Viittomakielisten kielellisiä oikeuksia koskeva työryhmämietintö

Viittomakielen oikeudellista asemaa kartoittanut työryhmä antoi vuonna 1996 suosituksen, jonka toteutumista tarkastellaan viittomakielisten kielellisiä oikeuksia koskevassa työryhmämietinnössä. Lisäksi mietinnössä käsitellään viittomakielen ja sitä käyttävien oikeusasemaa koskevia ongelmia sekä arvioidaan voimassa olevan lainsäädännön kattavuutta viittomakielisten perusoikeuksien toteutumisen kannalta.

1.    Mietinnössä todetaan, että perustuslain 16 § ja 17.3 § muodostavat yhdessä vahvan perustan julkisen vallan velvollisuudelle järjestää viittomakielistä opetusta. Työryhmä kuitenkin katsoo, että muun kuin perusopetuksen osalta lainsäätäjän on täsmennettävä perustuslakiin sisällytettyä toimeksiantoa, koska kysymys ei ole ns. subjektiivisesta oikeudesta saada viittomakielistä opetusta.

Kuntaliitto katsoo, että nykyinen lainsäädäntö ja suositukset ovat riittäviä toimenpiteitä turvaamaan viittomakielisten kielelliset oikeudet. Lisäksi on huomattava, että 1.9.2010 tuli voimaan laki vammaisten henkilöiden tulkkauspalveluista, jolla on ollut tarkoitus varmistaa, että henkilö saa hänelle sopivan tulkkauspalvelun, ellei hän ole siihen oikeutettu muun lain nojalla. Näistä syistä uusille laintasoisille täsmennyksille ei ole tarvetta.

2.    Työryhmän mukaan perustuslain 17.3 §:n toteuttamiseksi viittomakielen asemasta pitäisi olla maininta päivähoitolaissa tai –asetuksessa, jotta ohjausvaikutus vahvistuisi. Ainostaan tulkin välityksellä toteutuva varhaiskasvatus ei vastaa varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa tarkoitettua viittomakielistä kasvatusympäristöä eikä se saa olla pääsääntöisesti käytettävä muoto. Toisaalta mietinnössä kuitenkin todetaan, ettei voimassa oleva lainsäädäntö estä päivähoidon antamista viittomakielellä.

Kuntaliitto huomauttaa, että päivähoitolakia ollaan uudistamassa varhaiskasvatuslaiksi eikä tässä vaiheessa päivähoitolakiin tulisi tehdä muutoksia. Uudistuksen yhteydessä kieli- ja kulttuurinäkökohdat tulevat lainsäädännön tasolla uudelleen arvioitaviksi.

Tälläkin hetkellä julkinen varhaiskasvatus perustuu yleisiin varhaiskasvatuksen tavoitteisiin ja lapsen kulttuurisen taustan ja äidinkielen huomioon ottamiseen. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa eri kieli- ja kulttuuritaustaisilla lapsilla tarkoitetaan sekä saamelaisia, romaneja ja viittomakielisiä että maahanmuuttajalapsia. Jokaiselle päivähoidossa olevalle lapselle tehdään yhdessä vanhempien kanssa varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin pohjautuva lapsen varhaiskasvatuksen suunnitelma. Sen laatimisen yhteydessä arvioidaan lapsen tuen tarve eri osa-alueilla ja sovitaan tuen järjestämisestä. Näin ollen myös viittomakielisten lasten tuen ja tarve ja sen toteuttaminen tulee yksilöllisesti arvioiduksi jo nykymuotoisessakin lainsäädännössä.

3.    Opetustoimen osalta mietinnössä todetaan, että viittomakielen tulkin välityksellä tapahtuva opetus ei vastaa viittomakielistä opetusta tai viittomakielistä oppimisympäristöä ja tältä osin viittomakielisten opetuksen tilaa tulisi selvittää lisää. Lukiokoulutuksen kehittämistä valmistelevan työryhmän mukaan viittomakielinen kuuro paikantuu usein erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden joukkoon eikä kieli- ja kulttuuriryhmien joukkoon, kuten esimerkiksi saamelaiset tai romanit.

Mahdollisten lisäselvitysten yhteydessä tulisi tutkia myös ehdotettujen muutosten aiheuttamat kustannusvaikutukset, koska mietinnössä niihin ei ole otettu kantaa. Kuntaliitto toteaa, että viittomakielisten rinnastaminen muihin etnisiin kieliryhmiin, kuten saamen- tai romaninkielisiin, on ongelmallista, koska ei ole olemassa ns. kansainvälistä viittomakieltä. Mietinnön mukaan Suomessa puhutaan mm. suomalaista ja suomenruotsalaista viittomakieltä ja maahanmuuton myötä ovat yleistyneet myös muut viittomakielet, kuten venäläinen viittomakieli. Viittomakielen rinnastaminen esimerkiksi saamen kieleen aiheuttaisi sen, että perusopetuslain 12 §:n mukaisesti opetuksenjärjestäjälle aiheutuisi velvollisuus järjestää äidinkielen opetusta viittomakielellä. Nyt viittomakieli on perusopetuslaissa rinnastettu romanikieleen, jolloin huoltajan valinnan mukaan voidaan opettaa myös po. kieltä, mutta opetuksenjärjestäjällä on tässä harkintavalta. Lukiolain 8 § ja ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 12 § ovat saman sisältöisiä perusopetuslain äidinkielen opetusta koskevan pykälän kanssa.

Kuntaliitto huomauttaa, että yllä mainitun kaltainen velvollisuus aiheuttaisi haasteen opetuksenjärjestäjille, sillä päteviä ja viittomakieltä osaavia aineenopettajia olisi vaikeaa saada eri puolille Suomea.

SUOMEN KUNTALIITTO

Erika Leinonen

lakimies