Lausunto hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi kilpailuoikeudellisista vahingonkorvauksista ja kilpailulain muuttamisesta

Lausunto

Esityksen pääasiallinen sisältö

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki kilpailuoikeudellisesta vahingonkorvauksesta. Lailla pantaisiin täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi tietyistä säännöistä, joita sovelletaan jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin kilpailuoikeuden rikkomisen johdosta kansallisen  lainsäädännön  nojalla nostettuihin vahingonkorvauskanteisiin.

Lakia sovellettaisiin kaikkien kilpailuoikeuden rikkomisesta aiheutuneiden vahinkojen korvaa­ miseen riippumatta tapauskohtaista harkintaa vaativan ns.  kauppakriteerin täyttymisestä. La­kia sovellettaisiin siten vahinkojen korvaamiseen, jotka ovat aiheutuneet Euroopan unionin toiminnasta  tehdyn  sopimuksen  101 ja  102  artiklan sekä kilpailulain 5 ja 7 §:n rikkomisesta.

Kaikilla vahinkoa kärsineillä olisi oikeus täyteen korvaukseen riippumatta siitä, ovatko vahin­gonkärsijät luonnollisia henkilöitä vai oikeushenkilöitä tai millä jakeluketjun tasolla ne ovat.

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi muun muassa kartelleja koskevasta vahinko-olettamasta, ylihinnan siirtämiseen liittyvästä todistustaakkasäännöistä sekä seuraamusmak­ susta  vapautetun yrityksen yhteisvastuun ja  takautumisvastaan rajoituksesta.

Lisäksi ehdotetaan säädettäväksi rikkomuksen toteavan päätöksen vaikutuksesta vahingon­ korvausoikeudenkäynnissä, korosta, todisteiden esittämissäännöistä, vanhentumissäännöstä sekä sovintoneuvottelun ja sovintoratkaisun aikutuksista.

Samassa yhteydessä kilpailulain eräitä pykäliä ehdotetaan muutettavaksi siten, että kilpailulain käsitteet olisivat yhdenmukaisia direktiivin kanssa.

Lain tavoitteesta  ja rakenteesta

Direktiivin ja sen kansallisen voimaan saattamisen tarkoituksena on selventää ja helpottaa jatkossa vahingonkorvauskanteiden nostamista ja niiden käsittelyä siten, että kilpailurikkomuksista vahinkoa kärsineillä olisi mahdollisuus vaatia ja saada riittävällä ja kustannustehokkaalla tavalla vahingonkorvausta kansallisten sääntöjen mukaan. Tarkoituksena on ollut myös tuoda selkeyttä kilpailuoikeuden julkisoikeudellisen ja yksityisoikeudellisen  täytäntöönpanon välille ottaen huomioon myös näiden välisen  tasapainon.

Kansallisena tavoitteena on ollut myös selkeyttää tiettyjä kilpailuoikeudelliseen vahingonkor­ vaukseen liittyviä epäselviä asioita. Kansallisessa voimaansaattamisessa tavoitteena on ollut, että esitetty laki olisi yhteensopiva muun kansallisen lainsäädännön ja kansallisten periaatteiden kanssa. Lähtökohtana on ollut, että ellei lain informatiivisuus muuta vaadi, laissa ei pääsääntöisesti säännellä asioita, joista on säädetty vastaavasti ja riittävästi toisessa  kansallisessa laissa. Säädösteknisesti tavoitteena on ollut direktiiviä yksinkertaisempi ja selkeämpi kansallinen laki.

Kuntaliiton mukaan sääntelyn tavoitteet ovat olleet perusteltuja ja niiden  toteuttamiseksi  vali­ tut lainsäädännölliset ratkaisut on varsin onnistuneesti toteutettu uudessa erillislaissa.  Esitet­tävä uusi erillislaki kilpailuoikeudellisista vahingonkorvauksista on sisällöltään varsin selkeä ja sen perustelut kirjoitettu varsin tiivisti ja ymmärrettävästi. Lisäksi esitetyssä laissa on onnis­ tuneesti direktiivin sallimissa rajoissa yhteen sovitettu sen sisältö muun kansallisen lainsää­ dännön ja kansallisten lainsäädäntöperiaatteiden  kanssa.

Kuntaliitto pitää kyseistä esitystä kokonaisuutena  varsin  onnistuneena.

Lain soveltamisala

Lain soveltamisalan alan  määrittely  perustuu  direktiivin 1 artiklaan.  Esitetyn  lain  1§:n mukaan lakia sovellettaisiin kilpailuoikeuden rikkomisesta aiheutuneiden vahinkojen  korvaamiseen. Kilpailuoikeuden rikkomisella tarkoitetaan SEUT 101 ja 102 sekä kilpailulain 5 ja 7 §:n rikkomista. Lakia on tarkoitus soveltaa riippumatta siitä, sovelletaanko kilpailulakia rinnakkain täytäntöönpanoasetuksen 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Laki soveltuisi kartellivahinkojen lisäksi myös esimerkiksi määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä ja vertikaalisista kilpai­ lunrajoituksista  aiheutuneiden  vahinkojen korvaamiseen.

Kaikkia kilpailuoikeuden rikkomisen johdosta nostettuja vahingonkorvauskanteita arvioitaisiin siten samojen sääntöjen mukaisesti riippumatta tapauskohtaista tulkintaa vaativan kauppakri­teerin täyttymisestä. Oikeusvarmuus, ennustettavuus ja prosessiekonomia puoltavat sitä, että tulkinnanvaraisen kauppakriteerin täyttymistä ei tarvitsisi ratkaista esikysymyksenä sen ratkaisemiseksi mitä sääntöjä kilpailuoikeudellisiin vahingonkorvauksiin sovelletaan. Yksien sään­töjen soveltaminen kilpailuoikeudellisiin vahingonkorvauskanteisiin on kantajien ja vastaajien sekä korvauskannetta käsittelevän tuomioistuimen kannalta selkeää, johdonmukaista ja prosessiekonomian  kannalta järkevää.

Direktiivi eikä ehdotettu laki koske kilpailulain 4 a luvun kilpailuneutraliteettia koskevien sään­ nösten vastaisen toiminnan, menettelyn tai rakenteen johdosta aiheutuneen vahingon kor­vaamista esityksessä tarkemmin mainituista syistä.

Kilpailuneutraliteettiin liittyvät mahdolliset vahingonkorvauskysymykset ratkaistaisiin siten vahingonkorvausta koskevien yleisten säännösten mukaisesti.

Kuntaliitto pitää lain soveltamisalan määrittelyä perusteltuna kaikilta osin.

Säännöksien soveltaminen myös välimiesoikeudessa

Direktiivissä ei ole artikloja 18-19 lukuun ottamatta säädetty  sen  nimenomaisesti  soveltumisesta välimiesmenettelyyn. Esityksen mukaan käsiteltävänä oleva laki soveltuisi kilpailuoikeu­ dellista vahingonkorvausta koskevan asian käsittelyyn paitsi yleisissä tuomioistuimissa, myös välimiestuomioistuimessa.

Vahingonkorvaukset ovat sopimuksenvaraisia asioita ja yleisen periaatteen mukaan välimies­ menettely on mahdollinen sopimuksenvaraisissa asioissa.

Esityksessä on päädytty edellä mainittuun lopputulokseen ottaen huomioon direktiivin tavoite edistää sovitteluun perustuvaa riitojenratkaisua sekä direktiivin tehokkuusperiaate. Valittua ratkaisua puoltaa erityisesti se, että tuolloin vahingonkorvausasian vahva osapuoli ei pystyisi edellyttämällä heikommalta sopimusosapuolelta sopimukseen sellaista ehtoa (välimiesoikeus­ lauseketta), jolla kilpailuoikeudellisia vahingonkorvauksia koskeva laki voitaisiin etukäteen käytännössä kokonaan ohittaa.

Kuntaliitto pitää edellä esitetyistä syistä erityisen tärkeänä, että lakia sovelletaan myös väli­ miesoikeudessa.

 

Taloudellinen seuraanto

Kilpailulain 12 §:n 2 momentissa on säädetty taloudellisesta seuraannosta kilpailuoikeuden rikkomisen johdosta määrättävien seuraamusmaksujen osalta.

Voimassa olevassa kansallisessa lainsäädännössä ei ole sen sijaan säädetty taloudellisesta seuraannosta vahingonkorvauksissa.

Taloudellinen seuraanto on EU:n tuomioistuinkäytännössä kehittynyt ja kilpailuoikeudessa vakiintunut periaate, jonka mukaan tietyissä tilanteissa sakko tai seuraamusmaksu määrätään myös muun kuin rikkomukseen  syyllistyneen  oikeushenkilön  maksettavaksi.

Kyse voi olla esimerkiksi siitä, että rikkomukseen syyllistynyt oikeushenkilö on lakannut mutta toinen oikeushenkilö jatkaa sen liiketoimintaa. Rikkomukseen  syyllistynyt on voinut esimerkiksi myydä liiketoimintansa liiketoimintakaupalla ja on sen jälkeen purkautunut. Liiketoimintaa jatkanut voi joutua vastuuseen seuraamusmaksusta, jotta seuraamusmaksua ei voisi kiertää yritysjärjestelyillä.

Edellä mainituista syistä mietintövaiheessa asiaa valmisteleva työryhmä oli perustellusti pää­tynyt esittämään, että kansalliseen lakiin sisällytettäisiin taloudellista seuraantoa koskeva säännös  lain 2 §:n 1momenttiin, mikä kuului seuraavasti:

Jos liiketoiminta, jossa kilpailuoikeutta on rikottu, on luovutettu, vahingosta vastaa myös luovutuksensaaja, jos se liiketoiminnan saadessaan tiesi tai sen olisi pitänyt tietää kilpailuoikeuden rikkomisesta.

Työryhmän mukaan ehdotettu säännös olisi selventänyt nykyistä tilannetta ja varmistanut nykyistä paremmin tehokkaan oikeuden korvaukseen ja estänyt sen, että vahingonkorvausvas­tuuta voitaisiin tarvittaessa kiertää perusteetta  tehokkaasti yritysjärjestelyiden avulla.

Hallituksen esityksessä on liian kevein perustein päädytty siihen, että taloudellista  seuraantoa ei esitetä säädettäväksi tässä yhteydessä vaan asia on tarkoitus jättää tulevan oikeuskäytän­nön varaan.

Kuntaliiton mukaan asiassa on kysymys merkittävästä oikeuspoliittisesta linjauksesta eli vahingonkorvausvastuun ulottuvuudesta ja laajuudesta, mistä on tarkoituksenmukaisinta säätää nimenomaisesti laissa. Nimenomainen säännös poistaisi niitä ongelmia, joita kilpailuoikeudellisten asioiden käsittelyssä on tullut käytännössä tuomioistuimissa esille. Vastaavantyyppinen sääntelytapa on omaksuttu myös ympäristövahinkojen korvaamisesta annetun lain 7 §:n 1 momentin 3 kohdassa. Työryhmän ehdottama säännös on oikeuspoliittisesti perusteltu ja tar­peellinen eikä kysymys ole myöskään oikeusjärjestyksen kannalta uudenlaisesta vastuumuodosta. Asiaa ei sen merkittävyyden vuoksi ole perusteltua jättää tulevan oikeuskäytännön varaan.

Kuntaliiton mukaan taloudelliseen seuraantoon sovellettavat yleiset periaatteet pitäisi olla mahdollisimman yhtenevät seuraamusmaksun ja vahingonkorvausvastuun osalta. Vahingonkorvausvastuuta ei pitäisi myöskään  pysytä kiertämään yritysjärjestelyiden avulla.

Ilman taloudellisen seuraannon periaatteen soveltamista tehokas oikeus korvaukseen ei voi käytännössä toteutua. Asiaa valmisteleva työryhmä olikin perustellusti päätynyt  esittämään, että kansalliseen lakiin sisällytetään taloudellista seuraantoa koskeva säännös. Myös suurin osa lausunnonantajista on ollut sen kannalla, että taloudellista seuraantoa koskeva säännös tulisi sisällyttää lakiin, koska se estäisi sen, että vahingonkorvausvastuuta ei voitaisi kiertää perusteetta yritysjärjestelyiden avulla.

Kuntaliitto pitää erittäin tärkeänä, että taloudellista seuraantoa koskeva säännös sisällytetään tulevaan lakiin. Lausuntopalautteen perusteella säännöstä on kuitenkin perusteltua hieman tarkentaa siten, että luovutuksensaajan vahingonkorvausvastuu on viimesijaista suhteessa kilpailuoikeudelliseen  rikkomukseen  syyllistyneeseen  luovuttajaan.

 

Kuntaliitto esittää, että taloudellista seuraantoa  koskeva seuraava säännös sisällytetään  lain 2 §:n 2 ja  3 momenttiin

Jos liiketoiminta, jossa kilpailuoikeutta on rikottu, on luovutettu, vahingosta vastaa myös luovutuksensaaja, jos se liiketoiminnan saadessaan tiesi tai sen olisi pitänyt  tietää  kilpailuoikeuden rikkomisesta.

Luovutuksensaaja on 2 momentin mukaisessa vastuussa vahingosta vain jos vahinkoa kärsinyt ei pysty saamaan täyttä korvausta kilpailuoikeuden rikkomiseen syyllistyneiltä elinkeinonharjoittajilta.

SUOMEN KUNTALIITTO

Pirkka-Petri Lebedeff

johtava lakimies

Lisää aiheesta

• HE 83/2016