Hallituksen esitys eduskunnalle asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetun lain ja sairausvakuutuslain muuttamisesta

​Sosiaali- ja terveysministeriö pyytää Kuntaliiton lausuntoa hallituksen esityksestä eduskunnalle asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetun lain ja sairausvakuutuslain muuttamisesta.

Säännökset koskevat sekä Euroopan unionin alueelta että kolmansista maista tulevia työntekijöitä. Esitys toteuttaa kolmansien maiden kansalaisiin liittyvää yhdistelmälupadirektiivin edellyttämää yhdenvertaista kohtelua asumisperusteisen sosiaaliturvalainsäädännön ja sairausvakuutuslain osalta. Lisäksi esityksen tavoitteena on täsmentää ja sopeuttaa asumisperusteista sosiaaliturvalainsäädäntöä henkilöiden ja työntekijöiden lisääntyvään rajat ylittävään liikkuvuuteen.

Suomen sosiaaliturvajärjestelmän merkittävä osa on asumisperusteista. Sosiaaliturvaan on oikeus Suomessa vakinaisesti asuvilla henkilöillä. Asuminen määräytyy asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetun lain (so-veltamisalalaki, 1573/1993) tai kotikuntalain (201/1994) säännösten perusteella. 

 

Oikeus Suomen asumisperusteiseen sosiaaliturvaan voi perustua myös työskentelyyn Suomessa. Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun EU-asetuksen (883/2004) mukaan henkilö, joka on palkkatyössä jossakin jäsenvaltiossa, on kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön alainen. Euroopan unionin sosiaaliturvalainsäädännön perusteella Suomessa työskentelevä henkilö kuuluu näin ollen asuinmaastaan riippumatta Suomen sosiaaliturvalainsäädännön alaisuuteen.

Oikeus Suomen asumisperusteiseen sosiaaliturvaan voi perustua työskentelyyn myös silloin, kun kyse on Euroopan unionin ulkopuolelta työhön saapuvasta kolmannen maan kansalaisesta, jolla on oikeus yhdenvertaiseen kohteluun oleskelujäsenvaltion kansalaisten kanssa sosiaaliturvan alalla maahanmuuttoa koskevan Euroopan unionin direktiivin perusteella.

Tähän asti sosiaaliturvan soveltamisen ehtona on ollut neljän kuukauden työskentely Suomessa. Esityksessä ehdotetaan luovuttavan neljän kuukauden työskentelyedellytyksestä ja vähimmäistyöaikaa koskevista säännöksistä. Tämän sijasta jatkossa edellytettäisiin ”tosiasiallista ja aitoa” työskentelyä, jossa kuukausiansiot täyttävät työttömyysturvalain työssäoloehdon kriteerit. Näin halutaan estää se, että sosiaaliturvan piiriin pääsisi aivan vähäisellä tai näennäisellä työskentelyllä.

Neljän kuukauden työskentelyedellytys on ollut esillä rajaesteenä Pohjoismaiden välillä. Rajaesteinä pidetään niitä lainsäädäntöön tai sen toimeenpanoon liittyviä eroavaisuuksia Pohjoismaiden välillä, jotka vaikeuttavat yksilöiden tai yritysten tasavertaisia toimintamahdollisuuksia toisessa Pohjoismaassa.

Suomeen muuttavan henkilön asumisen vakinaisuutta osoittavana seikkana otetaan huomioon muun muassa, että hänellä on vähintään kahden vuoden työsopimus tai muu siihen rinnastettava sopimus Suomessa tehtävää työtä varten tai hänelle on myönnetty Euroopan unionin sininen kortti. Esityksessä lisättäisiin vakinaista asumista osoittavaksi seikaksi se, että henkilö tosiasiallisesti on jo asunut tilapäisluontoisesti Suomessa vähintään vuoden ajan. Tämän seikan lisääminen lähentäisi soveltamisalalain asumiskäsitettä samalla kotikuntalain mukaiseen asumiseen.

Esityksen taloudellisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia on arvioitu jonkin verran. Kelan tilastojen perusteella yhdistelmälupadirektiivin tarkoittamia työntekijöitä, joita ei pidettäisi Suomessa asuvina, olisi noin 1 500 henkilöä vuositasolla. Henkilömäärän arvioiminen on vaikeaa, koska työntekijöiden määrä riippuu toisaalta työvoiman tarpeesta Suomessa ja toisaalta työntekijöiden halukkuudesta hakeutua Suomen työmarkkinoille.

Esityksestä puuttuu arvio kunnille aiheutuvista julkisen terveydenhuollon kustannuksista, koska lyhytaikaisessa (alle 6 kk) työsuhteessa olevat henkilöt eivät maksa kunnallisveroa mihinkään kuntaan, mutta heille täytyy kuitenkin turvata yhdenvertaisen kohtelun periaatteella samat julkisen terveydenhuollon palvelut kuin kunnan vakinaisille asukkaille.

Lakien toteutumista on seurattava tarkasti, jotta kuuluminen Suomen sosiaaliturvaan ei lisää julkisen terveydenhuollon kustannuksia ja kuntien rahoitusvastuuta, ja tarvittaessa tehtävä korjaavia toimenpiteitä ja korvattava kustannukset kunnille täysimääräisesti.

Esityksellä turvataan EU-lainsäädännön mukainen yhdenvertainen kohtelu. Kuntaliitto kannattaa toimenpiteitä, joilla edistetään työntekijöiden liikkuvuutta ja yhdenvertaista kohtelua.

SUOMEN KUNTALIITTO  

Tarja Myllärinen

johtaja, sosiaali- ja terveys

Soile Paahtama

erityisasiantuntija, tiimin esimies

hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen