Lausunnon antaminen työ- ja elinkeinoministeriön jatkokirjelmästä eduskunnalle komission ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston kilpailuoikeudellisia vahingonkorvauksia koskevaksi direktiiviksi (U 60/2013 vp)

Yleistä

Komissio antoi kesäkuussa 2013 direktiiviehdotuksen säännöistä, joita sovellettaisiin kilpailusääntöjen rikkomisen johdosta kansallisen lain nojalla nostettuihin vahingonkorvauskanteisiin. Samalla komissio julkaisi myös raportin ja tiivistelmän vaikutusten arvioinnista sekä tiedonannon ja valmisteluasiakirjan vahingonkorvauksen määrittämisestä.

Eduskunnalle on 12.9.2013 annettu direktiiviehdotukseen liittyvä U-kirje (U60/2013vp). Talousvaliokunta ja lakivaliokunta ovat antaneet asiaan lausuntonsa 4.10 ja 18.10.2013. Suuri valtiokunta antoi lausumansa 23.10.2013. Euroopan neuvoston puheenjohtajisto on 15.11.2013 antanut kolmannen kompromissitekstin direktiiviksi, mihin nyt muodostetaan Suomen kantaa.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön ja direktiiviehdotuksen mukaan jokaisen, joka on kärsinyt vahinkoa unionin tai kansallisen kilpailuoikeuden rikkomisen johdosta, on voitava hakea täyttä korvausta kyseisestä vahingosta.

Ehdotuksen tavoitteet ja keinot niiden saavuttamiseksi

Direktiiviehdotuksen tavoitteena on EU:n kilpailusääntöjen tehokas täytäntöönpano. Tarkoituksena on optimoida kilpailuoikeuden täytäntöönpanon vuorovaikutus kilpailuviranomaisten ja kansallisten tuomioistuimen välillä ja varmistaa, että kilpailusääntöjen rikkomisen uhrit voivat saada täyden korvauksen kärsimästään vahingosta. Tavoitteena on myös vähentää vaikeuksia ja alentaa kustannuksia vahingon todistamisessa. Samalla yhdenmukaistettaisiin eri jäsenmaissa toimintaa harjoittavien yritysten oikeussuojan tasoa.

Kuntaliitto pitää direktiiviehdotuksen tavoitteita kannatettavana ja direktiivin säätämistä tarpeellisena asetettujen tavoitteiden toteuttamiseksi.

Direktiiviehdotuksen tärkeimmät artiklat koskevat vahingonkorvausoikeudenkäynneissä käytettävien todisteiden esittämisvelvollisuutta (artiklat 5-7), kilpailuviranomaisten päätösten kansallisia tuomioistuimia sitovaa vaikutusta (artikla 9), todistustaakan jakoa ylihinnan siirtämisessä (artiklat 12-13), kilpailurikkomuksen tehneiden yhteisvastuuta vahingosta (artikla 11) ja olettamaa kartellista aiheutuneesta vahingosta (artikla 16).

Kuntaliitto pitää direktiiviehdotuksen sisältöä kokonaisuudessaan varsin onnistuneena

ja sen avulla asetetut tavoitteet saavutetaan tehokkaasti.

Kuntaliitto lausunnossaan lyhyesti käsittelee artikloita, jotka koskevat kilpailuviranomaisten päätösten kansallisia tuomioistuimia sitovaa vaikutusta, kilpailurikkomukseen osallistuneiden yhteisvastuuta aiheuttamistaan vahingosta, olettamaa kartellista aiheutuneesta vahingosta, koska säännökset ovat vahingonkärsijöiden näkökulmasta käytännön kannalta

kaikkein merkittävimpiä.

Kilpailuviranomaisten päätösten kansallisia tuomioistuimia sitova vaikutus (artikla 9)

Artiklan 9:n mukaan kansalliset tuomioistuimet eivät voi tehdä vahingonkorvauskanteita käsitellessään päätöksiä, jotka olisivat ristiriidassa lopullisen rikkomisen toteavan päätöksen kanssa.

Ehdotuksen mukaan ei ole tarkoituksenmukaista, että rikkomiseen syyllistynyt yritys voisi saattaa saman asian eli lainvoimaisen rikkomista koskevan päätöksen eli vahingonkorvauskanteen vastuuperusteen uudelleen arvioitavaksi vahingonkorvauskanteen käsittelyn yhteydessä.

Kuntaliiton mukaan kansallisen kilpailuviranomaisen lopullisen rikkomispäätöksen sitovuus yleisessä tuomioistuimessa käytävässä erillisessä vahingonkorvausoikeudenkäynnissä on käytännön näkökulmasta varsin perusteltua, koska se poistaisi asiaan liittyvää tarpeetonta oikeudellista epävarmuutta.   

Tällä hetkellä on mahdollista, että hallintotuomioistuimen lainvoimaisella ratkaisulla kartelliin osalliseksi todetut yritykset voivat halutessaan vahingonkorvausoikeudenkäynnin yhteydessä riitauttaa osallisuutensa kartelliin, kartellin voimassaoloajan tai sen maantieteellisen laajuuden. Käytännössä riitautus johtaa siihen, että vahingonkorvausoikeudenkäynnissä olisi käytävä sama kirjallinen ja henkilötodistelu läpi, mitä hallintotuomioistuimessa on tehty. Kyseinen mahdollisuus aiheuttaa tarpeettomina pidettäviä kustannuksia kaikille asianosaisille ja oikeuslaitokselle. Lisäksi se mahdollistaa vahingonkorvausoikeudenkäynnin ja siten täytäntöönpanokelpoisen vahingonkorvauspäätöksen saamisen pitkittämisen.

Ehdotus poistaisi edellä mainitun epäkohdan, koska rikkomisen toteamisen sitova vaikutus kattaisi rikkomuksen oikeudellisen luonteen sekä rikkomuksen henkilöllisen, ajallisen sekä maantieteellisen ulottuvuuden.

Kuntaliiton mukaan kilpailuoikeuden tehokas täytäntöönpanon voidaan katsoa myös edellyttävän, että kilpailuoikeudelliseen rikkomukseen liittyvät vahingonkorvausvaatimukset voidaan lainvoimaisesti ratkaista kohtuullisessa ajassa.   

Kuntaliitto pitää artiklan säätämistä tarpeellisena, vaikka se rajoittaa yleisen tuomioistuimen toimivaltaa käsitellä ja ratkaista itsenäisesti sille esitetyn näytön perusteella, onko vahingonkorvauksen vastuuperuste olemassa vai ei.

Säännös ei poista yleisen tuomioistuimen toimivaltaa itsenäisesti arvioida sille esitetyn näytön perusteella sitä, onko kartelli aiheuttanut vahinkoa vahingonkorvauksen vaatijalle sekä arvioida tarvittaessa aiheutuneen vahingon suuruutta.

Kuntaliiton käsityksen mukaan ehdotuksessa toteutuu tasapainoinen ratkaisu kilpailuoikeuden julkisoikeudellisen ja yksityisoikeudellisen täytäntöönpanon välillä. Ratkaisu ei vaaranna tuomioistuinten riippumattomuutta sillä tavoin, etteikö se olisi yhteen sovitettavissa kansalliseen säätely-ympäristöön.    

Yhteisvastuu (artikla 11)

Yhteisvastuuta koskevan artiklan 11 mukaan kilpailusääntöjä yhdessä rikkovat yritykset vastaavat yhdessä rikkomisen aiheuttamasta koko vahingosta.

Ehdotuksen perustelujen mukaan, kun useat yritykset rikkovat kilpailusääntöjä yhdessä - tavallisesti kartellissa, on tarkoituksenmukaista, että ne vastaavat myös rikkomisen aiheuttamasta koko vahingosta.

Ehdotetussa artiklassa tehdään perustellusti joitakin poikkeuksia yhteisvastuusta sakoista vapautettuja yrityksiä koskevan vastuun osalta. Tavoitteena on taata kilpailuviranomaisten sakoista vapauttamista ja sakkojen lieventämistä koskevien ohjelmien houkuttelevuus, sillä nämä ohjelmat ovat olennaisia kartellien ilmitulon kannalta.

Kuntaliitto pitää varsin tärkeänä sitä, että kilpailusääntöjä yhdessä rikkovat yritykset vastaavat yhdessä rikkomisen aiheuttamasta koko vahingosta.

Vastuu suhteessa vahingonkärsijään

Sakoista vapautettujen yritysten erityisasemaa on asiassa asianmukaisesti säädelty, koska sakoista vapautetun yrityksen vastuun rajoittaminen ei ole absoluuttista. Ehdotuksen pääsäännön mukaan rikkojat vastaavat yhteisvastuullisesti vahingosta. Sakoista vapautettu yritys vastaa kuitenkin pääasiassa vain omille suorille ja välillisille ostajilleen ja muille vahinkoa kärsineille tahoille vain, jos vahingonkärsijät eivät pysty saamaan korvausta muilta rikkojilta.

Sakoista vapautetulla yrityksellä säilyy siis täysimääräinen vastuu viimeisenä velallisena suhteessa vahingonkärsijään, jos vahinkoa kärsineet osapuolet eivät pysty saamaan täyttä korvausta toisilta kilpailurikkomukseen syyllistyneiltä yrityksiltä.

Rikkomukseen syyllistyneiden yritysten keskinäinen vahingonkorvausvastuun jakaminen  

Sakoista vapautetun yrityksen asemaa on heikennetty uudessa ehdotuksessa asettamalla yritys regressioikeuden osalta samaan asemaan muiden rikkojien kanssa. Rikkojien välinen keskinäinen korvausvastuu on nyt jaettu heidän kesken sen perusteella, mikä on heidän suhteellinen vastuu rikkomuksen aiheuttamasta vahingosta. Tämä vastuunjako vastaa kansallisessa säätelyssä hyväksyttyä periaatetta vahingonkorvausvastuussa olevien keskinäisestä vastuu jaosta (VahL 6 luku 3 §).   

Vahingonkorvausvastuu on tasapainoisesti säädelty.

Nyt esitetty muutos saattaa kuitenkin heikentää sakosta vapautumisjärjestelmän houkuttelevuutta, koska sen käyttöä harkitseva ei voi riittävällä varmuudella arvioida oman vahingonkorvausvastuunsa lopullista laajuutta.

Vahingon määrittäminen (artikla 16)

Artiklassa luotaisiin kumottavissa oleva olettama siitä, että kartelli aiheuttaa vahinkoa.

Ehdotuksen tavoitteena on vähentää vaikeuksia ja alentaa kustannuksia kartellista aiheutuneen vahingon todistamisessa. Todistustaakka ei saisi tehdä käytännössä mahdottomaksi vahingonkorvauksen saamista.

Kuntaliiton mukaan olettaman asettaminen on varsin perusteltua kartellien perimmäisen luonteen ja niiden vaikutuksia koskevan tutkimuksien perusteella.

Ehdotus lisää todennäköisesti kiinnostusta vahingonkorvauskanteiden nostamiseen, koska niiden menestyksellinen hoitaminen ei enää edellyttäisi kohtuutonta taloudellista ja muuta panostusta aiheutuneiden vahinkojen määrän selvittämisessä. Tämä omalta osaltaan tukisi merkittävästi käytännössä EU:n kilpailuoikeuden tehokasta täytäntöönpanoa.    

SUOMEN KUNTALIITTO

Pirkka-Petri Lebedeff

johtava lakimies 

Lisää aiheesta

• Eduskunta - valtiopäiväasiat
  
  U 60/2013 vp