Valtakunnallinen hoidon saatavuuden ja yhtenäisten hoidon perusteiden työryhmä - hoidon saatavuutta selvittäneen alatyöryhmän muistio

Sosiaali- ja terveysministeriö pyytää Kuntaliitolta lausuntoa valtakunnallisen hoidon saatavuuden ja yhtenäisten hoidon perusteiden työryhmän hoidon saatavuus -alatyöryhmän muistiosta ja erityisesti ehdotetuista säädösmuutoksista.

​Työryhmä on paneutunut nykyiseen hoidon saatavuuden seurantaan ja tilanteeseen ja pohtinut ongelmia ansiokkaasti myös kansainvälisen kokemuksen valossa. Hoidon saatavuuden tavoitetila on määritelty potilaan, palvelun tuottajan ja palvelun järjestäjän näkökulmasta. Kaikille toimijoille hoitoprosessin sujuvuuden merkitys on suuri. Tavoitteiksi määritellään myös yhtenäiset hoidon kriteerit ja kansalliset hoitosuositukset, viiveetön ja joustava hoidon tarpeen arviointi, yksilöllisen hoito- ja palvelusuunnitelman käyttö, terveyshyödyn optimointi soveltaen myös uusia toimintatapoja sekä sosiaali- ja terveydenhuollon työnjaon asiakaskeskeisyys.

Kuntaliitto pitää tärkeänä, että tilastotietorakenteiden ja Kanta-tietorakenteiden yhdenmukaistamisen ja yhtenäistämisen selvittämistyötä (TIREKA-hanke), joka THL:ssä käynnistettiin v. 2015, jatketaan, ja että työ resursoidaan asianmukaisesti ja saatetaan loppuun. Tiedon luotettavuus ja hyödynnettävyys on lähtökohtaisesti riippuvainen perustietorakenteista.

Säädösmuutosehdotusten lisäksi muistio sisältää useita kehittämisehdotuksia liittyen erityisesti tietojärjestelmien kehittämiseen tavalla, joka tukisi hoitoon pääsyn ja hoitoprosessin toetutumisen seurantaa. Tärkeitä ja kannatettavia ehdotuksia ovat mm.

• sähköisten työvälineiden kehittäminen hoidon tarpeen arviointiin,
• mallihoitosuunnitelmien kehittäminen ja niihin määritetyt prosessin tarkastuspisteet,
• terveys- ja hoitosuunnitelman toteutumisen sisäisten mittareiden kehittäminen.

Kuntaliiton käsityksen mukaan tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavaa muutostyötä ja kustannuksia ei tule kohdentaa vanhoihin väistyviin tietojärjestelmiin, vaan uudistus tulee toteuttaa uusiin tulevaisuuden potilastietojärjestelmiin. Jos aikataulu ei tätä salli, tulee sopia kevyt välivaiheen malli ennen uusien potilastietojärjestelmien käyttöönottoa.

Kuten Pirkko Kortekangas muistiossa toteaa, yhtenäiseen tiedontuotantoon päästään vain yhdenmukaistamalla ja selkiyttämällä prosesseja, ohjeistusta ja käsitteitä. Toimintatapoja tulee kehittää, yhtenäistää ja sopia kansallisesti. Tietojärjestelmävaatimuksien perustana tulee olla ole selkeät yhteisesti sovitut määrittelyt. Näin tarpeelliset toiminnan seurantatiedot syntyvät hoitotietojen kirjauksen yhteydessä ilman erillistä tiedonkeruuta.

Lisäksi Kuntaliitto toteaa, että kuntien siirtyessä avoimen datan toimintamallien mukaisiin käytänteisiin, avointa tietoa voitaisiin hyödyntää myös kansallisen seurannan, ohjauksen ja valvonnan pohjana – ilman uusien, massiivisten rivitasolla tapahtuvien tiedonkeruiden lisäämistä ja toimimattomaksi todettujen käytäntöjen päälle rakentamista. Muun muassa Valtiovarainministeriö on esittänyt raportissaan ”Kuntien tiedonantovelvoitteiden säädösperusta”, keskitettyä tiedonkeruupalvelua, jossa tieto haettaisiin kuntien yleiseen tietoverkkoon julkaisemasta tiedosta.

Muistiossa todetaan, että sosiaali- ja terveydenhuollon integraatio mahdollistaa saumattomien palveluketjujen toteuttamisen ja lähetekäytäntöjen muutoksen, jolloin hoitoon pääsyn sijaan siirrytään mittaamaan hoitosuunnitelman toetumista. Edelleen mainitaan, että matalan kynnyksen palvelut ja walk-in vastaanotot mahdollistavat hoidon tarpeen arvioinnin ja hoidon aloittamisen samanaikaisuuden.

Läheteprosessista ei ole kansallista arkkitehtuurilinjausta, joten sen ohjeistaminen on kytkettävä laajempaan konseptiin (esim. Kannan rooli läheteprosessissa). ODA-hankkeen pohjalta saatuja käyttäjäkokemuksia tulee hyödyntää.

Konkreettisina ja nopeina toimenpiteinä työryhmä ehdottaa muutoksia terveydenhuoltolain 51. ja 52. pykäliin, jotka säätelevät perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon hoitoon pääsyä.

Perusterveydenhuollossa mahdollistettaisiin hoidon tarpeen arviointi nykyisten tapojen lisäksi myös etäkonsultaationa tai sähköisenä palveluna. Maininta välittömästä yhteydensaannista virka-aikaan poistettaisiin. Mikäli hoidon tarvetta ei voitaisi arvioida ensiarvioinnissa, potilaalla olisi oikeus päästä lääkärin tai laillistetun ammattihenkilön arvioon ja tarvittaessa hoitoon tilanteen kiireellisyyden mukaisesti kuitenkin viimeistään seitsemän vuorokauden kuluessa ensimmäisestä yhteydenotosta. Voimassa olevan säädöksen mukaan potilaalla on oikeus saada hoidon tarpeensa arvioiduksi kolmessa vuorokaudessa yhteydenotosta.

Muistiosta ei ilmene, millaisia tapauksia työryhmä on ajatellut suunnitellessaan säädöstä tilanteeseen, jossa hoidon tarvetta ei ole saatu arvioiduksi. Onko tarkoitus helpottaa nykyistä kolmen vuorokauden arviointiaikaa vai kiristää vaatimusta vastaanotolle pääsystä epäselvissä tapauksissa? Voiko esim. potilaan kyvyttömyys käyttää sähköistä hoidon tarpeen arvioinnin työkalua johtaa siihen, että hänelle on varattava aika vastaanotolle? Onko tarkoitus, että lääkäreiden ja muiden ammattihenkilöiden listoille suunnitellaan uusia esim. 5 minuutin arviointiaikoja? Miten tarkoituksenmukaista ylipäätään on perusterveydenhuollossa (tai ylipäänsä konservatiivisilla aloilla) erottaa hoito hoidon tarpeen arvioinnista?

Tarpeelliseksi arvioitu hoito olisi ehdotuksen mukaan järjestettävä sairauden ennakoitavissa oleva kehitys huomioiden kohtuullisessa ajassa, kuitenkin kolmen kuukauden kuluessa hoidon tarpeen arvioinnista, kuten nykyisinkin. Muutoksena nykytilaan työryhmä ehdottaa, että pitkäaikaisia, moniammatillisia tai usean palveluntuottajan toimenpiteitä tarvitseville potilaille tulisi laatia hoito- ja palvelusuunnitelma viiveettä ja viimeistään kolmen kuukauden kuluessa sen tarpeen toteamisesta. Tämä muutos on kannatettava, se vahvistaa kaikille toimijoille tärkeän palveluprosessin sujuvuutta sekä tukee toiminnan tuloksellisuutta ja kustannustehokkuutta. On tärkeää huomioida, että suunnitelman käsite ja lukuisten eri tasoisten suunnitelmien laadinnan prosessit vaihtelevat suuresti. Tämän vuoksi hoito- ja palvelusuunnitelman hyödyntäminen edellyttää huolellista ja käytännönläheistä implementointia.

Erikoissairaanhoidon osalta työryhmä ehdottaa saman tyyppistä muutosta. Hoitopäätös ja suunnitelma hoidon aikataulusta olisi tehtävä kolmen viikon kuluessa lähetteen saapumisesta. Nykyisen säädöksen mukaan hoidon tarpeen arviointi on aloitettava kolmen viikon kuluessa ja, mikäli se edellyttää erikoislääkärin arviointia taikka laboratorio- tai kuvantamistutkimuksia, saatava toteutetuksi kolmen kuukauden kuluessa lähetteen saapumisesta. Muutos korostaa jälleen hoitoprosessin sujuvuutta ja on kannatettava. On todennäköistä, että erikoissairaanhoidossa on pääosin jo toimittu esitetyllä tavalla.

Työryhmä ehdottaa myös, että säädöstasolla määriteltäisiin mm., miten toimitaan tilanteessa, jossa perustasoa tuetaan erikoisosaamisella sekä mahdollisuudesta hoidon saatavuuden ja potilaspolkujen segmentointiin. Mikäli tulevaisuudessa - työryhmän esityksen mukaisesti - kyetään mittaroimaan hoitoprosessin toteutumista, tulee tavoiteajat asettaa koko prosessille ja jättää prosessin yksityiskohdat palvelujen tuottajan ja järjestäjän vastuulle. Näin luodaan tilaa uusille toimintatavoille, joita tarvitaan ja joita toivotaan kehitettävän. Liian yksityiskohtainen säätely ja mittaaminen jäykistää toimintaa ja hidastaa innovaatioiden soveltamista.

Yhteenvetona Kuntaliitto toteaa, että muistio sisältää useita tärkeitä ja kannatettavia linjauksia ja ehdotuksia. Vuonna 2017 voimaan tuleviksi esitetyistä säädösmuutoksista Kuntaliitto kannattaa sähköisten menetelmien käytön mahdollistamista hoidon tarpeen arvioinnissa ja myös hoitosuunnitelman laadintaa koskevia ehdotuksia. Sitä vastoin velvoite järjestää arviointivastaanotto seitsemän vuorokauden kuluessa on merkitykseltään epäselvä eikä sen vaikutuksia käytännössä ole mahdollista arvioida, joten Kuntaliitto ei kannata sitä tässä vaiheessa.

SUOMEN KUNTALIITTO  

Tarja Myllärinen

Johtaja, sosiaali- ja terveysyksikkö

Päivi Koivuranta-Vaara

Hallintoylilääkäri