Hallituksen esitys uudeksi liikuntalaiksi

​Opetus- kulttuuriministeriö on 4.4.2014 päivätyllä kirjeelleen nro 90/040/2012 pyy­tä­nyt Suomen Kuntaliiton lausuntoa hallituksen esityksestä uudeksi liikuntalaiksi. Kuntaliitto toteaa kohteliaimmin seuraavaa.

Yleistä                         

Opetus- ja kulttuuriministeriö asetti 1.2.2013 työryhmän, jonka tehtävänä oli laatia hallituksen esityksen muotoon laadittu ehdotus liikuntalain ja siihen liittyvän lainsäädännön uudistamiseksi. Liikuntalain valmistelu on ollut kiitettävän läpinäkyvää. Työryhmä kuuli työnsä aikana lukuisia asiantuntijoita ja lakiluonnosta on käsitelty monissa eri tilaisuuksissa, joihin on osallistunut runsaasti liikunta-alan ammattilaisia ja päättäjiä eri puolilta Suomea. Asiasta järjestettiin myös julkinen verkkokuuleminen otakantaa.fi- palvelussa. Uusi liikuntalaki tulisi opetus- ja kulttuuriministeriön mukaan voimaan 1.1.2015.  

Lain tavoitteet 

Kuntaliitto pitää hyvänä, että lain keskeisenä tavoitteena on edistää eri väestöryhmien mahdollisuuksia liikuntaan, väestön hyvinvointia ja terveyttä sekä fyysistä toimintakykyä ja lasten ja nuorten kasvua ja kehitystä. Laki edistäisi myös liikunnan kansalais- ja seuratoimintaa sekä huippu-urheilua. Liikuntalakiesitys on perustavoitteiltaan oikeansuuntainen ja edistää selkeästi koko väestön liikuntaedellytysten kehittämistä. 

Kuntaliitto korostaa valtion ja kuntien vastuuta koko väestön hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä liikunnan avulla. Näin voidaan parhaiten tukea taloudellisesti järkevää kuntalaisten työ- ja toimintakyvyn ylläpitämistä ja parantamista. Julkishallinnolla on sosiaalinen vastuu luoda mahdollisimman tasa-arvoiset ja saavutettavissa olevat liikuntapalvelut kaikille kansalaisille. Ikärakenteen muuttuessa ennaltaehkäisyn merkitys myös lisääntyy merkittävästi.   

Valtion vastuu ja alueellinen liikuntaneuvosto 

Liikuntalakiesityksen 7 §:n mukaan aluehallintovirastossa on asiantuntijaelimenä alueellinen liikuntaneuvosto, jonka aluehallintovirasto myös asettaa. Asettaminen siirrettäisiin näin maaakuntien liitoilta aluehallintovirastoille. Laki alueiden kehittämisestä ja rakennerahastotoiminnan hallinnoinnista hyväksyttiin 17.1.2014. Lain 17§:ssä luetellaan Maakunnan liittojen tehtävät ja kohdan 9 mukaan liittojen tehtävä on asettaa alueelliset liikuntaneuvostot. 

Kuntaliitto vastustaa esitystä, joka on vastoin juuri hyväksyttyä aluekehityslakia. Aluekehityslain 17 pykälän 9 kohdan mukaisesti maakunnan liitot nimittävät alueelliset liikuntaneuvostot. Laki tuli voimaan tammikuussa 2014. Kuntaliiton näkemyksen mukaan ei ole järkevää avata juuri valmisteltua ja voimaan tullutta lakia. Maakunnan liitot tuntevat alueidensa toimijat ja ne voivat demokraattisesti sovittaa yhteen alueen tahdon. Maakuntajohtajat ovat aiemmin korostaneet liikuntalain alueellista merkitystä ja kansalaisten liikuntaedellytyksistä lähtevää liikuntalakia.

Kunnan vastuu 

Kunnan päätehtävänä olisi edelleen yleisten edellytysten luominen kunnan asukkaiden liikunnalle. Pykälä vastaa pääosin voimassa olevan lain sisältöä. Kuntien tehtäviä ei perusteluiden mukaan lisätä, mutta yleisten edellytysten kirjoitusmuotoa on jäsennelty ja täsmennetty. Luonnoksen 5 §:n 3 momentissa esitetään, että kunnan tulee kuulla asukkaitaan liikuntaa koskevissa keskeisissä päätöksissä. Kunnan tulee arvioida kunnan asukkaiden liikunta-aktiivisuutta osana terveyden ja hyvinvoinnin kehittämistä. 

Kuntaliitto huomauttaa, että arviointivelvollisuudesta ei kuitenkaan tule erityislainsäädännössä säätää. Kunta päättää osana kuntalain mukaista arviointia myös liikuntaa koskevien asioiden arvioinnista. Luonnoksessa esitetyllä tavalla toteutettuna kyseessä olisi uusi lakisääteinen tehtävä, josta aiheutuvat kustannukset valtion pitäisi kunnille korvata.  

Kuntalaisten osallisuudesta ja kuulemisesta säädetään jo nyt kuntalain 27 §:ssä (osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet), 29 §:ssä säädetään kunnan tiedottamisvelvollisuudesta ja hallintolain 41 §:ssä (vaikuttamismahdollisuuksien varaaminen) säädetään kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksien turvaamista, mikä edellyttää kunnalta sitä, että vireillä olevista kuntalaisia koskevista asioista ja kuntalaisten vaikuttamismahdollisuuksista tulee informoida kuntalaisia. Kuntaliitto on tyytyväinen kuntapykälän sisältöön seuraavaa muutosehdotusta lukuunottamatta.  

Kuntaliitto esittää 5 pykälän 3 momentin poistamista. Momentissa ehdotetaan säädettäväksi kunnan velvollisuudesta kuulla asukkaista liikuntaa koskevissa keskeisissä päätöksissä ja arviointivelvollisuudesta. Momentti on uusi ja liiton käsityksen mukaan kuntalain säädökset asiasta ovat riittävät.  

Kilpailuneutraliteetti 

Uudella liikuntalailla olisi myös tarkoitus selventää kunnan järjestämien lakisääteisten liikuntapalvelujen suhdetta kuntalain yhtiöittämisvelvollisuuteen sekä kilpailulakiin. Liikuntalakiesityksen 5 §:n uudessa 4 momentissa todetaan, että hoitaessaan 5 §:n 1 momentin mukaisia tehtäviä kunta ei toimisi kilpailutilanteessa markkinoilla. Asiaa pohdittiin jo kilpailuneutraliteettia koskevan lainvalmistelun yhteydessä vuonna 2013, jolloin tehtiin asiaa koskevat muutokset kuntalakiin ja kilpailulakiin.  

Hallintovaliokunnan kuntalain muuttamista koskevassa mietinnössä (HaVM 10/2013 vp.) ja kilpailulain muuttamista koskevassa lausunnossa (HaVL 8/2013 vp.) todetaan, että mm. liikuntapalveluja järjestäessään kunta ei toimi kilpailutilanteessa markkinoilla ainakaan, jos toiminnassa on kysymys liikuntatoimen lakisääteisestä tehtävästä, johon ei sisälly liiketoiminnallisia piirteitä. Kuntalain muuttaminen kytkeytyi kiinteästi kilpailulain muuttamiseen.  

Kilpailulain muutoksella Kilpailu- ja kuluttajavirastolle annettiin mahdollisuus valvoa mm. kunnan palvelujen hinnoittelua ja puuttua siihen. Kilpailulain 30 b §:n nimenomaisena tarkoituksena on mahdollistaa, että erityislainsäädännössä voitaisiin poiketa Kilpailu- ja kuluttajaviraston toimivallasta puuttua julkisen sektorin toimintaan. Tälle poikkeusmahdollisuudelle luonteenomaista olisi, että lainsäätäjä on tarkoittanutkin sivuuttaa taloudellisen kilpailun tällaisen liiketoiminnan ohjausmekanismina. Hallituksen esityksen (HE 40/2013 vp.) mukaan tällainen voi tulla kyseeseen esimerkiksi kunnan lain perusteella järjestämän liikuntapalvelun osalta.  

Edellä mainittujen lakien esitöiden perusteella kuntien lakisääteisten liikuntapalvelujen suhde kilpailuneutraliteettia koskeviin säännöksiin ei ole aivan selvä. Epäselvä tilanne aiheuttaa ongelmia kunnille lakisääteisten liikuntapalvelujen järjestämisessä ja palvelujen hinnoittelussa. Kuntien intressissä on tarjota lakisääteiset liikuntapalvelut siten, että ne ovat kaikkien kuntalaisten käytettävissä, eikä esimerkiksi palvelujen hinnoittelu estä vähävaraisten mahdollisuuksia käyttää liikuntapalveluja. Tämän vuoksi on välttämätöntä, että liikuntapalvelujen osalta asia selvennetään säätämällä siitä nimenomaisesti siten kuin esitysluonnoksen 5 §:n 4 momentissa on tehty. 

Kuntaliitto pitää hyvänä lakiluonnoksen 5 §:n 4 momenttia ja on ehdottoman tärkeää, että kyseinen säännös sisällytetään liikuntalakiin. Kunnilla tulee olla oikeus järjestää lakisääteisiä liikuntapalveluja kuntalaisille julkisina palveluina ja mahdollisuus myös hinnoitella liikuntapalvelut siten, että kuntalaiset voivat niittä varallisuudesta riippumatta käyttää. Urheiluseurojen kannalta asia on myös ensiarvoisen tärkeä, jotta lapset ja nuoret voivat mahdollisimman laajasti ja tasa-arvoisesti harrastaa liikuntaa.   

Kunnan valtionosuudet 

Kunnille myönnetään valtionosuutta liikuntatoimen käyttökustannuksiin kuten opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetussa laissa (635/1998) säädetään. Kunnan liikuntatoimen käyttökustannuksiin myönnettävä valtionosuusperuste (yksikköhinta) on12,0 euroa/asukas.  Käyttökustannuksiin myönnettävä valtionosuus on 29,7 % yksikköhinnoista. Valtionosuuden merkitys kuntien liikuntatoimen käyttökustannuksiin vaihtelee suhteessa kuntien asukaslukuun. Pienissä kunnissa valtionosuus saattaa nousta jopa 25–30 prosenttiin liikuntatoimen käyttötalousmenoista kun taas suurissa kunnissa valtionosuus jää 2-3 prosenttiin liikuntatoimen käyttötalousmenoista. 

Päävastuun liikunnan julkisesta rahoituksesta kantavat kunnat. Kunnat käyttävät liikuntaan noin 700 miljoonaa euroa vuodessa, josta käyttötalouden osuus on noin 600 miljoonaa euroa ja investointien osuus on noin 100 miljoonaa euroa.  Kuntien liikuntatoimen valtionosuudet kattavat keskimäärin noin 3-4 % kuntien liikuntatoimen käyttömenoista. Vuonna 2011 valtionosuus oli esimerkiksi 3,2 % kuntien liikuntatoimen käyttötalousmenoista. 

Kuntaliitto korostaa, että koko liikuntapalvelujärjestelmän uskottavuuden kannalta on välttämätöntä, että kuntien liikuntatoimeen tulevat valtionosuudet ovat riittäviä suhteessa kunnille lainsäädännössä asetettuihin tavoitteisiin ja tehtäviin. Valtionosuuksiin tulisi vähintään tehdä tasokorotus ja varmistaa, että rahoitus seuraa kustannuskehitystä. Perustuslakivaliokuntakin on todennut perusoikeusuudistusta koskevassa mietinnössään (PeVM 25/1994 vp), että kunnille tehtäviä säädettäessä on huolehdittava, että kunnilla on tosiasialliset edellytykset suoriutua tehtävistään. 

Liikuntapaikkojen valtionavustukset 

Suomessa on yli 30 000 liikuntapaikkaa, jotka ovat pääosin kuntien omistamia, ylläpitämiä ja hoitamia. Liikuntapaikkarakentamisen harkinnanvaraisiin valtionavustuksiin on viime vuosina varattu lähes 30 miljoonaa euroa valtion tulo- ja menoarviossa. Kunnat käyttävät vuosittain liikuntapaikkarakentamiseen ja olemassa olevien liikuntapaikkojen peruskorjaukseen yli 100 miljoonaa euroa. Useat uima- ja jäähallit ja muut liikuntapaikat ovat tällä hetkellä peruskorjauksen tarpeessa. VTT on toteuttanut OKM:n rahoituksella tutkimuksen liikuntapaikkojen korjausvelan määrästä. VTT:n arvion mukaan suomalaisten liikuntapaikkojen yhteenlaskettu uushankinta-arvo on 13–14 miljardia euroa. Kun liikuntapaikkojen peruskorjaustarpeen arvioidaan vuositasolla olevan karkeasti noin 2,5 %, merkitsee tämä, että vuosittain noin 325–350 miljoonaa euroa tulisi käyttää liikuntapaikkojenperuskorjaukseen 

Kuntaliitto pitää tärkeänä kuntien mahdollisuutta toteuttaa välttämättömät liikuntapaikkojen peruskorjaukset ja siksi riittävä valtion harkinnanvarainen avustus liikuntapaikkojen rakentamiseen tulee turvata. Lasten ja nuorten liikunnan sekä urheiluseuratoiminnan toimintaedellytysten kannalta valtion liikuntapaikkarakentamisen määrärahan turvaaminen ja mahdollinen lisääminen on tärkeää. Kenenkään etujen mukaista ei ole päästää tätä arvokasta liikuntapaikkaverkostoa rapautumaan. Arki- ja lähiliikunnan mahdollistava ympäristö on perusedellytys lasten ja nuorten liikuntatottumusten luomisessa. 

Valtionavustukset muihin liikuntaa edistäviin tarkoituksiin 

Liikuntalakiesityksen 13 §:n mukaan valtion talousarvioon otetaan vuosittain määräraha, josta voidaan myöntää avustuksia ja apurahoja esimerkiksi huippu-urheilun edistämiseen ja liikunnan ajankohtaisiin yhteistyö- ja kehittämishankkeisiin. Opetus- ja kulttuuriministeriö avustaa suoraan paikallisia urheiluseuroja jo toista vuotta peräkkäin. Tänä vuonna avustussumman suuruus on noin 5 miljoonaa euroa.   

Kuntaliiton käsityksen mukaan opetus- ja kulttuuriministeriön avustuspolitiikka on tältä osin täysin päällekkäistä kuntien maksamien urheiluseura-avustusten kanssa, eikä siksi ole tarkoituksenmukaista. Kuntaliitto esittää, että opetus- ja kulttuuriministeriön urheiluseura-avustuksiin käyttämä summa lisätään suoraan kuntien liikuntatoimen valtionosuuksiin, jolloin kunta voi ne kohdentaa ottaen huomioon paikalliset tarpeet.     

SUOMEN KUNTALIITTO                

Tuula Haatainen

varatoimitusjohtaja   

Anneli Kangasvieri

johtaja, opetus ja kulttuuri