Opas on erittäin tarpeellinen. Käytön kannalta on tärkeää, että opas on selkeä ja vastaa selkeästi ja mahdollisimman yksiselitteisesti käytännön työssä esiin nouseviin kysymyksiin. Tässä suhteessa luonnos on mennyt hyvään suuntaan suhteessa aiemmin lausunnolla olleeseen versioon.
On hyvä, että oppaan laadinnassa on ollut rohkeutta antaa neuvoja suunnittelutarveratkaisun käyttömahdollisuuksista ja kaavojen tarpeesta (taulukko sivulla 20). Vaikka luokittelu on vain suuntaa-antava, se helpottaa harkintaa kunnissa.
Oppaan alussa luvussa 2.1 esitellään maankäyttö- ja rakennuslain mukaista suunnittelujärjestelmää. Luku on kirjoitettu suurelta osin passiivimuotoon, koska kaikkien kaavatasojen menettelyjä on haluttu esitellä samalla tekstillä. Etenkin kuntien kohdalla valittu kirjoitustapa on ongelmallinen eikä kunnan rooli kunnan kaavoituksesta vastaavana nouse riittävällä tavalla esiin. Luvussa puhutaan myös epäselvästi kaavan laatijasta ja hänen tehtävistään. Tekstiä on syytä selkeyttää ja samalla nostaa mahdollisimman alkuun nyt vasta sivuilta 16 ja 17 löytyvä viesti siitä, että yleis- ja asemakaavan laatimisesta päättää ja vastaa aina kunta. Tämä on erityisen tärkeää tuulivoimaa koskevien yleis- ja asemakaavojen kohdalla, koska aloitteen tekijä on usein yksityinen taho.
Tuulivoimayleiskaavan laadinnasta ja siitä, miten tuulivoimalat kaavoissa osoitetaan, on kunnissa vielä vähän kokemuksia. Yhtenä mahdollisuutena tuulivoimalan sijoittamisen osoittamiseksi yleiskaavassa esitetään opasluonnoksessa voimalan alueen erityisominaisuuksia ilmaisevaa merkintää. Aluevarausmerkintä olisi tällöin sama kuin ympäröivällä alueella. Varsinaista rakennuspaikkaa tuulivoimalalle ei osoitettaisi. Menettely on ongelmallinen mm. koska nykyisissä rakennuspaikan kokoa koskevissa säännöksissä ei ole otettu huomioon tämän kaltaista rakentamista.
Opas ei tarjoa mallia, jolla voitaisiin ratkaista maanomistajien tasapuoliseen kohteluun liittyvät ongelmat. Tuulivoimalat sijoitetaan kaava-alueille usein sen mukaan, mistä hankkeen toteuttava yhtiö on saanut hankituksi maata. Sijoitusperuste tuulivoimalalle ei siis ole se, mihin se parhaiten tai ainoastaan alueella soveltuisi. Samalla voimalat tuottavat rajoitteita muiden alueiden käytölle tai ainakin niiden käytölle tuulivoiman tuottamiseen. Jos maanomistajien tasavertaista kohtelua ei pystytä kaavassa jollain tavalla ratkaisemaan, tämä tulee muodostamaan pitkiä viivytyksiä tai jopa esteitä tuulivoiman toteuttamiselle. Yksi mahdollinen ratkaisu voisi olla tuulivoimaloiden rakennuspaikkojen rajaaminen kaavassa riittävän kokoisiksi. Vaihtoehtoisesti kaavassa voitaisiin antaa rakennuspaikan kokoa koskevia määräyksiä.
SUOMEN KUNTALIITTO
Leena Karessuo
johtaja,
yhdyskunta, tekniikka ja ympäristö
Ritva Laine
yliarkkitehti
Teknisen alan työvoimapula on pahenemassa. Kunnista puuttuu kaavoittajia, rakennustarkastajia, kiinteistöinsinöörejä ja rakennuttajia sekä monia muita maankäytön, rakentamisen ja infrapalvelujen ammattilaisia.