Eettinen suositus mittareiden käytöstä sosiaalialan asiakastyössä ja johtamisessa

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) koordinoima toimintakyvyn mittaamisen ja arvioinnin kansallinen asiantuntijaverkosto (TOIMIA) pyytää lausuntoa uudesta ”Eettinen suositus mittareiden käytöstä sosiaalialan asiakastyössä ja johtamisessa” -suosituksesta. TOIMIAn Sosiaalialan sosiaalisen toimintakyvyn arviointi -asiantuntijaryhmä on valmistellut suosituksen ja viimeistelee sen saatujen kommenttien perusteella.

TOIMIA-asiantuntijaverkoston tavoitteena on kehittää toimintakyvyn arvioinnin ja mittaamisen yhdenmukaisuutta ja laatua Suomessa. Tavoitteena on myös yhdenmukaistaa toimintakyvyn ja toimintaedellytysten kuvaamisessa käytettävää terminologiaa. TOIMIAn asiantuntijaryhmissä laaditaan suosituksia toimintakyvyn mittaamisen yhtenäistämiseksi ja arvioidaan ja validoidaan toimintakykymittareita erilaisiin käyttötarkoituksiin.

Kuntaliitto pitää kannatettavana sitä, että toimintakyvyn mittaamista ja mittaamiskäytäntöjen yhtenäistämistä sosiaalihuollossa tuetaan suosituksella. Mittaaminen ja erilaisten mittarien käyttö sosiaalialalla yleistyy nopeasti. Henkilön toimintakyvyn ja palvelutarpeen arviointiin liittyviä mittareita sekä sosiaalialan arviointityökaluja ylläpidetään ja kehitetään eri toimijoiden toimesta (mm. Socca, THL, kunnat, Kuntaliitto/KL-konserni, Kela). Käytössä tai kehitteillä on THL:n toteuttaman sosiaalialan mittarikeräyspilotin mukaan (webropol -kysely 11/2016 - 1/2017) yli sata erilaista mittaria.

Kuntaliitto kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että suosituksessa ei ole täsmennetty yksiselitteisesti, minkä tyyppisistä tai mihin käyttötarkoitukseen liittyvistä mittareista suosituksessa on kysymys. Tulkinnanvaraiseksi jää, koskeeko suositus yksittäisen henkilön toimintakyvyn edellytysten mittaamista sosiaalihuollon palveluissa ja asiakkuuksissa vai myös palveluprosessien ja palvelujärjestelmän mittaamista - vai mahdollisesti kaikkea em. mittaamista - tai minkä ”tason” mittaamisesta suosituksessa on kulloinkin kyse.

Kuntaliitto ehdottaakin, että niiltä osin kun suositusluonnoksessa käsitellään mittareita ja mittaamista palvelujärjestelmän vaikuttavuuden näkökulmasta tai osana muuta vastaavaa sosiaalihuollon tiedonkeruuta (ns. sekundäärisiin käyttötarkoituksiin), tällaista mittarointia mahdollisesti koskevat suositukset eriytetään selkeämmin niistä, jotka koskevat asiakastyössä käytettäviä (toimintakyky)mittareita.

Samaan asiakokonaisuuteen liittyvät myös esimerkiksi mittarilla saatujen tietojen käyttötarkoituksen määrittely, asiakkaan informointi, asiakkaalta pyydettävät luvat ja mahdolliset muut asiakirjat, tietojen säilytys, luovuttaminen ja käyttö.

Lisäksi Kuntaliitto toteaa, että suositus sisältää suosituksia asiakastyöhön ja vaikuttavuustutkimukseen, mutta ei organisaatioiden toiminnan johtamiseen, kuten johdannossa mainitaan. Tätä näkökulmaa olisi hyödyllistä vahvistaa, samoin kuin tiedon hyödynnettävyyttä palvelujen järjestämisen ja tuottamisen tukena. Myös tarjottuihin ja käytettyihin palveluihin ja mahdollisesti työntekijän oman työn mittaamiseen tulisi olla mittareita.

Kuntaliiton mielestä on kannatettavaa, että (toimintakyky)mittarin käytön olisi aina oltava perusteltua ja valitun mittarin käyttötarkoitukseensa soveltuva. Suosituksessa ei kuitenkaan ole käsitelty käytettäville (toimintakyky)mittareille asetettavia vaatimuksia (sisältö, käyttö, toistettavuus.) Etenkin laadullisia mittareita käytettäessä tulee aina muistaa, että mittaustulokset eivät ole vertailtavissa keskenään. Sosiaalihuollossa ei tulisi keskittyä pelkästään asiakkaan alkutilanteen mittaamiseen osana palvelutarpeen arviointia.

On kannatettavaa suositella, että toimintayksiköissä on huolehdittava siitä, että työntekijöillä on mittarien käyttöä koskeva riittävä osaaminen ja että mittaamisen toimintakäytännöt ovat yhteneväiset. Olisi tiedettävä, mitä tietoa mittarin käytöllä tai mittaamisella tavoitellaan. Tämän lisäksi olisi tarpeen tietää ja kertoa asiakkaalle, mitä mittarin käytöllä ei tavoitella. Asiakkaan kanssa on tarpeen keskustella mittarista, sen käyttötarkoituksesta ja mittaamisen mahdollisista vaikutuksista palvelutarpeen arvioon, asiakassuunnitelmaan, päätöksentekoon, palvelujen toteuttamiseen sekä palvelujen toteutumisen arviointiin. Mikäli mittaria käytetään vain osana palvelutarpeen arviointia, siitä syntyvä dokumentti olisi ainoastaan osa asiakasasiakirjoja.

Mikäli on tarkoitus, että eri asiakkailla toteutetuista mittauksista kootaan oma rekisterinsä tai tietokantansa, jota käytetään muuhunkin tarkoitukseen kuin yksittäisen asiakassuhteen hoitamiseen, on huolehdittava, että asiakkaalla on tästä täsmällinen tieto ja asiakas antaa nimenomaisen suostumuksensa tiedon hyödyntämiseen näihin ns. sekundäärisiin käyttötarkoituksiin, sen mukaan kuin kansalliset ja kansainväliset säädökset edellyttävät. Eettisissä suosituksissa olisi hyvä tarkemmin käsitellä asiakkaan suostumusta ja tarvittavia lupia mittaritiedon käyttöön.

Kuntaliitto korostaa, että toimintakyvyn yhdenmukainen mittaaminen edellyttää - paitsi mittaamisen tuottamaa lisäarvoa asiakkaan asianhoidon ja palvelutarpeeseen vastaamisen, osallisuuden, arjen sujuvuuden ja pärjäämisen kannalta - myös mahdollisuutta tuottaa em. tarpeelliset tiedot osana palveluprosessia. Yhteiseen käyttöön suositeltavien (toimintakyky)mittareiden lisäksi tarvitaan tietojen kirjaamista tukevat tietomäärittelyt, toiminnalliset mallit ja tekniset kuvaukset niin, että mittaamisen tuottama tieto voidaan käytännössä myös kirjata yhdenmukaisesti asiakastietojärjestelmiin. Tällä hetkellä on olemassa mittareita, jotka ovat eri tietojärjestelmissä kuin varsinainen asiakasrekisteritieto.

Kuntaliitto huomauttaa, että toimintakyvyn asianmukainen mittaaminen osana asiakkaan palvelun ja asiakkuuden prosessia edellyttää, että kansallisesti on varmistettu sekä 1) toimintakykymittareiden validointi, ylläpito ja kehittäminen että 2) muut tarvittavat kyvykkyydet, kuten edellä mainitut tieto- ym. määrittelyt sekä 3) erityisesti tiedon yhdenmukaista kirjaamista tukeva ohjeistus ja käytännön tuki sosiaalihuollon ammattihenkilöille.

Kuntaliiton näkemys on, että yhdelläkään yksittäisellä mittarilla ei pystytä tuottamaan riittävän kattavaa ja syvälle luotaavaa tietoa tai kokonaisvaltaista ja täysipainoista kuvaa asiakkaan sosiaalisesta toimintakyvystä.

Muita huomioita

”Johdanto ja suositus” -osassa on luettelo sosiaalialan ammattinimikkeistä.  Miksi se on suosituksessa? Erilaisia ammattinimikkeitä sosiaalihuollossa on huomattavasti enemmän kuin rekisteröityjä ammattinimikkeitä. Lisäksi sosiaalihuollon ammattihenkilöitä koskevaa säännöstä ollaan parhaillaan päivittämässä. Jos tähän halutaan luettelo, se voisi olla palvelutehtävien mukainen (iäkkäiden palvelujen toimijat, lapsiperheiden palvelujen toimijat, lastensuojelun toimijat jne).

Suositusluonnoksessa kuvataan, että sosiaalialan työn ja palvelujen tavoitteena on ihmisten ja yhteisöjen osallisuuden lisääminen, ongelmien ennaltaehkäisy, ratkaisuvaihtoehtojen etsintä, arviointi, päätöksenteko ja seuranta sekä heikommassa asemassa olevien asioiden ajaminen (Heikkinen Alpo, 2017). Kuntaliitto ehdottaa tätä kappaletta poistettavaksi. Heikommassa asemassa olevien asioiden ajaminen ei ole sosiaalialan työn tavoite, vaikka se yleisesti ottaen onkin hyvä asia. Kappaletta voisi muokata esimerkiksi siihen suuntaan, että mittarien käytön tavoitteet tulisi olla yhdensuuntaiset sosiaalityön ja sosiaalihuollon palvelutehtävien tavoitteiden kanssa.

Suositusluonnoksessa listataan sosiaalihuollon palvelutehtäviä. Myös toimeentulotuki on sosiaalihuollon palvelutehtävä

”1. Mittarit sosiaalihuollon kontekstissa” -osioon tulisi laittaa suositus käytettävistä mittareista (sisältö, käyttö, toistettavuus eli millaista mittaria voidaan käyttää).

Toisen kappaleen toinen lause ”Mittarit ovat työvälineitä, jotka muuttavat työkäytäntöjä” on ristiriidassa saman kappaleen toiseksi viimeisen lauseen ”On arvioitava tarvitaanko tarkkaa mitattavissa olevaa tietoa asiakkaan toimintakyvystä vai onko tarve kartoittaa asiakkaan elämäntilanteen kokonaisuus”. Jos mittaria käytetään kartoittamaan kokonaisuus, ei sitä välttämättä käytetä muuttamaan työkäytäntöjä vaan tulos voi olla, että kokonaisuus pidetään ennallaan.

Osiossa sanotaan mittareiden avulla pyrittävän saamaan tietoa sosiaalihuollon tarpeesta ja interventioiden vaikutuksista. Tässä olisi hyvä tarkentaa, mitä interventioilla tarkoitetaan. Tarkoitetaanko esimerkiksi palveluja vai kohtaamisia ammattilaisten kanssa.

”2. Osaaminen, vastuu ja harkinta” -osassa kohta ”vastuu osaamisesta ja ammattitaidosta jakaantuu työntekijän ja työnantajan kesken” on oudosti muotoiltu. Vastuusta on outoa puhua tässä yhteydessä; johdattaa ajatukset vastuukysymyksiin. Tämän lauseen voisi jättää pois.

Sosiaalihuollossa mittaustuloksia tulisi aina tulkita ja arvioida osana asiakkaan kokonaistilannetta ja sen lisäksi suhteessa häntä ympäröivään todellisuuteen ja elämänpiiriin.

”3. Ammattieettiset velvoitteet sosiaalialalla”: On hyvä, että korostetaan asiakkaan kanssa käytävän keskustelun merkitystä.  Tulee myös huomioida, että mittaaminen ei saa olla edellytys asiakkaan saamiin palveluihin. Asiakas voi kieltäytyä mittaamisesta.

”4. Mittaaminen asiakastyössä” -osiossa toisessa kappaleessa maininta kotikäynneistä sopii huonosti asiayhteyteen. Sen voisi poistaa. Jos ajatellaan niin, että tehdään kotikäynti jonkin ilmoituksen pohjalta, niin lienee kysymyksessä tilanne, että myös henkilötietojen tasolla on tehtävä kirjauksia asiakasrekisteriin. Henkilötieto on eri asia kuin esimerkiksi henkilökohtaiset palvelutarvearvioon liittyvät tiedot, kuten terveydentila tai päihteiden käyttö.

Toiseksi viimeisessä kappaleessa on lause ”Siksi niiden käyttöön on kiinnitettävä erityistä huomiota”. On epäselvää, viitataanko sanaan muuttuja vai mittari.

SUOMEN KUNTALIITTO

Tarja Myllärinen

johtaja, sosiaali- ja terveysasiat

Aila Puustinen-Korhonen

erityisasiantuntija