Yhden luukun periaatteen toteuttaminen ympäristöasioissa

​Ympäristöministeriö pyytää Kuntaliiton lausuntoa Yhden luukun periaatteen toteuttaminen ympäristöasioissa - raportista. Raportti on tuotettu valtioneuvoston selvitys- ja tutkimusrahoituksella hankkeessa, jonka tarkoitus on esittää ratkaisuja yhden luukun periaatteen toteuttamiseksi ja päätöksenteon sujuvoittamiseksi ja tehostamiseksi ympäristöasioissa.

Kuntaliiton lausunto

Yhden luukun periaate ja sähköinen asiointi

Kuntaliitto pitää tärkeänä tavoitetta kehittää ympäristöllisiä lupamenettelyitä asiakkaan näkökulmasta yhden luukun periaatteen suuntaan. Yhtä mieltä Kuntaliitto on raportin kanssa myös siitä, että sähköisten järjestelmien kehittäminen on tavoitteen saavuttamisen kannalta keskeistä. Järjestelmiä tulee kehittää siten, että asiakkaan asiointi viranomaisten kanssa alkaisi mahdollisuuksien mukaan yhdeltä asiointipisteeltä ja viranomaisten välillä tiedot kulkevat rajapintojen kautta. Tätä kehitystä onkin jo meneillään ja tärkeää on, että esim. kuntien olemassa olevat ja kehittyvät ympäristötietojärjestelmät voivat jatkossakin palvella myös kuntien muita tarvittavia toimialoja kuten kaavoitusta.

Lupamenettelyt

Raportissa ei laajemmin käy ilmi millaisia hankaluuksia toiminnanharjoittajat kokevat lupamenettelyissä. Aiemman keskustelun perusteella ilmeisestikin haasteeksi koetaan lupien pitkät käsittelyajat lähinnä valtion lupaviranomaisessa, päällekkäiset selvitystarpeet eri luvissa, asiointitarve usean viranomaisen kanssa ja viranomaisten keskinäisen keskustelun puute, mikä voi näkyä asiakkaalle pallotteluna luukulta toiselle.

Raportissa esitetään jo aiemmissakin ympäristönsuojelulainsäädännön kehittämishankkeissa esiin nousseita uusia viranomaisen ja toiminnanharjoittajan vuorovaikutukseen liittyviä menettelyvaiheita lupakäsittelyyn. Tällaisena mainittakoon ennakkokeskusteluksi raportissa kuvattu menettelyvaihe luvan valmisteluvaiheessa sekä uusi kuuleminen lupaluonnoksesta.

Kuntaliiton käsityksen mukaan kuntatason päätöksenteossa viranomaisten keskinäinen vuoro-puhelu ja keskustelu ympäristölliseen hankkeeseen ryhtyvän kanssa ovat keskimäärin nor-maalia käytäntöä. Näin ollen Kuntaliitto ei pidä tarkoituksenmukaisena uusien lakisääteisten menettelyvaiheiden lisäämistä lupamenettelyyn vaan toimintakulttuurin kehittämistä vuorovaikutteisempaan suuntaan etenkin valtion viranomaisissa. Ylimääräiset käsittelyvaiheet ovat omiaan pidentämään käsittelyaikaa.

Hallintorakenteet ja viranomaisten yhteistyö

Raportissa annetaan ymmärtää, että viranomaisten välinen yhteistyö tapahtuu pitkälti raskassoutuisten lausuntomenettelyjen kautta. Näin usein voi ollakin kun viranomaistoiminnot sijoittuvat eri hallinnon tasoille tai toisistaan erilleen organisaatioissa. Kunnissa on jo pitkään ollut vallalla suuntaus, jossa maankäyttöön liittyvät toiminnot sekä viranomaistoiminnot keskitetään yhteen ja asiat käydään läpi neuvottelemalla jatkuvassa yhteistyössä, jolloin erillisestä lausuntomenettelystä on voitu osin luopua.

Raportissa on pohdittu kuntien, maakuntien ja valtion viranomaisten tehtävänjakoon liittyviä kysymyksiä. Kuntaliitto huomauttaa, että raportissa esitetyt pohdinnat eivät täysin vastaa hal-lituksen linjausta maakunnille siirrettävistä tehtävistä (Neuvottelutulos 5.4.2016). Osa esite-tyistä näkökulmista ovat lähtökohdiltaan vanhentuneita ja siltä osin raporttia tulisikin muoka-ta.

Raportissa mm. esitetään, että yhden luukun periaatetta edistäisi, jos kunnan ympäristön-suojeluviranomaisen ja rakennusvalvontaviranomaisen tehtäviä siirrettäisiin esim. uuteen maakuntaan. Kuntaliiton näkemyksen mukaan päinvastoin kunnan ympäristönsuojelu- ja rakennusvalvontaviranomaisen sijainti kunnassa kaavoituksen ja terveydensuojelun kanssa samassa organisaatiossa on ollut avain sujuvaan ja nopeaan lupakäsittelyyn yhdeltä luukulta lähellä asiakasta. Yhtä mieltä Kuntaliitto on siitä, että kuntien pienten viranomaisyksiköiden toimintaa tulee kehittää kuntien yhteistyönä. Lisäksi aineellisesta lainsäädännöstä tulisi poistaa viranomaisten yhteistä valmistelua estävä sääntely, jolloin paras mahdollinen asiantuntemus saataisiin käyttöön joustavasti hankkeen erityispiirteistä riippuen.

Koordinoiva viranomainen, -lainsäädäntö ja -lupamenettelyt

Yksi raportin keskeisin ratkaisuehdotus menettelyjen sujuvoittamiseen on koordinoivan viranmaisen nimeäminen riippuen mitä lupia hanke tarvitsee ja kenen toimivaltaan ratkaisut kuuluvat. Kuntaliitto pitää koordinointia tarpeellisena, mutta viittaa jälleen kuntatason viranomaisten normaaliin yhteistyöhön ja katsoo, että tällaisen uuden viranomaisen lanseeraamisen sijaan vuoropuhelun puutteeseen ja päällekkäisyyksiin liittyvät ongelmat olisivat ratkaistavissa hallintorakenteilla ja toimintakulttuurin muutoksilla. Raportissa ei ole pohdittu, miten ratkaistaisiin tehtävään liittyvä laaja asiantuntemuksen tarve sekä vastuukysymykset. Kuntaliitto näkisi myös ongelmallisena itsehallinnollisten osapuolten määräysvallan toisiinsa nähden. Yksittäisenä kyseenalaisena asiana Kuntaliitto nostaa esiin esim. ympäristöllisten hankkeiden rakennuslupien käsittelylle annettavat määräajat. Menisivätkö tällaiset rakennusluvat määräajan takia ohi muista käsittelyssä olevista luvista ja millä perusteella. Toisaalta vaihtoehdossa, jossa luvat annettaisiin yhdellä päätöksellä voisi syntyä tilanne, että yhden nopeasti käsiteltävän, jonkin osainvestoinnin mahdollistavan luvan ratkaisu jäisi odottamaan muita päätöksen osia.

Koordinoinnin piiriin lueteltujen lakien listaan Kuntaliitto lisäisi maastoliikennelain ja vesiliikennelain ja menettelyihin energiakaivojen toimenpidelupien ja vesilain mukaisten lupien koordinoinnin kehittämisen. Samoin maatalouden rakennus- ja ympäristö- ja eläinsuojelun ennakko- ja jälkivalvonnan yhdentämistä olisi syytä edistää. Maa-aineslupien ja ympäristölupien yhdistämisessä on edelleen runsaasti kehittävää, jotta menettely vastaisi aidosti yhtä lupaa. Sen sijaan maankäyttö- ja rakennuslain mukaiset poikkeamispäätökset ja suunnittelutarveratkaisut ovat kiinteä osa kaavaprosessia ja ne tulisi jättää yhdennettävien lupien ulkopuolelle. 

Jätesääntely

Jätesääntelyä koskevan raportin liitteen 6 osalta Kuntaliitto toteaa, että vaikka jätteen luokittelua lienee tarpeen selkeyttää, raportissa esitetty jako ”luonnollisten”, ”luonnonmukaisten” ja haitattomien tai vaarattomien ”jätteiden” erottamiseen kokonaan omaksi ryhmäkseen ei tuo helpotusta nykyiseen poikkeussääntelyyn. Uusi termistö luo vanhojen tilalle uusia käsitteitä ja uusia rajapintoja sekä määrittelyn tarpeita. Raportin taustaselvityksessä esitetty ajatus siitä, että em. jakeet olisivat ”massoja”, ei välttämättä lainkaan jätteitä, siirtäisi ko. massat kokonaan pois jätelainsäädännön soveltamisalan piiristä. Muutoinkin jätesääntelyä on raportissa käsitelty hyvin pintapuolisesti ja vain lupamenettelyn näkökulmasta, mikä voi vääristää sääntelyn kokonaisuuden arviointia.

SUOMEN KUNTALIITTO

Ritva Laine

johtaja

alueet yhdyskunnat

Miira Riipinen

ympäristöpäällikkö