Lausunto eduskunnan hallintovaliokunnalle 27.10.2011, 3293/90/2011, Annukka Mäkinen

Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle - alue- ja rakennepolitiikan näkökulma (U 40/2011 vp)

EU:n komission ehdotus vuosia 2014-2020 koskevaksi EU:n monivuotiseksi rahoituskehykseksi sisältää myös Suomessa toteutettavaa EU:n koheesiopolitiikkaa ja tulevaisuuden rakennerahasto-ohjelmatyötä ohjaavia linjauksia. Kuntarahoituksella on merkittävä rooli nykyisen ohjelmakauden 2007-2013 rakennerahasto-ohjelmien toteutuksessa. Komission esitys koheesiopoliittisen kokonaisrahoituksen säilymisestä suhteellisen ennallaan on sinänsä hyvä asia, mitä varojen jakoperusteiden muuttuminen Suomelle epäedulliseen suuntaan puolestaan ei ole. Esimerkkinä tästä on komission esitys uudesta väliluokasta, joka ei suomalaisia maakuntia todennäköisesti tule koskemaan.

Kuntaliitto näkee tärkeänä että EU:n rakennerahastovarojen tulee olla käytettävissä koko Suomessa aluelähtöisten kehittämistavoitteiden tukemiseen. Suomen liittymissopimukseen sisältyvä pohjoisten harvaan asuttujen alueiden erityisrahoitus on Suomen keskeisin edunvalvontakysymys tulevaa ohjelmakautta silmällä pitäen. Kuntaliitto kannattaa valtioneuvoston esitystä harvaan asutukseen perustuvan kriteerin nostamista BKT-kriteerin rinnalle tukia jaettaessa.

EU:n komission tiedonannossa ”Eurooppa 2020-strategiaa tukeva talousarvio” esitetyt keskeiset alue- ja rakennepolitiikkaa koskevat pääkohdat:

Tarve voimavarojen keskittämiselle ja toimien fokusoinnille nykyisessä taloudellisessa tilanteessa on selkeä. Keskittyminen Eurooppa 2020-strategian tavoitteita toteuttaviin toimenpiteisiin sekä eri rahastoista toteutettavien toimien tiiviimpi kytkeminen toisiinsa tukevat keskittämisen ja kohdentamisen tavoitteita. Komission budjettitiedonantoon sisältyvä esitys komission ja jäsenvaltion välillä laadittavasta kumppanuussopimuksesta tuo esille kansallisen-, alueellisen kuin paikallisten tason kehittämistoiminnan. Komission kanssa käytävissä keskusteluissa tulee kyseenalaistaa kumppanuussopimuksen liian tiukka kytkentä kansalliseen Eurooppa 2020-strategian kehysohjelmaan, joka on laadittu edelleenkin vahvasti makrotaloudellisia näkökohtia painottaen.

EU:n rakennerahastovaroilla on ollut Suomessa merkittävä rooli talouden rakennemuutoksessa sekä kilpailukyvyn ja osaamisen vahvistamisessa sekä työllisyyden lisäämisessä. Näitä toimia on rahoitettu sekä Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) että Euroopan sosiaalirahaston (ESR) toimesta. Seuraavalla ohjelmakaudella 2014-2020 on ohjelma-alueiden voitava tietyissä rajoissa säädellä näiden rahastojen välisiä osuuksia aluelähtöisten kehittämispainopisteidensä mukaan. Tässä suhteessa EU:n komission esitys Euroopan sosiaalirahaston ennalta määritetystä osuudesta ei tule aluelähtöisen kehittämistyön periaatetta.

Kuntaliitto näkee myös, että valtakunnallisesta ESR-ohjelmarakenteesta tulee luopua, koska kunnat yhä enemmän ovat kokonaisvastuussa ESR:n painopisteiksi hallitusohjelmassa määritellyistä teemoista kuten ammatillinen osaaminen, työllisyydenhoito ja vaikeasti työllistyvät. Samanaikaisesti paikallisen kehittämisen näkökulman vahvistuminen myös ESR-toiminnassa sitoo ESR-ohjelmatyön entistä vahvemmin alue- ja kuntatasolle lähelle asiakkaita. Sosiaalisesti eheiden kaupunkiseutujen kehittäminen on mm. sellainen painopiste, jossa ESR-rahoitteisella toiminnalla on merkittävä rooli.

EU:n maaseutupolitiikka tarjoaa merkittäviä välineitä ja resursseja alueellisen ja paikallisen elinkeino- ja maaseutupolitiikan sekä alueellisten ja paikallisten strategioiden toteutukseen. Kunnat ovat tässä keskeisiä toimijoita sekä osarahoittajia. On tärkeää, että Suomen suhteellinen osuus maaseudun kehittämiseen tarkoitetuista varoista säilyy vähintään nykytasolla.

Kuntaliiton näkemykset tulevan rakennerahastokauden 2014-2020 valmistelusta:

Kuntaliiton tavoitteena on kunta- ja aluelähtöisen strategisen kokonaisnäkemyksen vahvistaminen alueiden kehittämistoimien toteuttamisessa. EU:n harjoittaman koheesiopolitiikan yksi keskeinen perusperiaate on aluelähtöisyys. Rakennerahasto-ohjelmien laadinta ja toimeenpano tulee kytkeä maakuntien strategiseen aluekehitystyöhön, ja niiden tavoiteasetannan ja sisällön tulee perustua maakuntaohjelmista johdettuihin alueiden tavoitteisiin. Kansallisen ja EU:n alue- ja rakennepolitiikan integroinnissa on noudatettava EU-rahoitukseen liittyvää additionaliteettiperiaatetta. EU:n rakennerahastovarat tuovat eurooppalaisen lisäarvon pääsääntöisesti kansallisilla varoilla toteutettavaan alueiden kehittämiseen. Kansallisen rakennerahasto-ohjelmatyön lisäksi myös rajan ylittävien yhteistyöohjelmien jatkuvuus niin EU:n sisä- kuin Venäjän suuntaisilla raja-alueilla tulee varmistaa.



SUOMEN KUNTALIITTO

Annukka Mäkinen

erityisasiantuntija 

Löydä lisää sisältöä samoista teemoista