Keskipitkän aikavälin ilmastonpolitiikan suunnitelma (jatkossa suunnitelma) sisältää paljon hyviä toimenpiteitä ja tavoitteita, mutta yhdyskuntasuunnittelun teemojen olisi tullut olla suuremmalla painoarvolla mukana suunnitelmassa. Suuri osa syntyvistä päästöistä lyödään lukkoon päätettäessä yhdyskuntarakenteesta, sillä se luo lähtökohdat ja edellytykset liikennetarpeen vähentämiselle ja myös kestävien kulkumuotojen ja uusien liikkumispalvelujen käytölle. Erityisen tärkeässä asemassa päästöjen vähentämisen kannalta ovat kaupunkiseudut, joissa on suuret liikkumisen ja kuljetusten volyymit.
Harvaan asutuilla alueilla ongelmat ja ratkaisukeinot eroavat tiiviistä taajamista. Näillä alueilla tarvitaan joustavien kuljetusratkaisujen kehittämistä. Henkilökuljetukset, kutsujoukkoliikenne sekä erilaisten liikkumis- ja kuljetusratkaisujen yhdistely on tarpeen myös siksi, etteivät päästöt henkilökilometriä tai kuljetusyksikköä kohden muodostu suuriksi. Jaettujen taksipalvelujen sekä kimppakyytien, autojen ja pyörien jakamis- ja yhteiskäyttöpalvelujen edistäminen ovat mahdollisuuksia vähäpäästöisempään liikkumiseen myös pienemmissä kunnissa.
Isoilla kaupunkiseuduilla tarvitaan luottamuksen rakentamista sen suhteen, että valtion ja kuntien välinen sopiminen maankäytön, asumisen ja liikenteen hankkeista ja niiden yhteisrahoituksesta on jatkuva ja kehittyvä prosessi. MAL-sopimuksilla on saatu hyviä tuloksia yhdyskuntarakenteen ohjauksessa sekä maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteensovittamisessa. Sopimuksellista kaupunkikehittämistä tulee myös vahvistaa muilla isoilla kaupunkiseuduilla, joilla on kasvun ja yhdyskuntarakenteen hallinnan haasteita.
Hyvän kaupunkisuunnittelun prioriteettijärjestys on: kävely, pyöräily, joukkoliikenne, henkilöautoliikenne. Myös tavaraliikenteen tarpeista on huolehdittava. Perustan luo yhdyskuntarakenteen täydennysrakentaminen, tiivistäminen ja uudisrakentaminen erityisesti joukkoliikenteen kannalta edullisille alueille. Kävelyn ja pyöräilyn kannalta ovat lyhyet etäisyydet, sujuva pyöräilyinfra ja laadukkaat pyöräilyn palvelut, kuten pysäköinti, avainasemassa. Kaupunkipyörä- ja vuokrapyöräjärjestelmien toteutusmalleja tulee kehittää niin isoissa kaupungeissa kuin pienillä paikkakunnilla matkaketjujen toimivaksi osaksi.
Siellä missä joukkoja on, keskeistä on hyvin palveleva ja hinnaltaan kilpailukykyinen joukkoliikenne. Kaupungeissa joukkoliikenne palvelee työ-, koulu- ja asiointimatkoja sekä tukee maankäytön ja palveluverkon kehittämistä pitkällä aikavälillä. Avainasemassa myös joukkoliikenteen integraatio muihin liikkumispalveluihin, liityntäpysäköinti, toimivat matkaketjut sekä vaihdot valtakunnallisiin ja kansainvälisiin liikenneyhteyksiin. Keskisuurilla kaupunkiseuduilla joukkoliikenteen kehittämisessä on päästy hyvään vauhtiin joukkoliikennelain muutoksen myötä. Tätä kehitystä tulee myös valtion tukea.
Liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä taloudellisella ohjauksella vahva vaikutus. Hinnoittelun painopisteen siirtäminen yhä enemmän auton omistamisesta autonkäyttöön on kannatettava periaate. Uusia hinnoitteluinstrumentteja on tarkasteltava koko liikenneverkon ja sen eri osien näkökulmasta, hakien tavoitteita edistäviä ja kokonaisuuden kannalta hyväksyttäviä ratkaisuja. Autokannan uudistumisen vauhdittaminen tulee tehdä ympäristönäkökulmaa painottaen, jottei samalla tulla kannustaneeksi useamman auton hankintaan ja autoilun lisäämiseen.
Kaupunkiseutujen tienkäyttömaksuille tulisi luoda lainsäädännölliset edellytykset, jotta maksuja voidaan kokeilla tai testata niin haluttaessa. Tienkäyttömaksut olisivat tehokas keino ohjata kulkutapavalintoja kestävään suuntaan, vähentää päästöjä ja parantaa liikenneturvallisuutta sekä saada lisärahoitusta seudullisesti järkeviin liikennehankkeisiin. Tämän keinon kokeilu tai käyttöönotto edellyttää kuntien yksimielisyyttä ja varmuutta siitä, että maksutuotot kanavoidaan seudun liikennehankkeisiin esimerkiksi osaksi MAL-paketteja.
Raskaan kaluston osalta biopolttoaineiden sekoitus sekä kaasu- ja sähköbussit ovat mahdollisuuksia vähentää päästöjä. Tämän lisäksi ne vähentävät terveydelle haitallisia päästöjä ja melua. Kehittyneiden biopolttoaineiden lisääminen vaikuttaa kustannustehokkaimmalta ratkaisulta ennen vaihtoehtoisten käyttövoimien yleistymistä (ajoneuvojen käyttökelpoisuus, hinta, saatavuus, jakelu). Tavaraliikenteen kulkumuotojakaumaan voidaan vaikuttaa kuljetuksia yhdistelemällä sekä konttikuljetuksissa rautatieliikenteen ja tieliikenteen yhdistelyin ja hinnoitteluin. Suuri merkitys on myös ajoneuvojen energiatehokkuuden parantamisella.
Myös sähköautojen edistämistoimien tulee perustua kustannustehokkuuteen. Huomioitava on, että sähköautojen talvikäytössä tarvitaan vielä öljykäyttöiset sisälämmittimet. Sähköautoliikenteen kehittämiseksi on tärkeää edistää latausmahdollisuuksia kaupunkien lisäksi maaseudulla ja harvaan asutuilla alueilla.
Suunnitelmassa luvataan varmistaa julkisiin liikenne- ja ajoneuvohankintoihin liittyvien neuvontapalvelujen saatavuus. Kuntaliitto katsoo, että neuvonnassa on hyödynnettävä olemassa olevia hankintojen neuvontapalveluja (Kuntaliitto ja Motiva Oy) ja kiinnitettävä ne lähemmäksi kuntia (maakunnat, kaupungit). Lisää hankintojen neuvontapalveluista kohdassa Julkiset hankinnat.
Yksikkökoosta riippuen biokaasua voidaan hyödyntää kaukolämmön tuotannossa ja suurissa maatilojen ja maaseutuyritysten yhteislaitoksissa. Biokaasua voidaan tuottaa liikennepolttoaineeksi ja mahdollisesti myös työkoneiden polttoaineeksi. Maaseudun biokaasupotentiaali tulee saada aiempaa paremmin käyttöön ja lainsäädännölliset esteet on purettava. Tuotannon edistämiseen tarvitaan enemmän malliratkaisuja ja ohjattua toteutusta. Investointituet näille laitoksille ovat perusteltuja.
Yleensä kuntien rakennukset liitetään kaukolämpöön. Mikäli kaukolämpöliittymälle ei ole taloudellisia edellytyksiä, yksittäisen rakennuksen lämmityksen päävaihtoehtoina ovat maalämpö tai puupellettilämmitys, öljylämmitys tai sähkölämmitys tai eri energialähteitä yhdistävä hybridiratkaisu.
Rakennusten energiatehokkuuden parantaminen on tehokas keino päästöjen vähentämiseksi. Suositeltava keino energiatehokkuuden jatkuvaan parantamiseen on kuntien energiatehokkuussopimukset. Energiatehokkuussopimuksessa mukana olevalla kunnalla tai kuntayhtymällä on mahdollisuus Tekesin tukemaan uusiutuvan energian katselmukseen sekä uusiutuvaan energiaan pohjautuvan lämmitysratkaisun investointiavustukseen. Edellä mainitut tuet ovat erittäin tärkeässä asemassa kunnan siirtymisessä yhä kestävämpiin energiaratkaisuihin.
Moni kunnista on päätynyt erillislämmitettyjen rakennustensa lämmitystapamuutoksiin. Käytetyimmät vaihtoehdot ovat olleet lämpöpumppu tai pellettikattila. Uusien rakennusten suunnittelun yhteydessä mahdollisuudet uusiutuviin energialähteisiin tulevat jo nyt selvitetyiksi. Päästökaupan ulkopuolisissa kaukolämpölaitoksissa puupolttoaineen osuus on jo alun alkaenkin huomattavaa ja siirtyminen puupolttoaineen käyttöön on jatkunut useita vuosia. Lämpöyrittäjyyteen perustuvia lähinnä puulla lämpiäviä aluelämpö- tai taajamakohteita on Työtehoseuran ja Bioenergia ry:n selvityksen mukaan noin 150 kpl. Kouluja ja sosiaalialan rakennuksia on lämpöyrittäjyyden piirissä 170.
Suunnitelmassa esitetty tavoite julkisen sektorin esimerkkiroolista öljylämmityksestä luopumisessa on kannatettava. Kuntaliitto tukee tavoitteita siirtyä fossiilisesta energiasta uusiutuvaan rakennusten erillislämmityksessä sekä päästökaupan ulkopuolella olevien alle 20 MW tehon omaavien kaukolämpöjärjestelmien polttoainemuutoksissa.
Öljylämmityksestä luopumiseen tähtäävässä tavoitteessa voisi hyödyntää Kuntahankinnan ja SYKE:n onnistunutta mallia aurinkopaneelien yhteishankinnan toteuttamisesta.
Bionesteen 10 % sekoitusvelvoite markkinoilla myytävään kevyeen polttoöljyyn, liikennepolttoaineiden tapaan, takaa varsin yksinkertaisen tavan vaikuttaa lämmitys- ja työkonepolttoaineiden uusiutuvuusasteen nostoon. Sekoitusvelvoite on hyvä ja kaikkia käyttäjiä tasapuolisesti kohteleva toimenpide. Se korvaa myös öljyntuontia ja lisää huoltovarmuutta, mikäli kysyntä voidaan kattaa kotimaisella tuotannolla ja raaka-aineilla.
Suunnitelmassa tulisi selkeämmin tuoda esille, että kuluttajan on mahdollista saada kotitalousvähennystä sekä asuntonsa energiakorjausten, että uusiutuvien energialähteiden ja myös lämpöpumpun asentamiskustannusten osalta. Suunnitelmassa esitetystä kotitalousvähennyksen käytöstä saa vaikutelman, että kyse olisi vain lämpöpumpuista. Uusiutuvan energian edistämisessä on pyrittävä teknologianeutraaliuteen.
Kuntaliitto korostaa, että jätehuoltoa tulee ilmastopolitiikassa tarkastella kokonaisuutena. Jätehuollolla on roolinsa kiertotalouden toteuttajana ja se nivoutuu myös osaksi ilmastopolitiikkaa. Jätteiden hyödyntäminen energiana on olennainen osa kiertotalouden kokonaisuuden toteutumista.
Suunnitelmassa ei ole mainintaa jätteen synnyn ehkäisemisestä. Jätehuollon etusijajärjestyksen mukaisesti ensisijaisesti on pyrittävä välttämään jätteen syntymistä. Tässä avainasemassa ovat kuntien ja kuntien jätehuoltoyhtiöiden jäteneuvonta ja jätteitä synnyttävien toimintojen ympäristölupaehdot. Resursseja jätteen synnyn ehkäisemiseen tarvitaan jatkossa lisää.
Mahdollisimman korkean kierrätysasteen tavoittelemisesta huolimatta jäljelle jää aina myös sellaista jätemateriaalia, jolle ei ole vielä kehittynyt konkreettisia ja taloudellisesti järkeviä kierrätysratkaisuja. Kierrätyskelvoton jäte on järkevää hyödyntää etusijajärjestyksen mukaisesti jätevoimaloissa.
Suunnitelmaan liittyvissä taustaraporteissa todetaan, että jätesektorin päästöt ovat vähentyneet ja vähentyvät edelleen jo päätettyjen toimenpiteitten johdosta, eikä nähtävissä ole nykyisten toimenpiteiden lisäksi uusia kustannustehokkaita lisävähennyskeinoja. Lisäksi ympäristöministeriön raportissa Jätemäärien ennakointi vuoteen 2030 (2015) on todettu, ettei jätteiden energiahyödyntämisen taloudellisen ohjauksen ja kierrätysasteen kasvulla ole todettu olevan selvää yhteyttä toisiinsa. Tulos ei siksi puolla kierrätyksen ohjauskeinona jätteenpolton verotusta eikä päästökauppaakaan. Etenkin pelkästään kansallisilla sovelluksilla saattaa olla jopa haitallisia vaikutuksia jätehuollon kokonaisuuden hallintaan Suomessa (vrt. kapasiteetti ja vienti).
Suunnitelmassa on todettu olevan perusteltua siirtää jätteenpolton kapasiteetti päästökaupan piiriin kasvihuonekaasupäästöjen osalta ja esitetään toimenpiteenä asian selvittämistä. Kuntaliitto korostaa, että suunnitelmassa ei ole syytä todeta jätteenpolton siirtämisen päästökaupan piiriin olevan perusteltua ennen kuin asia on perusteellisesti selvitetty ja vaikutukset arvioitu (muutkin kuin kasvihuonekaasupäästöt).
Mahdollisessa selvityksessä tulee tarkastella kattavasti ohjauskeinon vaikutuksia jätehuoltoon järjestelmätasolla. Yhdyskuntajätehuollossa on viime vuosina investoitu merkittävästi kiertotalouden mahdollistavaan kierrätys- ja hyödyntämisinfrastruktuuriin. Viranomaisten tulisi taata myös jätehuollossa investointiympäristön riittävä ennustettavuus. Myös lisääntyvän kierrätyksen ja kuljetusten aiheuttamat ilmastopäästöt tulisi ottaa kokonaisuudessa huomioon.
Selvityksessä on otettava huomioon mahdollisen päästökauppajärjestelmän ohjaavuus, jotta järjestelmä ei ala toimia jätteiden kierrätyksen tavoitteita vastaan. Riski on, että uusiutuvia materiaaleja suosiva järjestelmä kannustaakin virheellisesti ohjaamaan jätteenpolttolaitoksiin ensisijaisesti uusiutuviksi luokiteltavia jätteitä.
Suunnitelmassa on tuotu hyvin esiin kuntien asema kansallisessa ilmastopolitiikassa ja huomioitu, miten kunnat ovat jo tähänastisessa toiminnassaan tehneet päästövähennyksiä. Kuntien ilmastoaiheiset verkostot on suunnitelmassa myös käsitelty monipuolisesti.
Maakunnallisen ilmastotyön käsittely on jäänyt suunnitelmassa vähäisemmäksi. Mainittuina ovat lähinnä hankerahoitus ja ilmastotyöhön vaikuttaminen maakunnan ohjelmatyön kautta. Maakuntaliitot ja tulevat maakunnat voivat kuitenkin vaikuttaa alueensa ilmastopolitiikan edellytyksiin maakuntakaavoituksella. Maakuntakaavalla luodaan aluerakenne keskittyen valtakunnallisesti ja maakunnallisesti merkittäviin suunnitteluratkaisuihin. Tulevat maakunnat ovat painoarvoltaan merkittäviä toimijoita mm. hankinnoissa ja elinkeinopolitiikan edistämisessä.
Jotta 39%:n päästövähenemä toteutuisi 2030 mennessä, on valtion, alueiden ja kuntien yhteistyön onnistuttava. Suunnitelmassa olisi voitu käsitellä laajemmin valtion, alueiden ja kuntien vuorovaikutusta ilmastotyössä. Päällekkäisen työn välttämiseksi on roolijakoa suunniteltava yhteistyössä eri hallintotasoilla tutkimuslaitoksia ja asiantuntijaorganisaatioita hyödyntäen. Kansallisen ilmastopolitiikan tulisi jatkossa mahdollistaa räätälöidyt ratkaisut kunta- ja maakuntatasolle kunkin alueen omista lähtökohdista. Alueellista ilmastopolitiikkaa tukemaan tarvitaan pitkäjänteistä ohjelmatyötä ja taloudellista tukea, esimerkkeinä MAL-sopimukset ja energianeuvonta.
Suunnitelmassa esitetään varmistettavaksi kunnissa eri kuluttajaryhmiä ja yrityksiä palveleva energianeuvonta. Tällä hetkellä valtion rahoitusta neuvontaan ei ole Motivan toimintaa lukuun ottamatta. Alueellista neuvontaa on joissakin maakunnissa saatavilla kuntien, maakuntien ja energiayhtiöiden tuella. Valtion rahoitus on olennainen osa energianeuvonnan varmistamista, jotta kaikilla alueilla pystytään sitä tasapuolisesti tarjoamaan. Neuvonnan tarve on suuri, sillä energiankäytön tehostaminen vaatii jatkuvaa parantamista. Monissa kunnissa tarvitaan kustannus- ja muuta tietoa kuntien omien energiaratkaisujen tueksi, yhtä lailla neuvontaa tarvitsevat yritykset ja asukkaat.
Kuntaliiton ehdotuksena on turvata kansallista ilmasto- ja energiapolitiikkaa tukevan neuvontatoiminnan pitkäjänteinen valtion rahoitus vuoden 2030 päästövähennystavoitteen saavuttamiseksi. Puolueeton ilmasto- ja energianeuvonta on tärkeä osa ilmastoyön edistämistä, ja se sopii uusien maakuntien ja/tai suurimpien kaupunkien tehtäväksi. Jatkossa energianeuvontaa voisi vielä laajentaa muille sektoreille, ks. kohta Julkiset hankinnat.
Julkisilla hankinnoilla on suuri rooli kestävien tuotteiden ja palvelujen yleistymisessä. Kunnat ovat hankinnoissa viime vuosina yhä enemmän panostaneet lähi - ja luomutuotteisiin ruokahuollossa sekä ympäristömerkkeihin, energiatehokkuuteen, uusiutuvaan energiaan ja kierrätettävyyteen läpi hankintalinjan. Ympäristökriteereiden käyttö julkisissa hankinnoissa vaihtelee kuitenkin kunnittain ja kestävien julkisten hankintojen sekä innovatiivisten hankintojen toteutumiseksi tarvitaan jatkossa neuvontaa, ohjausta, kokeilumahdollisuuksia ja riskirahaa.
Kuntaliitto esitti edellisessä luvussa alueellisen energianeuvonnan uudelleenrahoittamista, jotta pitkäjänteistä työtä ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi voidaan tehdä paikalliset olosuhteet huomioiden. Ilmastopolitiikkaa tukeva alueellinen yhden luukun -neuvonta voisi sisältää kuluttajien energianeuvonnan lisäksi maatilojen energianeuvonnan, rakennusten korjauksiin liittyvän neuvonnan, liikkumisen ohjauksen, ajoneuvohankinnat sekä innovatiiviset ja julkiset hankinnat (tukeutuen Motiva Oy:n kestävien hankintojen neuvontapalveluun ja Kuntaliiton julkisten hankintojen neuvontayksikköön).
Kuntaliitto kannattaa suunnitelmassa mainittua tavoitteellista toimintamallia kuntien kestävien hankintojen edistämisessä, mutta toivoo, että muodostettavaan kuntaryhmään saavat ilmoittautua kestäviä hankintoja edistävät kunnat myös mainittujen verkostojen ulkopuolelta.
Ilmastosuunnitelma on laadittu osallistavasti, saavuttaen eri sidosryhmät mm. työpajatyöskentelyllä. Lisäksi avoin kommentointimahdollisuus suunnitelman laadinta-aikana ja laaja kuuleminen luonnoksesta ovat osoituksia hyvästä valmistelutavasta.
Suunnitelmassa on esitetty hyvin suunnitelman toteutumisen seuranta. Seurannan toteuttamisessa tulee kiinnittää huomiota siihen, ettei ilmastopolitiikan raportoinnissa tehtäisi päällekkäistä työtä. Ilmasto- ja energiapolitiikan vaikutusarvioinnin kehittämiseen tähtäävä tutkimushanke on erittäin kannatettava lisä ilmastopolitiikan hallinnan kokonaisuuteen.
Kuntaliitto edistää kuntien ja maakuntien valmiuksia vastata ilmastonmuutokseen eri toimialojen (energiahuolto, maankäyttö, liikenne, asuminen, rakentaminen, toimitilat, elinkeinopolitiikka, tekninen toimi, ympäristönsuojelu, aluekehitys, verotus ja rahoitus) palveluilla ja kehittämisellä.
Kuntaliitto suhtautuu varauksella luonnoksessa esitettyihin verotuksen laskelmiin, kuten verotulojen keräämisen rajakustannuksiin. Verotusta on muuten käsitelty suunnitelmassa niin suppeasti, että on mahdotonta arvioida tällaisia laskelmia kovin tarkasti, koska ne riippuvat tarkemmin valituista verotuksen muutoksista. Ansiotuloverotuksella ei tule lähtökohtaisesti tasapainottaa budjettivajetta, joka mahdollisesti syntyy ilmastotoimiin vastaamisesta. Paremmin tähän vastaisi ympäristöverot.
Pitkän aikavälin energiaverotuksesta on tarpeen käydä laajempi yhteiskunnallinen keskustelu. Mielenkiinto kohdistuu erityisesti liikennepolttoaineisiin, mutta myös asumiskustannuksiin sekä maatalouden tuotantokustannuksiin. Iso kysymys on, millä korvataan liikennepolttoaineista kertyvä mittava verotulo, kun nykyisten liikenneperusteisten ympäristöverojen tuotto alenee. Tilalle tulisi kehitellä uudenlaisia verotusmuotoja, esimerkiksi autoiluun liittyvillä veronluontoisilla maksuilla.
Kevyen polttoöljyn hiilidioksidiveron kiristämisellä voi vaikuttaa jossain määrin lämmitysmuotojen väliseen kilpailuasetelmaan uusiutuvien energiamuotojen hyväksi. Toisaalta öljyn maailmanmarkkinahinnat vaihtelevat todennäköisesti enemmän kuin mahdollinen fiskaalinen verotus.
SUOMEN KUNTALIITTO
Jarkko Huovinen
johtaja, alueet ja yhdyskunnat
Lotta Mattsson
asiantuntija
Teknisen alan työvoimapula on pahenemassa. Kunnista puuttuu kaavoittajia, rakennustarkastajia, kiinteistöinsinöörejä ja rakennuttajia sekä monia muita maankäytön, rakentamisen ja infrapalvelujen ammattilaisia.