Valtion vuoden 2012 talousarvioesitys (HE 59/2011 vp) sekä kehykset vuosille 2012-2015

Hallitusohjelman linjauksen mukaan nuorten yhteiskuntatakuu toteutetaan niin, että jokaiselle alle 25-vuotiaalle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle voidaan tarjota työ-, harjoittelu-, opiskelu, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta. 

 

Kuntaliitto pitää nuorten yhteiskuntatakuuta tärkeänä erityisesti nuorten tulevaisuuden kannalta. Yhteiskuntatakuun onnistuminen on kuitenkin merkittävä koko suomalaiselle yhteiskunnalle ja kyvyllemme selviytyä tulevaisuuden haasteista. Yhteiskuntatakuu koskettaa myös maahanmuuttajanuoria. Yhteiskuntatakuun toteuttamisessa tulee huomioida myös osatyökykyiset, vammaiset, mielenterveyskuntoutujanuoret ja vakavassa syrjäytymisriskissä olevat sijaishuollossa olleet nuoret. 

Työ- ja elinkeinoministeriön asettama työryhmä aloitti työnsä 26.9.2011. Työryhmän työn tavoitteena on valmistella esitykset yhteiskuntatakuun toteuttamisesta, esitykset budjettivaikutuksista sekä mahdollisista säädösmuutoksista 29.2.2012 mennessä. Työryhmän toimikausi kestää hallitusohjelmakauden. 

Koska työryhmä on vasta aloittanut työnsä eikä se vielä ole tehnyt esityksiä budjettivaikutuksista eikä mahdollisista säädösmuutoksista, näihin asioihin ei vielä voi ottaa kantaa. 

Kansantalouden vakava tilanne niin meillä kuin muuallakin asettaa myös kuntien päättäjät poikkeuksellisen vaativaan tilanteeseen. Ensi vuoden talousarvioiden laadinnassa tulee noudattaa suurta varovaisuutta ja pyrkiä mahdollisimman alhaiseen menojen kasvuun, jotta mahdollisesti syvenevistä talousvaikeuksista voidaan selvitä. 

Kansantalouden vakavan tilanteen vuoksi Kuntaliitto katsoo, että yhteiskuntatakuuta toteutettaessa pitää pyrkiä palveluprosessien kokonaisvaltaiseen tarkasteluun sekä niiden selkiinnyttämiseen. Kokonaisvaltaisen tarkastelun ja resurssien uudelleen kohdentamisen avulla voidaan saada nykyistä parempia tuloksia aikaiseksi. Paikalliselle tasolle tulee antaa riittävästi joustavuutta, jotta toiminta voidaan järjestää ja resurssit kohdentaa alueellisten tarpeiden mukaan mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti ja tehokkaasti.  

Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalla yhteiskuntatakuun toimeenpano sisältää nuorten työpajatoiminnan ja etsivän nuorisotyön lisäksi sosiaaliseen vahvistamiseen kuuluvan viranomaistyön kehittämistä. Kehyskaudella 2013-2015 yhteiskuntatakuun  toimeenpanoon kohdennetaan opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle vuositasolla 30 milj. euroa.  

Työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalla nuorten yhteiskuntatakuun toimeenpanoon kohdennetaan kehyskaudella 2012-2015 30 milj. euroa työllistämis-, koulutus- ja erityistoimiin.  

Eri hallinnonaloilla ja talousarviomomenteilla on useita yhteiskuntatakuuseen liittyviä tai sitä sivuavia pysyviä tai kehittämiseen varattuja projektiluontoisia määräaikaisia määrärahoja. Toiminta ja rahoitus ovat pirstaleisia ja kokonaisuus epäselvä. 

Kuntaliitto korostaa, että yhteiskuntatakuu on nuoren näkökulmasta palveluprosessi, jonka pitää olla selkeä ja helposti hahmotettava. Se perustuu laadukkaaseen perusopetukseen, sujuvaan siirtymiseen lukioon tai ammatilliseen peruskoulutukseen ja sieltä jatko-opintoihin tai työelämään. Erityisesti ammatillisen peruskoulutuksen rakenteita ja pedagogiikkaa tulee kehittää, jotta keskeyttäminen vähenisi ja nykyistä useampi nuori suorittasi toisen asteen tutkinnon.  

Mikäli nuorella on huomattavia taloudellisia, terveydellisiä, sosiaalisia, kielitaitoon liittyviä tai muita syitä ja hän tarvitsee yhteiskuntatakuuta tukevia palveluita mm. työpajatoimintaa, etsivää nuorisotyötä, kielitaitoa vahvistavaa koulutusta, kuntoutusta tai sosiaali- ja terveyspalveluita, niiden tulee olla selkeitä, joustavia ja helposti saavutettavissa. Lisäksi kolmannen sektorin palveluiden tulee saumattomasti niveltyä nuorta tukevaan kokonaisuuteen.  

Painopistettä pitäisi saada siirrettyä korjaavasta työstä ennaltaehkäisevään toimintaan kokonaisvaltaisesti kaikilla hallinnonaloilla.  

Kuntaliitto huomauttaa, että ensisijaisena lähtökohtana tulee olla perusrahoituksen turvaaminen, jolloin parhaiten voidaan turvata yhdenvertaisten ja tasa-arvoisten perusopetuspalvelujen toteutuminen koko maassa ja kehittää yhteiskuntatakuuta paikallisen tarpeen mukaan. Kuntaliiton näkemyksen mukaan toimintalainsäädännön tulee ensisijaisesti ohjata toimintaa eikä sitä tule tehdä hankerahoituksen kautta.   

Kuntien valtionosuusleikkaukset 

Vuonna 2012 kuntien valtionosuuksia pienentävät peruspalveluiden valtionosuuksien 631 miljoonan euron leikkaukset, jotka toteutetaan alentamalla kaikkien kuntien peruspalvelujen valtionosuuksia 118 euroa asukasta kohden.  

Kuntien valtionosuuksien leikkaukset vaikeuttavat kuntien mahdollisuutta järjestää yhteiskuntatakuuseen liittyviä peruspalveluita kuten perusopetusta ja kuntien mahdollisuuteen järjestää sosiaali- ja terveystoimen palveluita nuorille. 

Jatkokoulutukseen pääsy

Valtion talouden vuosille 2012-2015 tarkastettujen kehysten mukaan lukioiden rahoitukseen kohdentuu 30 milj. euron säästöt.

Ammatillisen koulutuksen osalta menosäästöt ovat yhteensä 74 milj. euroa vuoteen 2015 mennessä.  Tästä 35 milj. euroa kohdistuu ammatilliseen koulutukseen, 8 milj. euroa ammatilliseen lisäkoulutukseen ja 31 milj. euroa oppisopimuskoulutukseen. Valtion menosäästöt ammattikorkeakouluverkon ja rahoitusjärjestelmän uudistamisen perusteella ovat 51 milj. euroa.

Kuntaliitto pitää tärkeänä, että kaikille perusopetuksen päättäville nuorille turvataan koulutuspaikka tutkintoon johtavassa koulutuksessa. Koulutuspaikan turvaaminen nuorelle on ensisijaista, ja nivelvaiheen tukitoimet, kuten lisäopetus, maahanmuuttajanuorten suomen/ruotsin kielen opetus ja työpajat, tulee suunnata niille nuorille, jotka eivät vielä ole valmiita toisen asteen koulutukseen. Myös lukion oppimäärän suorittaneiden ja ylioppilaiden vailla ammatillisesti suuntautunutta tutkintoa olevien pääsy korkeakouluihin, yliopistoihin tai ammatilliseen koulutukseen pitää turvata.

Kuntaliitto kiirehtii ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijaksi ottamisen perusteiden uudistamista, jotta koulutustakuu voidaan toteuttaa samanaikaisesti tulevien vuosien säästöjen kanssa.

Säästöjä toteutettaessa lukion oppimäärän suorittaneiden ja ylioppilaiden vailla ammatillisesti suuntautunutta tutkintoa olevien pääsy korkeakouluihin/yliopistoihin, ammatilliseen peruskoulutukseen tai työpaikan saanti pitää turvata.

Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen vuonna 2013 uudistettavat opiskelijavalinnat tulee toteuttaa suunnitelman mukaisesti. 

Lukiokoulutuksen saatavuus tulee turvata koko maassa, joten lukioverkkoa koskevat päätökset tulee voida tehdä paikallisesti. Toisen asteen koulutusta tulee järjestää siten, että nuori voisi käydä koulua kotoa käsin tai valvotussa majoituksessa.

Tehtävät säästöt eivät saa vaarantaa toisen asteen koulutuksen saatavuutta.

Oppilaitosmuotoisen ammatillisen lisäkoulutuksen määrärahoja on lisätty vain 4 miljoonalla eurolla. Vastaavasti oppisopimusmuotoisen ammatillisen lisäkoulutuksen määrärahoja on vähennetty 2 miljoonalla eurolla. Lisäkoulutukseen hakeutumista on lisännyt se, että omaehtoisia opintoja voi tietyin edellytyksin opiskella menettämättä työttömyysetuisuuksia. Asia tulee huomioida määrärahojen suuruutta arvioitaessa. 

Työvoimapoliittisen koulutuksen määrärahoja ehdotetaan vähennettäväksi 13 miljoonalla eurolla vuoden 2011 talousarvioon verrattuna. Työvoimapoliittisen koulutuksen määrärahojen vähentäminen voi hankaloittaa ilman toisen asteen tutkintoa vailla olevien nuorien pääsyä ammatilliseen koulutukseen, erityisesti jos työllisyystilanne heikkenee.  Mikäli työvoimapoliittisen koulutuksen määrärahat eivät ole riittäviä, työttömät hakeutuvat enenevässä määrin nuorille tarkoitettuun ammatilliseen peruskoulutukseen. Tätä kautta valtion rahoittaman työvoimapoliittisen koulutuksen kustannukset siirtyvät kuntien maksettavaksi.  

Kuntaliitto painottaa että yhteiskuntakuun toteutumiseksi ammatillisen lisäkoulutuksen ja työvoimapoliittisen koulutuksen määrärahoja tulee korottaa, jotta aikuiset pääsevät heille tarkoituksenmukaisimpaan koulutukseen. Ammatillisen peruskoulutuksen paikkamäärä tulee suhteuttaa nuorisoikäluokkaan ja ilman toisen asteen tutkintoa vailla olevien määrään.  

Kuntaliitto huomauttaa, että työllistämis-, koulutus- ja erityistoimenpiteisiin työ- ja elinkeinohallinnon alalla on osoitettu määrärahoja 50 miljoonaa euroa vähemmän verrattuna vuoteen 2011. Kaikki tämän hetken ennusteet kertovat, että työttömyysluvut ovat lähdössä nousuun ja pitkäaikaistyöttömyys kasvaa tasaisesti. 

Nuorten työllistymisen tukeminen 

Nuoret tarvitsevat usein työllistymisensä tueksi yksilöllistä ohjausta ja tukea, mikä tulisi varmistaa laajentamalla yksilöllisen työhönvalmennuksen käyttöä työllistymisen tukena. Vammaisten, osatyökykyisten tai vaikeasti työllistyvien nuorten on tällä hetkellä mahdollista saada työhönvalmennusta työhallinnon ammatillisen kuntoutuksen toimenpiteenä sekä Kelan järjestämänä ammatillisena kuntoutuksena. Lisäksi Työvoiman palvelukeskukset ostavat työhönvalmennusta omille asiakkailleen. Työhönvalmennus on toimenpiteenä palvelujärjestelmässä verraten uusi ja vaikka työhönvalmennuksen käyttö on tasaisesti lisääntynyt viimeisten vuosien aikana, on arvioitavissa, että erilaisten työhönvalmennuspalvelujen piiriin pääsee vuosittain vain varsin pieni joukko nuoria. Palvelua saavien lukumäärästä ei ole saatavissa tarkkaa tietoa tilastoinnin puutteiden vuoksi. 

Kuntaliitto katsoo, että sekä Kelan ammatillisen kuntoutuksen työhönvalmennusta että nuorille suunnattavaa työhallinnon järjestämää työhönvalmennusta tulisi voimakkaasti lisätä osatyökykyisten ja vammaisten sekä vaikeassa työmarkkina-asemassa olevien nuorten työllistymisen ja kouluttautumisen pitkäkestoiseksi tukemiseksi ja muiden työllistymistä tukevien toimenpiteiden tehostamiseksi. 

Maahanmuuttajien kotoutumiskoulutus 

Maahanmuuttajien kotoutumiskoulutus on työvoimapoliittista aikuiskoulutusta. Kotoutumiskoulutuksen osalta sekä työ- ja elinkeinoministeriö että valtiovarainministeriö olivat omissa talousarvioehdotuksissaan esittäneet lisättäväksi opiskelijatyöpäiviä, jolloin kotoutumiskoulutukseen olisi varattu 40 miljoonaa euroa. Nyt julkaistussa talousarvioesityksessä kotoutumiskoulutuksen määrärahaa on pienennetty 34 miljoonaan euroon. Tähänkin asti kotoutumiskoulutukseen käytettävissä ollut määräraha on ollut riittämätön. Kotoutumislain mukaan työ- ja elinkeinohallinto vastaa maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksesta. Riittämättömän kotoutumiskoulutuksen määrärahan vuoksi maahanmuuttajia on ohjattu omaehtoiseen opiskeluun. Omaehtoinen opiskelu on koulutusta, johon maahanmuuttaja itse hakeutuu työvoimapoliittisen kotoutumiskoulutuksen sijasta esim. kansalaisopistoon, ammatilliseen peruskoulutukseen tai lukioon. Työ- ja elinkeinotoimisto voi rinnastaa omaehtoisen opiskelun työvoimapoliittiseen kotoutumiskoulutukseen, mutta omaehtoisesta opiskelusta puuttuvat työllistämisen mekanismit.  

Kuntaliiton näkemyksen mukaan erityisen tärkeää olisi varata ammatillisen peruskoulutuksen järjestäjäluvan mukaiset paikat ilman toisen asteen tutkintoa oleville nuorille. Maahanmuuttajien ohjaaminen omaehtoiseen koulutukseen kotoutumiskoulutuksen sijasta lisää pääosin kuntien rahoituksella tapahtuvaa rinnasteisen koulutuksen käyttöä. Maahanmuuton kasvaessa on työ- ja elinkeinohallinnon voimavaroja voitava ohjata maahanmuuttajien kotoutumiskoulutukseen ja työllistymisen edistämiseen.   

Valtion korvaus kunnille kuntouttavan työtoiminnan järjestämisestä 

Kuntaliiton ja sosiaali- ja terveysministeriön yhteinen tavoite on ollut kuntouttavan työtoiminnan kehittäminen. Tällä hetkellä valtion korvaus on 10,09 euroa/asiakas/toimintapäivä. Kuntien omien arvioiden mukaan keskimääräinen toimintapäivän hinta on 40 - 50 euroa.  

Kuntaliiton näkemyksen mukaan kuntakorvauksen tason nostaminen vastaamaan paremmin keskimääräistä toimintapäivän kustannusta mahdollistaisi toiminnan sisällöllisen kehittämisen vastaamaan paremmin toiminnalle asetettuja tavoitteita. 

Kuntakokeilulla uusia malleja työllisyyden hoitoon 

Vuoden 2012 aikana käynnistetään pitkäaikaistyöttömyyden vähentämiseksi hallituskauden kestävä määräaikainen kokeilu, jossa viimeistään 12 kuukauden työttömyyden jälkeen työllisyyden hoidon päävastuu siirretään kunnalle tai kunnille yhteisvastuullisesti. Jokaisen työttömän työllistymismahdollisuudet kartoitetaan ja edistymistä seurataan aktiivisesti. Kokeilu toteutetaan erilaisissa kunnissa. Kunnille varataan kokeilua varten riittävät resurssit. Aktiivipalveluiden järjestäminen on oltava kannustavaa siten, että valtion rahoitusosuus kasvaa palveluiden mukaan. Kokeilun tulokset arvioidaan ja sen pohjalta tehdään päätökset kuntien ja valtion välisestä työnjaosta työllisyyden edistämisessä. Erikseen on tarkoitus selvittää, millä tavalla pääkaupunkiseudun kunnat voivat osallistua tällaiseen toimintamalliin.  

Kokeiluun tulee ottaa mukaan lähtökohdiltaan erilaisia kuntia ja kokeilussa tulee voida huomioida alueelliset erityispiirteet. Tällä hetkellä vaikeammin työllistyville suunnatut toimenpiteet ja palvelut eivät ole riittävän vaikuttavia ja tehokkaita, eikä niitä ole ollut riittävästi tarjolla. Kuntakokeilun avulla on mahdollista rakentaa entistä kokonaisvaltaisempia ja räätälöidympiä polkuja avoimille työmarkkinoille.  

Kokeilu tuo uudenlaisen näkökulman valtio-kuntasuhteeseen työvoimapalveluissa. Kokeilusta saatavia tuloksia tulee tarkasti arvioida. Saatujen kokemusten pohjalta tulee kehittää työllisyydenhoidon malli, jossa määritellään kuntien ja valtion välinen työnjako, turvataan toimijoille riittävät resurssit sekä kyetään huomioimaan paikalliset ja alueelliset vahvuudet erityistarpeineen. 

Kuntaliitto on tyytyväinen kokeiluun, jossa lähdetään ennakkoluulottomasti kokeilemaan, millaisia työllisyys-, kustannus-, hyvinvointi- ym. vaikutuksia saadaan, kun päävastuu pitkään työttömänä olleiden työnhakijoiden työllistämisestä siirretään kunnille tai kuntien yhteistoiminta-alueille.  

Kokeiluun on varattu vuonna 2012 varattu 5 milj. määräraha. Kehyskaudelle 2013- 2015 vuosittainen määräraha on 20 milj. euroa. Kuntaliiton näkemyksen mukaan määräraha tulee myöntää suoraan kunnille, joille annetaan riittävästi vapautta ja vastuuta, jotta toiminta voidaan järjestää ja resurssit kohdentaa alueellisten tarpeiden mukaan mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti ja tehokkaasti. 

Maarit Kallio-Savela

erityisasiantuntija