”Arviomuistio viittomakielilain tarpeesta” ja siinä esitetyistä vaihtoehdoista

​Suomen Kuntaliitto on antanut aiemmin oikeusministeriölle 25.5.2011, 1524/90/2011 lausunnon työryhmämietinnöstä koskien viittomakielisten kielellisiä oikeuksia.  

Lausuttavana olevan oikeusministeriön arviointimuistion lähtökohtana on hallitusohjelman kirjaus, jonka mukaan kehitetään viittomakielisten oikeuksien toteutumista ja selvitetään mahdollisuus säätää viittomakielilaki.  

Muistiossa todetaan, että Kuurojen Liitto on kartoittanut, millaisia ongelmia viittomakielisten kielellisten oikeuksien toteutumisessa käytännössä on ja millaista lisäarvoa uudesta lainsäädännöstä saataisiin. Muistiossa tarkastellaan eri vaihtoehtoja, joiden avulla viittomakielisten kielellisten oikeuksien toteutumista voitaisiin edistää. Muistion mukaan mahdollisia toimintatapoja voisivat olla nykyisen lainsäädännön toimivuuden ja soveltamisen parantaminen, olemassa olevan lainsäädännön kehittäminen ja erillisen viittomakielilain säätäminen.  

Muistiossa päädytään ministeriön näkemykseen siitä, että jonkinlaisen viittomakieliä koskevan erillislain säätämistä voitaisiin muistiossa esille tuodun perusteella puoltaa. Kyseeseen tulisi lähinnä lyhyen yleislain säätäminen viittomakielisten oikeuksista. Sen sijaan kattavan, eri elämänaloja koskevan, viittomakieliin liittyvän yleislain säätäminen katsotaan haasteelliseksi ja lisäksi kunkin alueen erityislainsäädännöllä voidaan olettaa olevan kyseisen alan viranomaisten keskuudessa hyvä tunnettuisuus ja siten toimintaa selkeästi ohjaava vaikutus. Viittomakielistä kieliyhteisöä koskevien kohtien erottaminen erityislainsäädännöstä saattaisi myös viittomakielisten oikeuksien toteutumisen näkökulmasta olla ongelmallista. Muistion mukaan vaikuttaa lisäksi perustellulta käydä läpi viittomakielisiä koskeva keskeinen erityislainsäädäntö ja käynnistää mahdollisesti tarpeelliseksi osoittautuneet tarkistukset. 

Kuntaliitto ei näe erillisen viittomakielilain säätämistä tarpeellisena, mutta yhtyy pääosin edellä esitettyyn ministeriön näkemykseen. Kielellisistä oikeuksista säädetään Suomessa kielilaissa. Tähän mennessä kielilakiin on otettu säännöksiä koskien sekä kansalliskieliä että muita kieliä. Lähtökohtaisesti kielellisistä oikeuksista, myös viittomakielisistä oikeuksista, tulisi tulevaisuudessakin säätää ensisijaisesti jo olemassa olevassa yleisessä kielilaissa. Erillisen viittomakielilain säätäminen johtaisi yhden kieliryhmän erottamiseen muista ja erilaisuuden korostamiseen.   

Eri hallinnonaloja koskevaan lainsäädäntöön sisältyy useita säännöksiä, jotka koskevat erityisesti viittomakieltä ja viittomakieltä käyttävien henkilöiden oikeuksia. Muistiossa esitetään, että tarvittavaa lainsäädäntöä on olemassa, mutta sitä koskevat käytännöt saattavat Kuurojen Liiton mukaan olla epätarkoituksenmukaisia. Kuntaliitto ei näe, että erillislain säätäminen, eli sääntelyn lisääminen, olisi vastaus ongelmaan. Viittomakieliset kieliyhteisöt ovat pienehköjä ja alueellisesti hajallaan, mikä osaltaan vaikeuttaa palvelujen tuottamista. Kuntaliitto kiinnittää huomiota siihen, että viittomakielisten oikeuksien toteutumiseksi olisi ensisijassa panostettava nykyisen lainsäädännön toimivuuteen. Sääntelyn toimivuuden parantaminen edellyttää valtion resurssien lisäämistä, koulutusta sekä hallinnonalat ylittävää yhteistyötä. Mikäli tarvetta on erillissääntelylle, sen paikka olisi pikemmin yleislaissa, eli kielilaissa, kuin viittomakieltä koskevassa erillislaissa.  

Kuntaliitto toteaa, että hallitusohjelmassa on sovittu, että kuntien uusien ja nykyisten tehtävien ja velvoitteita lisäämistä ja laajentamista rajoitetaan. Kuntaliitto vaatii, että uudet tehtävät ja velvoitteet tulee korvata kunnille täysimääräisesti.  

SUOMEN KUNTALIITTO

Anneli Kangasvieri 

johtaja, opetus ja kulttuuri 

Tarja Myllärinen

johtaja, sosiaali- ja terveysasiat