HE 164/2017 vp Hallituksen esitys eduskunnalle sairausvakuutuslain väliaikaisesta muuttamisesta

Hallituksen esitys eduskunnalle sairausvakuutuslain väliaikaisesta muuttamisesta vaikuttaa olennaisesti kuntien toteuttamiin lakisääteisiin henkilökuljetuksiin. Tällaisia ovat koulukuljetukset, vammaispalvelulain mukaiset kuljetukset sekä sosiaalihuoltolain mukaiset kuljetukset. Erityisesti laki vaikuttaa vammaispalvelulain mukaisiin kunnan erityisen järjestämisvelvollisuuden piirissä oleviin kuljetuksiin, jotka eivät ole määrärahasidonnaisia. Kuntaliitto näkee, että sairausvakuutuslain väliaikaisen muutoksen tulisi olla voimassa vähintään vuoden 2020 loppuun saakka.

Vammaispalvelulain mukaiset kuljetukset ovat kunnan erityisen järjestämisvelvollisuuden piiriin kuuluvia palveluita eli ns. subjektiivisia oikeuksia, jotka tulee myöntää tuen saamisen edellytykset täyttäville vaikeavammaisille henkilöille talousarvioon varatuista määrärahoista riippumatta. Vammaisten henkilöiden kuljetuspalveluista säädetään laissa vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista sekä asetuksessa vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista. Niiden mukaan ”…kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle kohtuulliset kuljetuspalvelut niihin liittyvine saattajapalveluineen” (VPL 8§), ”Kuljetuspalveluihin niihin liittyvine saattajapalveluineen kuuluu vaikeavammaisen henkilön työssä käymisen, opiskelun, asioimisen, virkistyksen tai muun sellaisen syyn vuoksi tarpeelliset, jokapäiväiseen elämään kuuluvat kuljetukset. Jokapäiväiseen elämään kuuluvia kuljetuksia ovat vaikeavammaisen henkilön asuinkunnan alueella tapahtuvat tai lähikuntiin ulottuvat kuljetukset” (VPA 4§) ja ”Kuljetuspalveluja on järjestettävä (…) siten, että (vammaisella henkilöllä) on mahdollisuus suorittaa välttämättömien työhön ja opiskeluun liittyvien matkojen lisäksi vähintään kahdeksantoista yhdensuuntaista matkaa kuukaudessa” (VPA 6§).

Vammaispalvelulain mukaisia matkoja on vuonna 2016 myönnetty yhteensä 98 103:lle henkilölle, ja niiden kustannukset olivat vuonna 2015 yhteensä n. 152 milj €. Matkat on pääsääntöisesti tehty taksilla tai invataksilla. Kuljetusten hinnoissa ovat pääsääntöisesti olleet sidottuja sairausvakuutuslain mukaiseen matkoille määriteltyyn taksitaksaan (THL 14.11.17). Matkat suuntautuvat suurelta osin naapurikuntiin, ja silloin taksitaksan noudattaminen on käytännön kannalta ollut helppoa.

Eduskunnassa on 19.4.2017 hyväksytty laki liikenteen palveluista. Lain myötä nykyinen taksiliikennelaki kumoutuu eikä takseille enää aseteta enimmäishintoja tai asemapaikkavelvoitteita 1 päivänä heinäkuuta 2018 alkaen.Taksien lupakiintiöstä luovutaan ja nykymuotoinen asemapaikkasääntely poistuu. Toimijoiden on ilmoitettava pääasiallinen toiminta-alueensa ja palveluaikansa. Lisäksi taksien enimmäishinnasta luovutaan. Autokohtainen taksilupa muutetaan toimijakohtaiseksi taksiliikenneluvaksi ja sen saamisen edellytyksiä kevennetään. Taksiliikennettä voi harjoittaa henkilöautolla, pakettiautolla, kuorma-autolla, kolmipyörällä, kevyellä nelipyörällä tai raskaalla nelipyörällä. Taksitoiminta ei ole sidottu ajoneuvoon vaan toiminnan oikeuttavaan lupaan. Yhdellä luvalla voidaan siten harjoittaa liikennettä useammalla ajoneuvolla. Lain myötä poistuu myös ns. avustuspalveluiden hintasääntely kuten porrasvedot ja asiakkaan saattaminen sairaalaan.

Kuntaliiton arvion mukaan taksiliikenteen tarjonnan muutokset riippuvat suuresti siitä, missä kunta sijaitsee, millainen on sen väestöpohja ja yhdyskuntarakenne sekä syntyykö paikkakunnalle tai alueelle uusia markkinaehtoisia taksipalveluja. Tulevaisuudessa syntynee nykyistä enemmän oman työn ohella taksia ajavia yrittäjiä, koska taksiliikennelupaan ei liity ajovelvollisuutta. Riskinä saattaa kuitenkin paikoin olla, että taksipalveluiden saatavuus varsinkin iltaisin ja öisin on hankalaa tai kallista erityisesti erityisryhmille.

Laki liikenteen palveluista vaikuttaa kuntien toimintaan siten, että taksiliikenne tulee kilpailuttaa ennen hintojen vapautumista 1.7.18 alkaen. Tämä on ongelmallista paitsi kiireellisen aikataulun vuoksi, myös siksi, että mahdolliset uudet taksiyrittäjät aloittavat toimintansa vasta 1.7.18 alkaen. Lisäksi taksiliikenteen saatavuus vaihtelee suuresti kunnittain. Tulevaisuudessa maakunnat olisivat kooltaan riittävän isoja hoitamaan tehokkaan kilpailutuksen.

Taksiliikennettä kilpailuttaessaan kunnat voivat käyttää hallituksen esityksessä olevaa valtioneuvoston säätämää enimmäishintaa myös kilpailutuksen enimmäishintana. Mikäli enimmäishinta olisi voimassa vain vuoden 2018 loppuun asti, ja maakunnat aloittavat toimintansa vuonna 2020, on väliajan tilanne hallitsematon. Pitkäkestoisemmilla sopimuksilla ja avoimella kilpailutussuunnittelulla on mahdollista tehostaa markkinoiden toimintaa ja lisätä alan tuottavuutta, mistä myös tilaajaosapuoli hyötyy taloudellisesti.

Näkemyksenään Kuntaliitto esittää, että sairausvakuutuslain väliaikaisen muutoksen tulisi olla voimassa vähintään vuoden 2020 loppuun saakka, kunnes tulevat maakunnat aloittavat toimintansa.

SUOMEN KUNTALIITTO

Jaana Viemerö

erityisasiantuntija