Kunta kantaa jatkossakin vastuun terveellisestä ja turvallisesta elinympäristöstä ja sitä koskee tulevaisuudessakin velvoite huolehtia siitä, että kaikki elinympäristöön vaikuttava toiminta suunnitellaan ja järjestetään siten, että väestön ja yksilön terveyttä ylläpidetään ja edistetään. Terveydensuojelulla keskittyy erityisesti ihmisen terveydensuojeluun ja sen huomioiminen on hyvinvoinnin edistämisen kannalta keskeistä.
Kuntaliitto pitää tärkeänä, että kaupunkiseuduilla on mahdollisuus niin halutessaan sopia erityisesti terveydensuojelun järjestämisvastuusta. Maankuntalaissa esitetty järjestämisvastuun siirtomahdollisuus annetaan omalla erityislailla ympäristöterveydenhuollon tehtäville. Monilla seuduilla toimintaa on kehitetty onnistuneesti siten, että viranomaistoiminnot ympäristöterveys, ympäristönsuojelu ja rakennusvalvonta on keskitetty samaan yksikköön. Tästä yhteistyöstä on saatu erittäin hyviä kokemuksia ja sille tulisi antaa mahdollisuus jatkaa toimintaansa. Samassa organisaatiossa olevan viranomaisyhteistyön hajottaminen heikentäisi terveysvaikutusten huomioonottamista kuntatasolla ja hajottaisi kuntien nyt toimivaa yhteistyötä myös muilla toimialoilla.
Ympäristöterveydenhuollon järjestämisvastuun siirtoa koskevassa lakiehdotuksessa on esitetty mahdollisuutta sopia terveydensuojelu, tupakka- ja elintarvikelainsäädännössä annettujen tehtävien järjestämisestä kunnassa. Nämä tehtävät on liitetty yhdeksi kokonaisuudeksi, jota ei voi jakaa. Kunnalla olisi oltava 30 henkilötyövuotta näiden tehtävien hoitamiseen ja myös maakuntaan olisi jäätävä 30 henkilötyövuotta vastaaviin tehtäviin. Kuntaliitto kannattaa laajaa sopimismahdollisuutta ja pitää määriteltyä tehtäväkokonaisuutta tarkoituksenmukaisena, mutta pitää esitettyä 30 henkilötyövuotta perusteettomana ja aivan liian suurena vaatimuksena.
Pienimmät maakunnat eivät täytä esitettyä vaatimusta ja käytännössä sopiminen olisi mahdollista vain Uudellamaalla ja pääkaupunkiseudulla. Nykyisin yhteistoiminta-alueilla on 10 htv:ta eläinlääkintähuolto mukaan lukien ja toiminnasta on saatu useissa selvityksissä erinomaisia tuloksia.
Kuntaliitto esittää, että sopimismahdollisuus tulisi olla sellaisilla yksiköillä, joilla on käytettävissä 15 henkilötyövuotta määriteltyyn tehtäväkokonaisuuteen ilman eläinlääkintähuoltoa. Käytännössä tämäkin vaatimus on kaksinkertainen nykyisiin hyvin toimiviin yhteistoiminta-alueisiin verrattuna, koska praktiikkaa tekeviä eläinlääkäreitä ei laskettaisi enää tulevaisuudessa mukaan resursseihin. Myös toimialan tehtäväkokonaisuus on supistunut aikaisemmista vuosista kemikaalivalvonnan ja kuluttajapalveluiden turvallisuuden valvonnan siirryttyä Tukesiin. Vaikuttavuuden kannalta on ollut tärkeää organisoitua yhdessä kunnan muiden valvontaviranomaisten kanssa.
Esityksen mukaan kunta voisi niin halutessaan sopia myös eläinlääkäripalvelujen järjestämisvastuusta, mutta praktiikkaa tekevien eläinlääkärien määrää ei laskettaisi mukaan henkilötyövuosiin. Eläinlääkäripalvelut eivät selvitysten mukaan ole kytköksissä kunnan muihin toimialoihin. Eläinlääkäripalvelut edellyttävät usein laajoja maantieteellisiä toiminta-alueita ja toisaalta yksityinen palveluntarjonta on lisääntymässä, eikä maakunta voi lähteä kilpailemaan yksityisen palveluntarjonnan kanssa. Kunta voisi halutessaan sopia myös löytöeläinten säilyttämisvelvollisuudesta. Eläinsuojelulain velvoite löytöeläinten säilyttämiseksi ei ole kuulunut ympäristöterveydenhuollon kokonaisuuteen, eikä sillä ole kytköksiä kunnan muihin toimialoihin. Kuntaliitto pitää tarkoituksenmukaisena, ettei näitä tehtäviä ole kytketty pakolliseksi kunnan ympäristöterveydenhuoltoon, mutta on annettu mahdollisuus sopia tehtävien hoitamisesta.
Kuntaliitto pitää tarkoituksenmukaisena, että jokaiseen maakuntaan muodostuu ympäristöterveydenhuollon toimialue. On kuitenkin tärkeää, että kaupunkiseuduilla on niin halutessaan mahdollisuus sopia tarkoituksenmukaisesta järjestämisestä. Suurilla ja osin keskisuurilla kaupungeilla on omanlaisensa toimintaympäristö ja tältä osin on perusteltua, että ne voivat hoitaa kaikki ne tehtävät, jotka näkevät toiminnallisesti kunnan kehittämiskokonaisuuden kannalta olennaisiksi. Kaupungeista maakuntaan siirrettävän ympäristöterveydenhuollon yksikön koon kasvattaminen ei toisi enää etuja. Päinvastoin siirto maakuntaan johtaisi toiminnan eriytymiseen, hidastaisi prosesseja ja heikentäisi kykyä vastata paikallisiin tarpeisiin sekä yhdyskunta ja elinkeinorakenteiden muutoksiin. Samalla se vähentäisi kunnan osaamista hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Ympäristöterveydenhuollossa on keskeistä terveellisen elinympäristön turvaaminen. Terveysvaikutusten arviointi erityisesti kaupunkisuunnittelussa on tärkeää koska 70 % väestöstä asuu kaupunkiseuduilla.
Ministeriöiden perusteluissa korostuu alueiden ohjauksen hankaloituminen, jos alueet ovat erilaisia (maakuntia ja kuntia).Kuntaliitto korostaa, että kunnilla ja maakunnilla on itsehallinto, jolloin organisoitumisen kriteerinä ei voi olla ohjauksen järjestäminen. Kunnalliset ja maakunnalliset ympäristöterveydenhuollon yksiköt tulee ohjauksessa nähdä rinnakkaisina. Näin ollen kunnan ja maakunnan välisessä sopimuksessa ei ole tarpeen erillisesti sopia ohjauksesta.
Esityksen perusteella maakunnat vastaisivat tehtävän rahoituksesta. Maakunta ja kunta tekisivät sopimuksen tehtävien hoitamisesta. Sopimuksessa tulee sopia kustannusten kattamisesta siinä laajuudessa kuin järjestämisvastuun siirto edellyttää.
Sopimusmahdollisuus esitetään kertaluonteiseksi ja sopimus olisi tehtävä viimeistään 31.7.2018 mennessä. Kuntaliitto katsoo, että sopimusmahdollisuus tulee olla myös myöhemmin. Kuntaliitto esittää, että lakiesitystä tulee muuttaa siten, että nyt esitettyä aikataulua tulee noudattaa, mikäli kunnat haluavat pitää ympäristöterveydenhuollon maakuntien aloittaessa toimintansa. Mikäli kunnat ovat myöhemmin tyytymättömiä maakunnan järjestämään ympäristöterveydenhuoltoon ja kokevat perustelluksi toiminnan järjestämisen kunnallisena, ne voivat käynnistää neuvottelut ympäristöterveydenhuollon järjestämisvastuun siirrosta aikaisintaan vuoden 2020 jälkeen.
Lausunto on käsitelty Kuntaliiton hallituksen työvaliokunnassa.
SUOMEN KUNTALIITTO
Jari Koskinen
toimitusjohtaja
Timo Reina
varatoimitusjohtaja
Teknisen alan työvoimapula on pahenemassa. Kunnista puuttuu kaavoittajia, rakennustarkastajia, kiinteistöinsinöörejä ja rakennuttajia sekä monia muita maankäytön, rakentamisen ja infrapalvelujen ammattilaisia.