Lausunto hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi sisäasioiden rahastoista HE 112/2014 vp

Eduskunnan hallintovaliokunta on pyytänyt Kuntaliitolta kirjallisen lausunnon hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi sisäasioiden rahastoista. Turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotout­tamisrahastosta ja sisäisen turvallisuuden rahastosta ohjataan EU:n jäsenvaltioille rahoitusta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen sisärajattoman alueen kehittämiseksi. Laissa on tarkoitus säätää sisäasioiden rahastojen kansallisten ohjelmien valmistelusta, yhteensovittamisesta, hallinnoinnista ja valvonnasta. Laissa säädettäisiin rahastoista myönnettävän tuen myöntämisestä, maksamisesta ja valvonnasta.

​Kuntaliitolla ei ole huomautettavaa lakiesitykseen sisältyvän hallinto- ja valvontajärjestelmän perusteista. Esityksessä on säädetty myös yhteistyöstä eri ministeriöiden, muiden viranomais­ten ja järjestöjen  kanssa. Kuntaliitto toteaa, että yhteistyö eri tahojen kesken on erityisen tärkeää kansallisten toimeenpano-ohjelman valmistelussa, koska toimeenpano-ohjelma ohjaa käytännön toimintaa kunnissa ja järjestöissä.

Kuntaliitto kiinnittää huomiota erääseen lakitekniseen näkökulmaan. Useissa lain pykälissä viitataan jonkin EU:n asetuksen tiettyyn artiklaan ilman, että pykälästä kävisi ilmi, mikä kysei­sen EU-säännöksen sisältö on. Lain soveltaja joutuu jatkuvasti lukemaan tätä lakia ja EU­ asetuksia rinnakkain ja vertaamaan niiden säännöksiä toisiinsa. Tämä tekee lain käyttämises tä hankalaa.

Lakiesityksen 12 §:n mukaan tuen saajalla tulee olla riittävät taloudelliset ja muut edellytyk­set toteuttaa hanke tai toiminta. Tuen saajalla on lisäksi oltava edellytykset vastata hankkeel­la aikaan saadun tai tuetun toiminnan jatkuvuudesta tuen myöntämisen päätyttyä, ellei se hankkeen tai toiminnan luonteen johdosta ole tarpeetonta. Perustelujen mukaan tarkoituksena on vahvistaa hankkeilla aikaan saatujen toimintojen ja tulosten ja tuetun toiminnan pitempiai­kaista vaikutusta. Kuntaliitto toteaa, että tämä tavoite on sinänsä erittäin kannatettava. On­gelmana on kuitenkin se, että nykyäänkin joudutaan erilaisia luonteensa puolesta jatkuvia toimintoja hoitamaan hankerahoituksella, koska pysyvää rahoitusta ei ole saatavissa. Hankkeen päättymisen jälkeen moni hyväksi havaittu käytäntö joudutaan lopettamaan, jos sille ei saada uutta hankerahoitusta. Pysyvän rahoituksen saaminen uusille toiminnoille on vaikeaa sekä kunnissa että järjestöissä. Tämän vuoksi on epätodennäköistä, että kovinkaan moni tuen hakija voisi jo hakuvaiheessa luvata, että sillä on edellytykset vastata toiminnan jatkuvuudes­ta tuen päättymisen jälkeen. Tällainen säännös voisi hankaloittaa sisäasioiden rahastojen hyödyntämistä.