Valtioneuvoston periaatepäätös julkisen sektorin digitaalisten tietoaineistojen saatavuudesta

Lausuntopyyntö: 

Liikenne- ja viestintäministeriön lausuntopyyntö 19.1.2011 ehdotuksesta valtioneuvoston periaatepäätökseksi julkisen sektorin digitaalisten tietoaineistojen saatavuuden parantamisesta ja uudelleenkäytön edistämisestä (LVM/148/02/2011)

Yleisiä näkökohtia periaatepäätöksen tavoitteista ja toimenpide-ehdotuksista

Suomen Kuntaliitto näkee hyödyllisenä, että Liikenne- ja viestintäministeriön toimesta on laadittu poliittisen periaatepäätöksen julkisen sektorin digitaalisten tietoaineistojen saatavuuden parantamisesta ja uudelleenkäytön edistämisestä. On hyvä, että tunnistetaan nykyisen hajautuneen tietopolitiikan aiheuttaneet ongelmat ja pyritään lisäämään yhteentoimivuutta tällä osa-alueella. On myös toivottavaa, että tiedon avaamiseen liittyvät liiketoimintamahdollisuudet tunnistetaan ja niihin liittyvää potentiaalia halutaan lisätä. Koska tieto on modernin yhteiskunnan keskeisin työkalu, niin julkisen hallinnon, yritysten, kansalaisyhteiskunnan kuin tiedonvälityksenkin näkökulmasta, tulee hyvän tietopolitiikan periaatteet ja kehittämistavoitteet määritellä myös poliittisella tasolla. 

Tietopolitiikkaa tulisi kehittää kokonaisuutena ja pyrkiä lisäämään eri sektoreilla eriytyneitä toimintamalleja koordinoidusti kohti yhtenäisiä periaatteita ja käytäntöjä. Periaatepäätöksessä esitetyt keinot ja toimenpide-ehdotukset ovat pääpiirteissään oikeita, mutta muutamat niistä vaativat tarkennuksia ja edellyttävät toteutuakseen yhteistyötä valtion eri viranomaisten ja kuntien kesken. Periaatepäätöksessä mainittu alan tutkimus ja kansainvälisen yhteistyön vahvistaminen sekä eri toimijoiden sitouttaminen avoimen tiedon politiikkaan (mm. Tekes, Suomen Akatemia) ovat ensiarvoisen tärkeitä, jotta periaatepäätöksessä määritellyt tavoitteet olisivat mahdollisia saavuttaa.

Keskeisiä yhteisesti ratkaistavia haasteita ovat tietoon sidottujen kustannusrakenteiden sekä sektorikohtaisen ja sirpaloituneen lainsäädännön kokonaistarkastelu. Kunnilla on kolme keskeistä roolia yhteiskunnan tietovarantojen suhteen: 1) kunnat tuottavat tietoa osana prosessejaan ja toimittavat niitä viranomaisten käyttöön, 2) kunnat ylläpitävät tietoa omissa tietojärjestelmissään ja 3) kunnat käyttävät tietoa tuottaessaan palveluita kuntalaisten, yritysten ja koko yhteiskunnan tarpeisiin. Kunnat rahoittavat osaa toiminnastaan tiedoista saatavilla maksutuloilla mutta myös joutuvat maksamaan useista toisten viranomaisten ylläpitämistä tiedoista tuottaessaan palveluita. Tästä syystä kuntien on syytä olla mukana, kun tietopolitiikkaan liittyviä maksurakenteita ja periaatteita uudistetaan. Merkittävät ja vaiheittain toteutettavat muutokset tietopolitiikassa on myös syytä rahoittaa pitkäjänteisesti, mikä on periaatepäätöksessä todettukin. 

Sivun 3 ensimmäisessä kappaleessa on lueteltu tietoaineistojen avoimuutta pohtivat työryhmät. Huolimatta asian tärkeydestä, Suomen Kuntaliitto haluaa kiinnittää huomiota siihen, että kolme eri työryhmää ja yksi projekti on työstänyt samaa aihepiiriä koskevia asioita yhtä aikaa kolmen eri ministeriön ohjaamana. Julkishallinnon perustietovarantojen rajapinnat -työryhmää lukuun ottamatta työryhmien toimialuetta on vaikea rajata vain tietylle ryhmälle kuuluviksi, mikäli halutaan saada kokonaisvaltaisia ehdotuksia. Suomen Kuntaliitto toivoo, että eri ministeriöiden välillä parannettaisiin koordinaatiota, työnjakoa ja yhteistyötä tiedon avoimuuteen ja tietopolitiikan vastuiden osalta.

Yksityiskohtainen lausunto

Periaatepäätöksen lähtökohdissa korostuu selkeästi tiedon avaamiseen liittyvä innovaatiopotentiaali ja elinkeinoelämän tarpeiden tunnustaminen. On hyvä, että kun näitä tavoitteita tuodaan esille, tunnustaen myös ne varaukset, jotka luvussa Taustaa (sivu 2, kappale 3) on mainittu, esimerkkinä yksityisyyden suoja. 

Seuraavassa kappaleessa (Sivu 2, luku Taustaa) on lueteltu tekijöitä, jotka hidastavat julkisen sektorin tietoaineistojen hyödyntämistä. Tämän listan jatkoksi olisi voinut lisätä epäyhtenäinen lainsäädännön terminologia tietoa koskien. Terminologian yhtenäistämisen lisäksi tietojen luovutusta koskevia säännöksiä tulisi tarkastella kokonaisuutena. Eri aikoina ja eri lähtökohdista syntynyttä lainsäädäntöä ei ole välttämättä edes pyritty koordinoimaan tiedon avoimuuden tai tiedon käyttöehtojen näkökulmasta. Tällainen tarve on noussut myöhemmin tärkeään rooliin ja sen myötä lainsäädännön kokonaiskatsaus olisi tietopolitiikan näkökulmasta syytä tehdä.

Lainsäädännön kokonaistarkasteluun kannustavia ehdotuksia sisältyy myös Normitalkoot -hankkeessa tehtyihin ehdotuksiin: ”Henkilötietolainsäädäntöä kehitetään lainsäädäntörakenteen yksinkertaistamiseksi sekä tarpeettoman erityissääntelyn purkamiseksi ja että uudistuksen valmistelun yhteydessä koordinoidusti selvitetään ja arvioidaan tietojen luovuttamista koskevien säännösten kehittämistarpeet eri hallinnonaloilla.” 

1.1.4. JH-Standardien käyttöä tulisi lisätä ja niitä hyödyntää entistä kattavammin. JH-standardi on sopiva tapa määritellä kohdassa mainittuja teknisten palveluiden peruspalvelutaso ja siihen vaadittavat kriteerit. 

1.1.5. Kannatettava ehdotus, jonka sisällä on huomioitava myös kuntien ja valtion viran-omaisten erilaiset roolit. Kuntien osuus julkisen sektorin tietojen tuottamisessa, ylläpidossa ja jakamisessa on huomioitava. 

2.2.2 JHS-suositusten ja JH-standardien käyttäminen tietosisältöjen harmonisoinnissa on kannatettavaa. 

Periaatepäätöksen jälkeen toimenpiteitä olisi syytä asettaa tärkeysjärjestykseen ja vaiheistaa siten, että helposti toteutettavat toimenpiteet käynnistetään nopeasti ja laajempaa koordinointia ja pitempää valmistelua vaativat toimenpiteet aloitetaan suunnitelmallisesti tarvittaessa pitkänkin aikajakson aikana.

Linjaus 2.5

Ehdotus on tärkeä, mutta siihen voisi lisätä, että kustannusrakenteita ja pitkäjänteistä rahoitusmallia tulee katsoa myös kuntien näkökulmasta. Kuntien kannalta on keskeistä, että mikäli kuntien rooli tiedon avaamisessa edellyttää lisää työtä suurempien laatuvelvoitteiden, palvelutason, rajapintojen määrittelyn tai muiden toimenpiteiden muodossa, tämä huomioidaan myös kustannusten rahoittamisessa. Kuntien on syytä olla mukana määrittelemässä näitä muutoksia kustannusrakenteisiin ja periaatteisiin yhteistyössä valtion kanssa.

SUOMEN KUNTALIITTO

Kari Nenonen

Varatoimitusjohtaja 

Heikki Lunnas

Tietoyhteiskunta-asioiden päällikkö