Hallituksen esitys tartuntatautilaiksi
Sosiaali- ja terveysministeriö pyytää Kuntaliitolta lausuntoa luonnoksesta hallituksen esitykseksi tartuntatautilaiksi.
Tartuntatautilaki on säädetty vuonna 1986 ja sitä on vuosien varrella muutettu useita kertoja, joten kokonaisuudistus on aiheellinen. Lausunnolla olevaa esitystä on valmisteltu pitkään, aluksi konsulttityönä ja viimeksi kuluneiden kahden vuoden aikana asiantuntijatyöryhmässä. Lakiesityksen mukaan tartuntatautien torjunnassa noudatettaisiin lähinnä nykyistä kunnan ja valtion viranomaisten työnjakoa.
Kuntaliitto esittää laista luvuittain seuraavat kommentit:
1. luku
Lakiesityksen 3 § sisältää joitakin tarpeellisia uusien termien määritelmiä ja aikaisemmin käytössä olleita määritelmiä on onnistuneella tavalla täsmennetty.
Tartuntatautien määrittelyä koskevassa 4 §:ssä ehdotetaan korvattavaksi termi ilmoitettava tartuntatauti uudella termillä valvottava tartuntatauti, mikä on selkiyttävä muutos. Sitä vastoin valvottavan tartuntataudin määrittelyssä kohta 2) on vaikeaselkonen, tosin perusteluteksti havainnollistaa asiaa.
2. luku
Viranomaisten velvollisuuksia tartuntatautien torjunnassa on pykäläehdotuksissa aikaisemmasta täsmennetty, mikä on käytännön toiminnan näkökulmasta kannatettavaa. THL:n rooli kansainvälisessä yhteistyössä tulee esiin useissa kohdin. Esityksen mukaan aluehallintovirastoihin, sairaanhoitopiireihin ja kuntiin nimettäisiin tartuntatautiasioista vastaavat lääkärit. Tämä parantaa ja selkiyttää henkilöiden yhteistyötä niin torjuntatyön suunnittelussa kuin toteutuksessakin.
3. luku
Yleisistä vapaaehtoisista terveystarkastuksista säädetään 14 §:ssä. Perustelumuistion (esim. sivu 19) mukaan esityksellä halutaan laajentaa kuntien tehtäviä tartuntatautien torjunnassa. Kunnan olisi järjestettävä alueellaan oleskeleville henkilöille yleisiä terveystarkastuksia tartuntatautien ehkäisemiseksi, tartuntatautien toteamiseksi tarvittavia tutkimuksia ja tartuntatautien leviämisen ehkäisemiseksi tarpeellinen hoito. Esimerkkinä perustelumuistiossa mainitaan suuren riskin maista tulleet opiskelijat ja muut henkilöt, joiden rokotussuoja on puutteellinen tai joiden voidaan epäillä kantavan tai sairastavan helposti leviävää vakavaa tartuntatautia, joka aiheuttaa väestölle terveysriskin. Kuntaliitto katsoo, ettei kuntien tehtävien laajentaminen ole tarpeellista eikä mahdollistakaan nykyisessä taloudellisessa tilanteessa.
Kuntaliitto katsoo, että korkean riskin maista tulevien opiskelijoiden terveystarkastukset voidaan turvata varmistamalla, että nykyistä ulkomaalaislakia noudatetaan. Opiskeluoikeuden ehtona, jota oppilaitos valvoo, tulee olla, että opiskelijalla on aina lukuvuoden alkaessa voimassa ulkomaalaislain edellyttämä vakuutus ja että riskimaiden opiskelijoille heidän omalla kustannuksellaan tai vakuutuksen kustantamana toteutetaan Suomessa tuberkuloositarkastus ennen opiskelun aloittamista. Vastaavastihan suomalaiselta opiskelijalta edellytetään voimassa olevia rokotuksia, tuberkuloositarkastusta ja asianmukaista vakuutusturvaa hänen hakeutuessaan ulkomaille opiskelemaan ja kotimaassakin opiskelijalta edellytetään vuosittaisen terveydenhuoltomaksun suorittamista lukuvuosi-ilmoittautumisen yhteydessä.
Perustelutekstissä ei tarkemmin määritellä, keitä tarkoitetaan ”muilla henkilöillä”. Sikäli kuin tarkoitetaan nk. paperittomia henkilöitä, Kuntaliitto toteaa, että heidän terveydenhuoltonsa järjestämisen linjaukset ovat vielä avoinna. Kuntaliitto kannattaa mallia, jossa paperittomille turvataan kiireellinen hoito sekä raskaana olevien ja synnyttäneiden naisten sekä lasten hoito. Tällainen malli on voimassa useimmissa EU-maissa eikä Suomen ole tarpeen eikä perusteltua siitä poiketa myöskään tartuntatautien osalta. Palvelutarjonnan laajentaminen todennäköisesti johtaisi siihen, että Suomeen hakeuduttaisiin hoidon tarpeen takia. Tästä aiheutuisi huomattavia lisäkustannuksia ja väestön tartuntariskit kasvaisivat.
Tulkintaepäselvyyksien välttämiseksi pykälän perusteluissa tulisi eksplisiittisesti mainita, että kroonisten tartuntatautien muu kuin kiireellinen tutkimus ja hoito eivät sisälly kunnalle kaavailtuun terveystarkastusten ja hoidon järjestämiseen myös muille maahan tulleille kunnan alueella oleskeleville henkilöille tartuntatautien osalta.
Nykyisin kunnat toteuttavat ohjeiden mukaan valtion kustannuksella terveystarkastuksia pakolaisille ja turvapaikan hakijoille. Mikäli tartuntatautilain velvoitteita ulkomaalaisten hoidossa halutaan laajentaa, tulee valtion korvata kustannukset kunnille todellisten kustannusten mukaisina täysimääräisesti. Perustelumuistiossa kustannukset oli selvästi aliarvioitu.
Pakollisia terveystarkastuksia koskeva säädös (16 §) ja perusteluteksti vaikuttavat ristiriitaisilta. Perusteluissa sanotaan, etteivät pakolliset terveystarkastukset ole niin kiireellisiä, että tartuntataudeista vastaavan lääkärin tulisi niistä päättää, mutta pykälätekstissä tällainen mahdollisuus kuitenkin säädetään. Perustelutekstissä voitaisiin esittää esimerkki kiireellisestä/kiireettömästä tilanteesta.
Hoitoon liittyvien infektioiden torjunta (17 §) on laissa uusi asia ja sen mukaan ottaminen on potilasturvallisuuden kannalta erittäin perusteltu. Pykälän 3 momentissa todetaan, että toimintayksikön johtajan on käytettävä tartuntatautien torjuntaan perehtyneitä asiantuntijoita apunaan hoitoon liittyvien infektioiden torjunnassa. Perustelutekstiin olisi hyvä liittää esimerkinomainen maininta, että yksityinen palveluntarjoaja voisi hankkia käyttöönsä asiantuntemusta tekemällä sopimuksen kunnan taikka yksityisen asiantuntijan kanssa.
Epidemian havaitsemiseksi, selvittämiseksi ja tartunnan jäljittämiseksi ehdotetaan (23 §), että THL:lla ja sairaanhoitopiirin tartuntataudeista vastaavalla lääkärillä olisi oikeus saada tietoja mm. yksityisiltä sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköiltä (2 momentti) sekä matkanjärjestäjiltä ja majoituksen tarjoajilta (3 momentti). Kuntaliiton käsityksen mukaan vastaava tiedonsaantioikeus tulisi olla myös kunnan tartuntataudeista vastaavalla lääkärillä. Tämä nopeuttaisi tartuntojen torjuntatoimia, kun kunnan tartuntatautilääkäri voisi saada tiedot suoraan esim. kunnan alueella sijaitsevasta yksityisestä vanhainkodista tai matkatoimistosta vastuulleen kuuluvista kuntalaisista.
THL:n oikeus yhdistää eri rekistereiden tietoja vakavan epidemian torjumiseksi on ilmeisen tärkeä kansalaisten terveyden suojelemisen kannalta.
4. luku
Rekisterien osalta säädöksiin ehdotetaan asianmukaisia tarkennuksia. Anturiseuranta samoin kuin hoitoon liittyvien infektioiden rekisteri sekä tapauskohtaiset rekisterit ovat tärkeitä lisäyksiä. Lääkkeille erittäin vastustuskykyisten mikrobien kantajien rekisteri ehdotetaan järjestettäväksi sairaanhoitopiireittäin. Potilaiden valinnanvapaus on vuoden 2014 alussa laajentunut koko maan kattavaksi ja maan rajat ylittäväksi, joten on tärkeää varmistaa kantajuutta koskevan tiedon kulku kaikissa tilanteissa potilaiden liikkuvuuden lisääntyessä.
5. luku
Rokotuksia käsittelevään lukuun ehdotetaan lisättäväksi pykälä työntekijöiden rokottamisesta potilaiden suojaamiseksi. Lisäys on erittäin kannatettava ja potilasturvallisuutta parantava. Perustelutekstiin olisi hyvä kirjata, miten työnantaja voi selvittää henkilön soveltuvuuden riskipotilaiden hoitoon työntekijän tietosuojan huomioiden.
Rokotusten haittavaikutusilmoitusten keskittäminen Fimeaan on perusteltua samoin kuin potilaan oikeus ilmoittaa havaitsemistaan haittavaikutuksista.
6. luku
Lakiesityksen mukaan työstä, päivähoidosta tai oppilaitoksesta pidättämisestä yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi voisi päättää kunnan tartuntataudeista vastaava lääkäri kahdeksi kuukaudeksi, jonka jälkeen tartuntatautien torjunnasta vastaava toimielin voisi jatkaa pidättämistä vielä neljä kuukautta. Tämä muutos keventäisi huomattavasti niin virkamiesten kuin lautakuntienkin työtä.
Lakiesityksessä on hyvin huomioitu käytännön tilanteet tartuntatautien leviämisen estämiseksi tarvittavien karanteeni- ja eristämistoimenpiteistä tehtävien päätösten osalta. Myös päivystävä lääkäri voi virkasuhteesta riippumatta tehdä kiireellisiä päätöksiä. Potilaiden oikeusturva on varmistettu päätösten alistamismenettelyllä.
7. luku
Lääkkeiden tarkoituksenmukaisen ja yhdenvertaisen saannin turvaamiseksi, varmuusvarastoitujen lääkkeiden käyttämiseksi sekä lääkelain ja terveydenhuollon laitteista ja tarvikkeista annetun lain säädöksistä poikkeamisen mahdollistamiseksi ehdotetut pykälät 66–68 ovat erityistilanteissa tarpeellisia nopean toiminnan turvaamiseksi.
8. luku
Korvauksien osalta Kuntaliitto tahtoo kiinnittää huomiota 73 §:ään: Valtio vastaa karanteenin, eristämisen, välttämättömän hoidon sekä pakollisten terveystarkastusten kustannuksista, jos henkilöllä ei ole Suomessa kotikuntaa ja aiheutuneita kustannuksia ei ole saatu muutoin perittyä. Pykälässä on rajattu valtion korvausvastuun ulkopuolelle muu kuin välttämätön hoito ja pakolliset terveystarkastukset. Tätä linjausta Kuntaliitto pitää hyvänä ja katsoo, että myöskään kunnille ei tule säätää tätä vastuuta laajempia tehtäviä koskien sellaisten henkilöiden tutkimusta ja hoitoa, joilla ei ole kotikuntaa Suomessa.
Yhteenvetona Kuntaliitto toteaa, että tartuntatautilain kokonaisuudistus on tarpeellinen ja lausunnolla oleva ehdotus on pääosin onnistunut ja vastaa käytännössä ilmenneisiin tarpeisiin. Laissa määriteltyjä vastuita joudutaan pohtimaan uudelleen ja lakiin tekemään tarkistuksia, kun sote–uudistus etenee.
Kuntaliitto ei kuitenkaan voi hyväksyä kuntien tehtävien laajennuksia, eikä usko niistä koituvan säästöjä, kuten perustelumuistiossa esitetään. Ulkomaalaisten riskimaista tulevien opiskelijoiden osalta Kuntaliitto katsoo, että sosiaali- ja terveysministeriö yhteistyössä opetusministeriön ja sisäministeriön kanssa voi varmistaa, että opiskelijoiden tuberkuloositarkastukset hoidetaan voimassaolevan lainsäädännön puitteissa ilman kunnille aiheutuvia lisäkustannuksia. Paperittomien hoidon suhteen Kuntaliiton kanta on, että heille tarjotaan kiireellinen hoito sekä raskaana olevien ja synnyttäneiden naisten sekä lasten hoito.
Ottaen huomioon, kuinka pitkään lakia on valmisteltu, Kuntaliitto pitää epätyydyttävänä, että lausuntopyyntö ajoitettiin 27.6. ja 11.8. väliseksi ajaksi, jolloin mm. kuntien toimielimet eivät kokoonnu. Lisäksi ministeriön valinta pyytää kunnilta lausuntoa vain Turusta, Tampereelta ja Mäntsälästä on erikoinen. Yhdeltäkään pääkaupunkiseudun kunnista ei katsottu tarpeelliseksi pyytää lausuntoa, vaikka niissä asuu viidennes maan väestöstä ja niillä on laaja kokemus ja vahvaa osaamista tartuntatautien torjuntatyössä.
SUOMEN KUNTALIITTO
Tarja Myllärinen
johtaja, sosiaali- ja terveys
Sami Uotinen
johtava lakimies, sosiaali- ja terveystiimin esimies