VNS 1/2012 vp, Ehdotus Valtioneuvoston asuntopoliittiseksi toimenpideohjelmaksi 2012-2015

Kehyspäätös kehyskaudella 2013-2016 ei heikennä ehdotettujen asuntopoliittisten toimenpiteiden toteuttamista olennaisilta osin.

Kohtuuhintaiseen asuntotuotantoon suunnattu valtion rahoitus maksetaan Valtion asuntorahaston varoista. Näin ollen rahoituksen osalta ohjelmaehdotuksen keskeisten tavoitteiden toteuttaminen on turvattu. Myönteistä on myös se, että asumistukijärjestelmän uudistaminen 1.1.2015 on huomioitu kehyspäätöksessä.

Sinänsä vaatimattomiin talousnäkymiin perustuva asuntopoliittinen toimenpideohjelmaehdotus sisältää olennaisia ja oikeansuuntaisia asuntopoliittisia tavoitteita. On hyvä, että ehdotuksessa on tarkasteltu asuntopolitiikkaa laajasti ja kiinnitetty huomiota asuntotuotannon kaikkiin osatekijöihin niin maapolitiikkaan, kaavoituksen edellytyksiin, tukijärjestelmiin, normeihin kuin riittävään kilpailuunkin.

Kuntaliitto haluaa kiinnittää jaoston huomiota muutamiin tarkennusta kaipaaviin linjauksiin.

Eri alueilla tarvitaan erilaisia asuntopoliittisia toimia 

Asuntopoliittinen toimenpideohjelmaehdotus ottaa hyvin huomioon sekä Helsingin seudun tarpeita että vähenevien seutujen näkökulman. Näiden ääripäiden väliin jää kuitenkin suuri joukko hyvin erilaisia kuntia, joiden tilanteet ja tarpeet vaihtelevat.

Valtion toimia ja tukea tarvitaan kaikilla näillä seuduilla, vaikkakin valtion tuki uudisrakenta-miseen on suunnattava ensisijaisesti alueille, joilla on suurin kysyntä ja pitkäaikaisin tarve asunnoille. Metropolialueen lisäksi kohtuuhintaista uustuotantoa tarvitaan myös muilla kasvavilla seuduilla.

Ohjelmassa esitetään tapauskohtaisia tukitoimia väestöään menettäviin kuntiin, joissa vuokra-asuntoja jää pysyvästi tyhjäksi. Tapauskohtainen lainojen selvittely ja järjestely vaatinee oman henkilöresurssinsa. Kiristyneestä budjetista huolimatta lainajärjestelyjen oikea-aikainen käsittely tulee taata vähenevän väestön kunnille.  

Asuntotarjonnan on oltava monipuolista

Asuntomarkkinoiden toimivuus edellyttää monipuolista tarjontaa. Tarvitaan kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja, asumisoikeusasuntoja ja omistusasuntoja. Asuntotarjonnan monipuolisuus estää osaltaan kielteistä alueellista eriytymiskehitystä. Tällä hetkellä asumisoikeusasunnot ovat tärkeä osa monipuolista asuntotarjontaa. ASO-asuntojen riittävä tuotanto on mahdollistettava myös muilla kasvavilla kaupunkiseuduilla kuin aiesopimuspaikkakunnilla.  

Tonttimaan saatavuus on turvattava ja huolehdittava kuntien edellytyksistä tarjota rakennuskelpoisia tontteja asukkaille

Työryhmän maapolitiikkaa ja kaavoitusta koskevat ehdotukset ovat kannatettavia.

Työryhmä edellyttää, että kunnat huolehtivat riittävästä rakennuskelpoisten tonttien tarjon-nasta. Riittävää huomiota on kuitenkin kiinnitettävä siihen, että tonttien saattaminen raken-nuskelpoiseksi edellyttää kunnilta kunnallistekniikan ja asukkaiden palvelujen vaatimien investointien toteuttamista. Kyvyttömyys vastata näihin investointitarpeisiin voi usein viivyttää tonttien saamista rakentamiseen.

Lisäksi valtion tulee maanomistajana tukea kuntien maapolitiikan onnistumista. 

Normien lieventämistä tai poistamista on edelleen selvitettävä

Asuntorakentamisen kustannusten karsimiseksi on edelleenkin pyrittävä karsimaan turhia, kustannuksia aiheuttavia normeja. Työryhmän jatkoselvitystarpeena toteama normitalkoiden jatkotyö on hyvä esitys ja tulee myös toteuttaa.Vaikka huomion kiinnittäminen etenkin erityisryhmien asumisen laatuun on perusteltua, normeja pitäisi tarkastella kriittisesti ottaen huomioon myös vanhusväestön lisääntyminen ja kuntien tiukat talousraamit.

Normien kriittisen tarkastelun lisäksi tulee soveltajille, ainakin kunnille ja niiden yhtiöille antaa mahdollisuus joustaa tulkinnoissa silloin, kun jonkun asujaryhmän etu ei siitä vaarannu. 

Asuntotuotannon tukijärjestelmä kaipaa uudistamista

Työryhmän ehdotukset ovat näiltä osin oikean suuntaisia, mutta monelta osin vain selvitys-tehtäviä. Selvitysten tulee johtaa toimenpiteisiin, joilla työryhmän havaitsemat puutteet korjataan.

Koko asuntorakentamista koskeva tukijärjestelmä on käytävä läpi kokonaisuutena ja koottava kirjava joukko erilaisia tukia selkeäksi kokonaisuudeksi. Ara-asuntokannan rahoituksen kalleus ja järjestelmän muut ongelmat nostavat asumiskustannuksia. Uudistuksen tavoitteena tulee olla sen mahdollisimman suuri vaikuttavuus.

ARA:n toimintakäytäntöjä on kehitettävä (ml. hinta- ja laatuohjaus) asiakaslähtöisyyden nä-kökulmasta. Resurssien ollessa rajalliset on painotettava ARA:n perustehtävää kohtuuhintaisen asumisen tukemisessa. Byrokratiaa on karsittava. Yhteistyötä erityisesti kuntatoimijoiden kanssa on kehitettävä.

Kuntien yhtiöiden lisäksi tarvitaan myös muita yleishyödyllisiä toimijoita. Vuokra-asumiseen liittyvää investointitarvetta ei pidä jättää vain kuntien vastuulle.

SUOMEN KUNTALIITTO 

Laura Hassi

Asiantuntija, asuminen