Ehdotuksen tarkoituksena on koota maankäyttö- ja rakennuslakiin tällä hetkellä laissa ja eri asetuksissa olevat rakennushankkeen eri osapuolten, niin rakennushankkeeseen ryhtyvän, hänen asiantuntijoidensa ja rakennusvalvontaviranomaisten tehtävät ja velvoitteet. Nykyisiin säännöksiin ei ole tehty suuria asiallisia muutoksia. Hyvä niin. Kuntaliiton selvityksen mukaan maankäyttö- ja rakennuslain ja sen nojalla annettujen asetusten muodostama kokonaisuus nyt esillä olevien kysymysten osalta toimii pääosin hyvin.
Ehdotus tukee säännösten yhdenmukaista tulkintaa kunnissa ja ehdotetut säännökset antavat viranomaiselle selkeämmän pohjan viranomaistehtävien hoitamiseen, kun keskeiset säännökset löytyvät keskistetysti laista.
Kuntaliiton edustajana tuen ehdotusta, mutta esitän kuitenkin vielä muutamia lisäehdotuksia, joita tulisi vielä harkita.
1 Rakennuslupahakemusta koskeva MRL 131 §.
Ehdotuksessa kuten voimassa olevassa laissakin on edellytetty, että rakennuslupahakemukseen on liitettävä selvitys siitä, että hakija hallitsee rakennuspaikkaa. Hallintaselvitys on rakennussuunnitelmien ohessa ainoa pakollinen asiakirja, jonka hakija joutuu hankkimaan. Selvissä tapauksissa asia ei ole ongelma, mutta joissain esim. kuolinpesien osalta selvityksen ja tarvittavien valtakirjojen toimittaminen saattaa olla todella työlästä.
Hakijan hallintaselvitysten ja valtakirjojen tarkastaminen kunnan viranomaisen toimesta vie hallinnollisia resursseja. Hallinnanjakosopimusten, perunkirjojen ja kauppakirjojen tutkimiseen kuluu aikaa eikä asia ole aina kovin yksinkertainen. Rakennuslupa on hallintolupa, jolla ratkaistaan ovatko MRL:n ja muun lainsäädännön mukaiset edellytykset rakennusluvan myöntämiseen olemassa. Rakennusluvalla ei ratkaista eikä voida ratkaista sitovasti omistus- tai hallintaoikeutta rakennuspaikkaan. Rakennushankkeeseen ryhtyvä vastaa aina, että hänellä on tarvittavat luvat ja suostumukset kunnossa. Myös oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, ettei lainvoimaa saanutta rakennuslupaa ole syytä purkaa tai poistaa puuttuneen hallintaoikeuden perusteella.
Edellä olevan perusteella katson, että ehdotusta tulisi muuttaa siten että 131 §:n 1 momentin 1 kohta poistetaan. Jottei asiasta tule epäselvyyttä, tulisi MRL 119 §:n rakennushankkeeseen ryhtyvän huolehtimisvelvollisuutta täydentää lisäämällä ehdotukseen uusi 3 momentti joka kuuluu:
Rakennushankkeeseen ryhtyvä vastaa siitä, että hän hallitsee rakennuspaikkaa.
Hallintaselvityksen vaatimisesta luopuminen tukisi tehtävien vähentämistä koskevia tavoitteita ja vapauttaisi rakennusvalvonnan niukkoja resursseja muihin tehtäviin.
2. Loppukatselmusta koskeva MRL 153 §
Ehdotuksen 3 momentti: Ehdotus poikkeaa voimassa olevasta laista siten, että velvoite hakea loppukatselmusta luvan voimassa ollessa koskee ehdotuksen mukaan vain rakennuslupaa kun se nykyisin koskee kaikkia MRL:n mukaisia lupia. Ehdotuksen muotoilu tulee palauttaa voimassa olevan säännöksen mukaiseksi. Myös muun muassa toimenpidelupiin ja maisematyölupiin liittyy pääsääntöisesti velvoite loppukatselmuksen hakemiseksi.
Ehdotuksen 5 momentti: Voimassa olevassa laissa eikä myöskään ehdotuksessa ole otettu kantaa siihen miten viranomaisen tulee toimia tilanteessa, jossa loppukatselmusta ei ole pyydetty luvan voimassa ollessa. Tällaisia tapauksessa on jokaisessa kunnassa, pahimmassa tapauksessa rakennus on jopa otettu käytön ilman loppukatselmusta ja siinä on jo asuttu vuosia. Loppukatselmuksen hakeminen on rakennushankkeeseen ryhtyvän velvollisuus. Viranomainen saattaa saada pyynnön loppukatselmuksen pitämiseksi useita vuosia sen jälkeen kun lupa on rauennut. Loppukatselmuksen tarve tulee esiin usein kiinteistön myynnin yhteydessä tai pankin vaatimuksesta lainoitukseen liittyen.
Rauenneet luvat ja pitämättömät katselmukset on yksi kaikille rakennusvalvonnoille paljon työtä aiheuttava ongelma. Epäselvää on minkälaisen vastuun viranomainen ottaa itselleen suorittaessaan loppukatselmuksen vuosia sen jälkeen kun rakennustyöt käytännössä on tehty ja lupa rauennut, varsinkaan kun laista puuttuu asiaa koskevat oikeusohjeet. Koska laissa ei ole annettu ohjetta siitä, kuinka viranomaisen tulisi menetellä näissä tilanteissa, vaihtelevat käytännöt kunnissa paljon. Jossakin kunnissa loppukatselmusta ei suostuta tekemään lainkaan, jossain kunnissa vaaditaan hakemaan uutta lupaa. Toiset kunnat pitävät loppukatselmuksen, mutta kirjaavat loppukatselmuspöytäkirjaan laiminlyönnin ja toteavat etteivät voi todeta onko rakennustyöt suoritettu luvan ja määräysten mukaisesti. Tilanne ei ole tyydyttävä viranomaisten eikä luvan saajien näkökulmasta.
Paras vaihtoehto tilanteen korjaamiseksi olisi, että loppukatselmuksen laiminlyönnistä seuraisi tuntuva taloudellinen sanktio rakennushankkeeseen ryhtyvälle. Sanktioilla on usein tehostava vaikutus. Sanktiojärjestelmän käyttöönotto tämän hallituksen esityksen yhteydessä ei ole ollut mahdollista, mutta jokin menettelysäännös viranomaisille tarvitaan. Koska tilanteet vaihtelevat, tulisi viranomaiselle antaa oikeus harkita loppukatselmuksen pitämistä, jos lupa on rauennut. Ehdotan harkittavaksi, että MRL 153 §:ään lisätään uusi momentti joka kuuluu:
Jos loppukatselmusta pyydetään luvan voimassaolon päätyttyä, loppukatselmuksen pitäminen on viranomaisen harkinnassa. Jos viranomainen harkitsee, että laiminlyönnistä huolimatta loppukatselmus voidaan pitää, on rakennustyön hyväksymisen edellytyksenä, että rakennushankkeeseen ryhtyvä esittää asiantuntijalausunnon rakennustyön luvan ja määräysten mukaisuudesta.
3. Siirtymäsäännös
Siirtymäsäännös ehdotetussa muodossa aiheuttaa sen, että rakennustyön aikaiseen valvontaan liittyviä vanhoja ja uusia säännöksiä sovelletaan rinnan useita vuosia eteenpäin. Kaksien eri säännösten soveltaminen aiheuttaa ylimääräistä työtä ja sekaannusta. Siirtymäsäännöstä on syytä muuttaa siten, että muuttuneita säännöksiä sovelletaan myös sellaisessa rakentamista koskevassa valvonnassa, joka perustuu ennen tämän lain voimaantuloa myönnettyyn lupaan. Periaate vastaa sitä, mikä omaksuttiin kun maankäyttö- ja rakennuslain siirtymäsäännös (MRL 216 §) säädettiin.
Ulla Hurmeranta
johtava lakimies
Suomen Kuntaliitto
Teknisen alan työvoimapula on pahenemassa. Kunnista puuttuu kaavoittajia, rakennustarkastajia, kiinteistöinsinöörejä ja rakennuttajia sekä monia muita maankäytön, rakentamisen ja infrapalvelujen ammattilaisia.