HE 190/2013 vp laeiksi alueiden kehittämisestä ja rakennerahastotoiminnan hallinnoinnista sekä alueiden kehittämisen ja rakennerahastohankkeiden rahoittamisesta

​Yleiset huomiot:

Sekä kansallista alueiden kehittämistä että EU:n rakennerahastojen hallinnointia varten uudistetaan ohjaavaa lainsäädäntöä uutta EU:n rahoituskautta 2014-2020 silmällä pitäen. Lakiesityksen valmistelua on ohjannut alue- ja rakennepolitiikan neuvottelukunta (ARNE). Kuntaliitto on edustettuna ARNE:ssa. Lakien valmistelun lähtökohtana on ollut luoda perusrakenne alueiden kehittämiselle ja tavoitteena on ollut välttää liian yksityiskohtaista lainsäädäntöä. Laki alueiden kehittämisen ja rakennerahastohankkeiden rahoittamisesta ohjaa maakuntien liittojen osalta sekä kansallisista varoista että rakennerahastoista rahoitettavaa toimintaa.

Laki alueiden kehittämisestä ja rakennerahastojen hallinnoinnista pohjautuu pitkälti nykyisen lainsäädännön pohjalle. Lain perusteet säilyvät samansuuntaisina kuin nykyisin, samoin kuntien vastuu aluekehittämisestä valtion ohella. Lain tavoitteissa keskeistä on aluelähtöisyys ja tasapainoisen kehittämisen tavoite.  Maakuntien liittojen tehtävät säilyvät lähes nykyisellään, samoin kehittämisen järjestelmä ml. keskeiset kehittämistä ohjaavat asiakirjat. 

1. Laki alueiden kehittämisestä ja rakennerahastotoiminnan hallinnoinnista:

Kuntaliiton näkemykset lain keskeisistä pykälistä:

Maakunnan liiton tehtävät (17§): pykälässä esitetyt tehtävät pohjautuvat nykyiseen lainsäädäntöön, joka on todettu toimivaksi. Pykälässä on uutena kohtana määritelty kohdassa 5 kulttuuria koskevien suunnitelmat osana maakuntaohjelmatyötä, mikä vastaa nykyistä käytäntöä.

Lain perusteluissa on todettu alueiden keskuskaupunkien tärkeä asema alueen elinvoimaisuuden kehittämisessä. Tämä näkökulma on huomioitu lain muotoiluissa (17§ kohta 1). Ko. pykälän perustava ajatus on ollut alueiden kehittämiseen liittyvien toimien monipuolisuus ja useat eri toteuttajatahot. Yhteistyön vahvistaminen aluekehittämiseen osallistuvien toimijoiden kesken on tulevaisuudessa yhä tärkeämpää käytössä olevien kehittämisresurssien vähetessä.

Maakunnan yhteistyöryhmä (24§): yhteistyöryhmän jäsenten asettaminen kunnanvaltuuston toimikaudeksi on myönteinen asia, samoin kuin nykyiseen säädöstöön tuleva muutos siltä osin, että enää ei edellytetä tasapuolista edustusta kolmen osapuolen kesken: kunnat, alueviranomaiset ja järjestöt. Tämä mahdollistaa kuntaedustuksen vahvistamisen kokoonpanossa. Maakunnissa tulee kuitenkin huolehtia siitä, että yhteistyöryhmän kokoonpano säilyy kattavana. Maakunnan yhteistyöryhmä antaa jatkossa hankkeita rahoittaville viranomaisille sitovan lausunnon maakuntansa alueelle kohdistuvista alueellisista hankkeista. Lisäksi esitetään, että maakunnan yhteistyöryhmä hyväksyisi maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelman. Tämä on muutos nykyiseen käytäntöön, tavoitteena on lisätä eri osapuolten sitoutuneisuutta maakuntaohjelman toteuttamiseen. Maakuntien yhteistyöryhmän kokoonpanoon tehty lievennys sekä aseman vahvistaminen aluekehittämistyössä sitovan lausuntomenettelyn kautta ovat kannatettavia asioita.

Maakunnan yhteistyöryhmän päätöksenteko ja hallintomenettely (27§): pykälän neljännessä momentissa todetaan, että ”rahoittava viranomainen ei voi myöntää…merkittävälle tai kokonaiskustannusarvioltaan suurelle alueelliseen suunnitelmaan perustuvalle hankkeelle rakennerahaston tukea, jos yhteistyöryhmä ei ole hanketta puoltanut”. Lakivalmistelun yhteydessä on lähtökohtana ollut, että maakunnan yhteistyöryhmän ei tarvitse käsitellä kaikkia hankkeita niin linjatessaan (vrt. HALKE-linjaus 23.3.12), minkä vuoksi lakiluonnokseen on otettu määritelmä ns. merkittävästä tai kustannusarvioltaan suuresta hankkeesta. Nyt ao. momentin perusteella tulkinta on, että viranomainen saa myöntää rahoitusta ns. pienelle hankkeelle myös tilanteessa jossa maakunnan yhteistyöryhmä on asiasta eri mieltä. Kuntaliitto esittää ao. tekstikohtaa tarkennettavaksi: Rahoittava viranomainen ei voi myöntää …rakennerahaston tukea, jos yhteistyöryhmä ei ole hanketta puoltanut tai työjärjestyksessä muutoin linjannut. Lakiesityksen mukaan maakunnan yhteistyöryhmän työjärjestyksessä määritellään yhteistyöryhmässä käsiteltävät hankkeet maakunnallisista lähtökohdista käsin. Yhtä yleistä, kaikkia maakuntia koskevaa rajaa on vaikea määritellä eikä siihen ole tarvetta. Pykälän viidenteen momenttiin liittyen Kuntaliitto kannattaa esitettyä menettelyä, jossa maakunnan yhteistyöryhmä saa tietoonsa yhteenvetotiedot saapuneista yritystukihankkeista ennen viranomaispäätösten tekemistä. Tällä tavalla pystytään lisäämään ohjelmatyön läpinäkyvyyttä sekä varmistetaan rahoituksen kohdentuminen strategisten tavoitteiden mukaisesti ilman että yksittäiset yrityshanketiedot tulevat julki.

Maakunnan yhteistyöryhmän tehtävät (28§): Maakunnan yhteistyöryhmän kokoonpanoa käsittelevässä pykälässä 24 on mainittu, että yhteistyöryhmä vastaa maakuntansa kehittämiseen vaikuttavien suunnitelmien ja sopimusten sekä kansallisten ja Euroopan unionin osarahoittamien ohjelmien toimeenpanon yhteensovittamisesta. Myös sihteeristön tehtäviä kuvaavassa pykälässä 25 on todettu valmisteilla olevien maaseuturahaston sekä meri- ja kalatalousrahaston hankkeiden yhteensovittaminen.  Maakunnan yhteistyöryhmän tehtäviä koskevassa pykälässä 28 on tuotu hyvin esiin eri ohjelmista rahoitusta hakevien hankkeiden yhteensovituksen tarve maakuntatasolla sekä maaseudun kehittämisvaroista rahoitettavien hankkeiden tiiviimpi yhteensovittaminen maakunnalliseen kehittämistyöhön.

Maakuntaohjelma (32§) on ko. maakunnan aluekehittämisen strateginen viitekehys, joka valmistellaan yhteistyössä kuntien, valtion viranomaisten ja alueiden kehittämiseen osallistuvien yhteisöjen ja järjestöjen sekä muiden vastaavien tahojen kanssa. Maakuntaohjelmassa on kuvattava mm. ohjelman tavoitteiden saavuttamista varten laadittavat yhteistyösopimukset. On tärkeää vahvistaa maakuntaohjelman asemaa keskeisenä alueen strategisena kehittämisasiakirjana ja lisätä vaikuttavuutta valtion aluehallinnon strategiseen suunnitteluun ja ohjaukseen.

Maakuntaohjelman asema (34§): Viranomaisten tulee ottaa toiminnassaan huomioon maakuntaohjelmat ja niiden toimeenpanosuunnitelmat sekä edistää niiden toteuttamista ja arvioida toimenpiteidensä vaikutuksia alueen kehitykseen. Viranomaisella tarkoitetaan tässä yhteydessä valtion ja kuntien viranomaisia. Lausunto maakunnan liitolta tulee pyytää, mikäli poiketaan maakuntaohjelmasta. Pykälä osaltaan vahvistaa maakuntaohjelman vaikuttavuutta.

Euroopan unionin rakennerahasto-ohjelmat (35§): pykälän viidennessä momentissa mainittuun ARNE:n yhteensovitustehtävään toimenpideohjelman valmistelussa liittyen Kuntaliitto toteaa että valtakunnalliset teemasuunnitelmat ja niihin liittyvä päätöksentekotapa tulee käsitellä ARNE:ssa.

Yhteistyösopimus (45§): Pykälän sisältö vastaa pääosin nykyistä sääntelyä. Pykälää on tarkoitus soveltaa laajasti erilaisiin alueiden kehittämiseen liittyviin sopimuksiin. Perusteluteksteissä on mainittu kasvusopimukset alueen elinkeinojen kehittämisen välineinä. Perusteluteksteissä on myös todettu, että jos yhteistyösopimuksen soveltamisala ei liity alueiden kehittämiseen, ei sopimukseen sovellettaisi tätä säännöstä. Tältä osin säännös jättää soveltamisalan tulkinnanvaraiseksi. Pykälässä mainittu viranomaisia koskeva velvoite sopimusten huomioimisesta toimintaa ja taloutta koskevissa suunnitelmissa on kannatettava asia.

2. Rahoituslaki:

Kuntaliiton näkemykset lain keskeisistä pykälistä:

Ministeriöiden myöntämä tuki (6§): lakia sovellettaessa tulee tiukentaa nykyistä menettelyä TEM:n varatessa osan maakunnan kehittämisrahasta käyttöönsä. Tilanteessa, jossa on enää vähäinen määrä sitomatonta maakunnan kehittämisrahaa jaettavissa maakunnille, täytyy olla hyvät perustelut TEM:n käyttöön pidätettävästä rahasta. 

Maakuntien liittojen myöntämä tuki (7§): Pykälän kolmannen momentin osalta on kannatettavaa, että opetus- ja kulttuuriministeriön toimialaan kuuluvat Euroopan aluekehitysrahastosta osarahoitettavat hankkeet kuuluvat maakuntien liittojen tukijärjestelmiin.

Hyväksyttävät kustannukset (14§): Kuntaliitto kannattaa prosenttiperusteisen korvauksen ja kertakorvauksen mahdollisuuden sisällyttämistä vaihtoehdoiksi toteutuneisiin kustannuksiin perustuvaan menettelyyn myös kansallisen kehittämisrahoitukseen osalta.

Tuen maksamisen hakeminen (19§) ja tuen maksaminen (20§): Iso periaatteellinen kysymys on viranomaisten mahdollisuus maksaa ennakkoa hankkeen toteuttajalle ja tämä nyt lakiesityksessä mahdollistetaan. Tällä hetkellä ainoastaan maakuntien liitot voivat myöntää hankkeelle rajoitetusti ennakkoa. Kuntien ja kuntaomisteisten organisaatioiden näkökulmasta on tärkeää, että ennakot ovat laajemmin hyödynnettävissä rakennerahastotoiminnassa. Ennakoiden käyttö edistää hankkeiden oikea-aikaista toteutusta ja laajan toimijakentän osallistumista hanketoimintaan.

SUOMEN KUNTALIITTO

Annukka Mäkinen
erityisasiantuntija