siitä, että yleissuunnitelmassa ja tiesuunnitelmassa tulee selvittää alueen kaavoitustilanne.

  27 § Vuorovaikutus

• Pykälässä säädetään yleissuunnitelman ja tiesuunnitelman nähtäville asettamisesta ja kunnan siihen liittyvistä tehtävistä. Lisäksi säädetään, että tienpidon yhteistyöalueen on pyydettävä lausunto mm. kunnilta, joiden alueelle suunnitelma sijoittuu tai joiden alueella suunnitelman vaikutukset muutoin ilmenevät. Säännös vastaa pitkälti nykylakia. Kuntalain mukaiset kunnan ilmoitukset julkaistaan uuden kuntalain myötä kunnan verkkosivuilla. Suunnitelma-asiakirjojen siirtyessä sähköiseen muotoon kunnalle menettelystä aiheutuva työmäärä vähentynee nykyisestä.

• Kuntaliitto toteaa, että vuorovaikutusmenettelyä tulisi täydentää asianomaisten kuntien kanssa käytävällä pakollisella neuvottelumenettelyllä (vrt. kommentit koskien pykäliä 15 r ja 27 a).

  27 a § Neuvottelumenettely

• Kuntaliitto pitää tärkeänä, että neuvottelumenettely ulotetaan kuntiin siten, että yleissuunnitelmaa ja tiesuunnitelmaa käynnistettäessä on käytävä suunnitelman lähtökohtia ja tavoitteita sekä muuta alueiden käytön suunnittelua koskeva neuvottelu, johon kutsutaan kunnat, joiden alueelle suunnitelma sijoittuu tai joiden alueella suunnitelman vaikutukset muutoin ilmenevät (vrt. kommentit koskien pykäliä 15 r ja 27).

  32 b Suunnitteluvelvoitteen toteuttamista koskeva päätös

• Pykälän perustelut, 2. kpl: po. ”voi velvoittaa maakunnan” eikä ”kunnan”.

Huomionne lain muihin lukuihin (luvut 3-7)

        34 § Rajoitettu kunnossapito

• Pykälän 2. momentissa säädetään, että tienpidon yhteistyöalue voi päättää, että osa määrätystä maantiehen kuuluvasta jalkakäytävästä tai pyörätiestä taikka yhdistetystä tai rinnakkaisesta pyörätiestä ja jalkakäytävästä pidetään kunnossa ilman liukkaudentorjuntaa. Kuntaliitto esittää, että pykälässä tulee tuoda esille, että em. ratkaisu sopii vain erityistapauksiin, joissa liikenneturvallisuutta ei vaaranneta. Esimerkiksi risteysalueilla tulee välttää ratkaisua, jossa osalla tietä on liukkaudentorjuntaa ja osalla ei, jotta ei aiheuteta vaaratilanteita jalan liikkuville.

  Maakuntauudistuksen voimaanpanon liittyvät siirtymäsäännökset

  127 § Ilmoitus velkojille ja sopimusosapuolille

• Pykälässä säädetään maakunnan ilmoituksesta sopimusosapuolille maakunnan vastuulle siirtyvien vastuiden ja sopimusten osalta ja sopimusten irtisanomisesta. Kuntaliitto toteaa, että pykälää ei ole millään tavalla perusteltu. Kunnilla on ELY-keskusten kanssa erilaisia tienpitoon liittyviä sopimuksia.

• Sopimusten mahdollisella irtisanomisella on todennäköisesti vaikutuksia myös sopijaosapuolten muihin sitoumuksiin ja kolmansiin osapuoliin. Kuntaliitto edellyttää, että sopimusten irtisanomismahdollisuus ja sen vaikutukset selvitetään erikseen tarkemmin yhteistyössä Kuntaliiton kanssa ennen hallituksen esityksen antamista.

SUOMEN KUNTALIITTO

• Jarkko Huovinen
  
  Johtaja, Alueet ja yhdyskunnat
• Johanna Vilkuna
  
  Liikenneasiantuntija