U 54/2012 vp jatkokirjelmä ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi (julkisten hankintojen vastavuoroisuusasetus)

Suomen Kuntaliitto kiittää mahdollisuudesta lausua asiasta ja esittää talousvaliokunnalle seu­ raavaa:

Yleiset havainnot

Yleisellä tasolla asetus on muuttunut parempaan suuntaan. Ehdotetut säännöt vaikuttavat pääosin sellaisilta, että ne ovat ymmärrettäviä ja jopa sovellettavissa käytännön tasolla. Kui­ tenkin asetuksella luodaan lisää omaa erityissääntelyä julkisiin hankintoihin. Tätä kehitystä voidaan pitää epätarkoituksenmukaisena, sillä uudet säännöt velvoittavat viime kädessä yksit­ täisiä hankintayksiköitä. Kuntasektori käyttää  Suomessa  merkittävää  hankintavolyymiä  niin euro- kuin lukumääräisestikin ja siksi asetuksen velvoitteet kohdistuisivat pitkälti  kuntiin.  Voi­ daan kysyä, onko ehdotettu asetus oikeasti tehokkain tapa järjestää EU: n kauppapoliittisia suhteita.

Asetusluonnoksen mukaan jäsenvaltioiden pitäisi suhtautua kolmansista maista tulleisiin tar­ jouksiin aina asetuksen menettelysääntöjen mukaan. Näin ollen tiukentavia sääntöjä  ei saisi säätää tai soveltaa. Vaikka tämä kielto on asetusluonnoksessa  ilmaistu hyvin selvästi, aiheut­  taa se käytännössä kysymyksiä mm. siitä, onko hankintayksikön  kuitenkin pakko soveltaa asetusta laajentavasti joissain tilanteissa, ts. tulisivatko asetuksen mukaiset menettelyt sovel­ lettavaksi myös niissä tilanteissa, joihin  hankintadirektiivit  eivät  ulotu, mutta joissa  voi  olla  ra­ jat ylittävää intressiä. Näitä voivat olla esim. kansalliset hankinnat sekä sosiaali- ja terveys­ palveluiden hankinnat. Vaikka sosiaali- ja terveyspalveluiden hankinnat ovat uusien hankinta­ direktiivien soveltamisalassa, eivät ne kuitenkaan kuulu GPA-sopimuksen soveltamisalaan. Li­ säksi kyseinen asetusluonnoksen kohta aiheuttaa kysymyksen siitä, tekeekö hankintayksikkö menettelyvirheen, jos se oma-aloitteisesti sulkee  ns. kolmannesta  maasta tulleen tarjouksen  pois tarjouskilpailusta.

Jäsenvaltiot voivat asetuksen mukaan määritellä, mitkä ovat ne hankintayksiköt, joiden tulisi soveltaa asetuksen mukaista hintasanktio-menetelmää. Suomen osalta on vielä epäselvää, mitkä nämä hankintayksiköt olisivat. Kuntaliitto toivoo, että asiaa päätettäessä huomi­ oidaan myös hankintayksiköiden tosiasialliset resurssit erilaisten, harvinaisempien sääntöjen soveltamisessa. Hankintayksiköiden kansallisessa määrittämisessä pitäisi keskittyä ensisijaisesti euromääräisesti kaikkein suurimpia hankintoja tekeviin ta­ hoihin, kuten esimerkiksi suuret  yhteishankintayksiköt.

Erityisiä huomioita

Siinä tilanteessa, että kaikki kunnat olisivat tällaisia hankintayksiköitä, tulisi selventää sesti seuraavia  kysymyksiä:

Asetus lisää hankintayksiköille hallinnollista taakkaa. Hankintayksiköiden tulisi olla tietoisia komission asettamista hintarangaistuksista ja huomioida  ne kilpailutuksissaan.  Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että hankintayksikön pitäisi jo hankintailmoituksessa ilmoittaa, jos hin­ tarangaistus voi tulla sovellettavaksi. Lisäksi hankintayksikön pitäisi kertoa hankinta­ asiakirjoissa, että tarjoajan tulisi ilmoittaa tarjouksessaan tiedot tavaroiden tai palveluiden al­ kuperästä sekä mahdollisesti pyydettävä kolmannesta maasta tulevan tarjouksen  täsmentä­ mistä siten, että siinä yksilöidään kolmannesta maasta peräisin olevien tavaroiden ja palvelui­ den arvo  prosentteina  tarjouksen kokonaisarvosta.

Positiivista instrumentissa on se, että sitä sovelletaan vain tarjousten arviointivaiheessa. Kui­ tenkin ongelmallisena voidaan pitää sitä, että asetuksen mukaan hankintayksikön olisi hyväk­ syttävä tarjoajien omat ilmoitukset siitä, mikä on niiden tuotteiden tai palveluiden alkuperä­ maa. Jos hankintayksikkö luottaa tarjoajan sanaan, ei tätä pitäisi voida riitauttaa tuomioistuimessa. Hankintayksikölle ei pitäisi koitua sanktioita siitä, että se on luot­ tanut tarjoajan omaan ilmoitukseen asiassa. Lisäksi asetusluonnoksen mukaan hankin­ tayksiköllä on oikeus olla soveltamatta hintarangaistusta, jos siitä koituisi kohtuuttomia kus­ tannuksia. Tällöin hankintayksiköitä olisi ilmoittamismekanismi komissiolle. Kuntaliitto pitää kohtuuttomana sitä, jos tästä muodostuu uusi valitusperuste hankintamenettelyyn. Tarjoajien ei pitäisi voida vedota hankintayksikköä vastaan siihen, että hankintayk­ sikkö on päättänyt olla  soveltamatta   hintarangaistusta.

Jos hankintayksikön pitää tosiasiallisesti kuitenkin varmistua tuotteiden ja palvelui­ den alkuperästä ja varmentaa tarjoajan  ilmoittaman tiedon  paikkansapitävyys,  pi­ täisi hankintayksikölle olla siihen tarkoitettuja konkreettisia työkaluja. Muuten ase­ tuksen soveltaminen aiheuttaa enemmän epätietoisuutta ja soveltamisongelmia kuin saavut­ taa varsinaista vaikuttavuutta.

Asetuksessa ei kuitenkaan selvitetä sitä, mitkä olisivat mahdolliset seuraukset, jos hankin­ tayksikkö ei jostain syystä toimi komission asetuksen mukaisesti. Tällainen tilanne voisi olla todennäköinen, jos komission määräämät hinnanoikaisutoimenpiteet eivät olisi helposti han­ kintayksiköiden löydettävissä. Muutoinkin olisi erittäin toivottavaa korostaa hankin­ tayksiköiden tiedonsaannin vaivattomuutta näissä muuten melko haastavissa sovel­ tamistilanteissa. Kuntaliitto ehdottaa, että komissio perustaisi esim. verkkosivuston, jossa hintarangaistukset on koottu helposti yhteen kaikilla jäsenmaiden  kielillä. Sivusta  helpottaisi myös hankintayksikön ilmoittamisvelvoitetta,  sillä  hankintailmoituksessa  ja  tarjouspyynnössä olisi  suoraan  helppo  linkittää  hintamekanismi  tarjoajille tiedoksi.

Asetuksesta ei käy selvästi ilmi, minkälaiset oikeussuojakeinot  tilanteisiin soveltu­ vat. Kuntaliitto toivoo, että jatkovalmistelussa selvennettäisiin,  saavatko  kolmansis­ ta maista tulevat tarjoajat  samanlaisen  oikeussuojan  kuin muutkin tarjoajat,  vaikka ne eivät kuuluisi GPA-maihin. Lisäksi olisi selvennettävä, voivatko muut tarjoajat vedota hankintayksikköä vastaan menettelyvirheenä siihen, että hankintayksikkö on soveltanut ase­ tuksen mukaista menettelyä väärin. Tämä on omiaan aiheuttamaan epävarmuutta lain sovel­ tamisessa.

Lopuksi

Suomen Kuntaliitto kannattaa valtioneuvoston kantaluonnoksessa esitettyjä näkökohtia, mut­ ta esittää, että sen edellä nostamat näkökohdat huomioidaan asian jatkovalmistelussa.

SUOMEN KUNTALIITTO



Katariina Huikko

johtava lakimies

Lisää aiheesta

• Julkiset hankinnat -sivut
• U 54/2012 vp
  
  Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnale ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi (Julkisten hankintojen vastavuoroisuusasetus)