Pohjavesialueiden määrittämisen ja suojelusuunnitelmien ohjeluonnos

Suomen ympäristökeskus (SYKE) pyytää Kuntaliitolta lausuntoa pohjavesialueiden määrittämisen ja suojelusuunnitelmien ohjeluonnoksesta. Kuntaliitto on välittänyt lausuntopyynnön myös kuntiin.

Ohjeluonnos on valmisteltu Suomen ympäristökeskuksessa. Sen tarkoitus on ohjeistaa ELY-keskuksia ja kuntia vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annettuun lakiin pohjavesialueiden luokittelua, rajaamista ja suojelusuunnitelmia koskevien muutosten toimeenpanossa.

Lausunto on pyydetty Suomen ympäristökeskukselle, mutta ohjetta käsitellään lausuntopalautteen perusteella ympäristöministeriön asettamassa työryhmässä, joka valmistelee ehdotuksia pohjavesiä koskeviksi asetusmuutoksiksi ja ohjeistusta säädösten toimeenpanoa varten.

Kuntaliiton lausunto

Kuntaliitolla on edustus asetusluonnosta valmistelevassa ja ohjeistusta käsittelevässä työryhmässä. Kuntaliitolla on näin ollen mahdollisuus esittää tarvittavia teknisiä korjausehdotuksia suoraan valmisteluun. Tässä lausunnossaan Kuntaliito ottaa siten kantaa lähinnä periaatteisiin ja kokonaisuuksiin erityisesti kuntia koskevan suojelusuunnitelmaohjeen osalta.

Työryhmätyöskentelyn aikana Kuntaliitto on tiedustellut kuntien toiveita pohjavesien suojelusuunnitelmia koskevalle ohjeistukselle. Kunnat ovat vastauksissaan kokeneet tarpeelliseksi ohjeistusta erityisesti riskikohteiden kartoitukseen, riskien määrittelyyn, suojelusuunnitelmatyön tilaamiseen, suojelusuunnitelman toimeenpanoon ja tulkintoihin liittyen suojelusuunnitelman oikeudelliseen asemaan.

Suojelusuunnitelmaohje

Pohjavesin suojelusuunnitelman laatiminen on kunnille vapaaehtoinen tehtävä. Se laatiminen perustuu vesienhoitolakiin ja -asetukseen. Suunnitelmia laaditaan kunnan vesihuollon tarpeisiin, pohjavesien hyvän laadun ja määrän turvaamiseksi. Lain ja asetuksen toimeenpanossa kunnat tarvitsevat ja hyötyvät esimerkeistä ja ohjeista, mutta ohjeilla ei voida velvoittaa kuntia toimimaan juuri siinä esitetyllä tavalla. Näin ollen ohjeessa kautta linjan käytetyt imperatiivit, silloin kuin niiden taustalla ei ole säädöspohjaa, tulee muuttaa suositusmuotoon.

Lähtökohta on, että pohjavesien luokittelu- ja rajaaminen ja sen edellyttävät tutkimukset ja siten myös sen kustannukset ovat ELY -keskusten vastuulla. Nyt suojelusuunnitelmaohjeessa tätä pohjavesialueiden luokituksen ja alueiden rakenteisiin ja hydrogeologisiin olosuhteisiin liittyvää tutkimustyötä on vyörytetty korostetusti kuntien vastuulle kuuluvan suojelusuunnitelmatyön yhteyteen. Tämän vyörytyksen kustannusvaikutukset suojelusuunnitelmien toteutuksessa ovat merkittävät eikä tälle löydy säädöspohjaa vesienhoitolain toimivaltajaoista. Asia tulee muuttaa vastaamaan lakiperusteista toimivaltajakoa. Ylipäätään ohjeessa suojelusuunnitelmiin liitetyn tutkimus- ja tarkkailutyön kustannusvaikutuksia ei ole arvioitu. Ohjeella ei voida vyöryttää kunnille uusia kalliita tehtäviä, vaikka niiden toteuttaminen valtionhallinnossa jäisi kustannussyistä tekemättä.

Ohjeluonnos vastaa valtaosin hyvin kuntien tarpeisiin. Kuntien toivomia osa-alueita on käsitelty pääosin kattavasti. Riskien arvioinnissa ja riskikohteiden kartoituksessa apua olisi esimerkkikuvauksista, joissa esimerkkipohjavesialueelle tehdään riskikartoitus ja esimerkki toimintojen riskejä arvioidaan toimialoittain. 

Suojelusuunnitelman vaikuttavuuden kannalta suunnitelman toteutumisen seuranta on avain asemassa. Tehtävän merkityksellisyyteen nähden ko. osa-aluetta ohjeessa on käsitelty varsin suppeasti. Jälleen tässä apua olisi esimerkeistä, joilla seurantaa voidaan tai ollaan kunnissa onnistuneesti toteutettu.

Suojelusuunnitelman suhdetta muihin suunnitelmiin kuvataan varsin hyvin. Epätarkkuutta tässä osuudessa kuitenkin liittyy suunnitelman toimenpiteiden suositusluonteen ja ympäristönsuojeluviranomaisen laillisuusvalvonnan rajapintaan. Suojelusuunnitelman toimenpidesuosituksia ei tule rinnastaa laillisuusvalvonnaksi. Ohjeessa tulisikin esitettyä tarkemmin avata kunnan laillisuusvalvonnan tehtävien oikeudellinen asema suhteessa suunnitelman suosituksiin. Kunnan ympäristönsuojelun laillisuusvalvontaa tehdään lakisääteisen valvontasuunnitelman pohjalta ja siinä esitetyn priorisoinnin mukaisesti. Valvontasuunnitelman kuvaus ja sen suhde suojelusuunnitelman toimenpidesuosituksiin ja havaittuihin pilaantumisriskeihin puuttuu ohjeesta.

Pohjavesien suojelukeinona viimeaikoina vähemmälle käytölle jääneiden suoja-aluepäätösten oikeudellista asemaa kuvataan ohjeessa kiitettävästi. Kuvauksen yhteyteen olisi hyvä liittää myös tieto, mistä tehdyt suoja-alue päätökset löytyvät. Muilta osin ohjeessa on hyvin listattu tiedot, mistä eri järjestelmistä mitkäkin suojelusuunnitelmaan tarvittavat tiedot löytyvät. Tämän tyyppiset listaukset ovat käyttökelpoisia ja tarpeellisia. Kehitysehdotuksena todettakoon, että pääsy maaperän tilan tietojärjestelmään (MATTI) tulisi linkittää osaksi ympäristöhallinnon avoin tieto -kokonaisuutta.

Pohjavesisuunnitelman laadintaprosessia kuvaavassa kuvassa on virheellisesti ilmaistu ELY -keskuksen hyväksyvän suunnitelman. Tämä virheellinen ilmaisu on syytä korjata.

Pohjavesialueiden rajaus- ja luokitusohje

Viitaten edelliseen, pohjavesialueiden luokituksen ja rajausten edellyttämät tutkimustarpeet on kuvattu kiitettävän seikkaperäisesti tässä ohjeen osassa. Kuitenkaan niiden kustannusvaikutuksia ei ilmeisesti ole riittävästi arvioitu ja ohjeen toteuttamisen realistisuus jää kyseenalaiseksi ja lisää painetta vyöryttää tehtävän hoidon kustannuksia kuntiin.

E-luokan kuvaus on ohjeessa avaa melko hyvin laista- ja asetusluonnoksesta vielä epäselväksi jäävää E-luokan merkitystä ja perusteita. E-luokkaa kuvaavan osuuden viimeinen kappale, jossa kerrotaan E-luokan aineistona käytettävän olemassa olevia aineistoja ja korostetaan alueen luokituksen lähtökohtana olevan vastaava kuin luokissa 1- ja 2 (huokoinen, läpäisevä maa- tai kallioperän muodostuma, joka mahdollistaa merkittävän pohjaveden virtauksen tai vedenoton), tulisi selvyyden vuoksi nostaa heti osuuden alkuun. Edelleen E-luokan vaikutukset maankäyttöön ja vedenhankintaan jäävät epäselviksi ja kaipaavat yksilöintiä. Myös merkittävä pintavesi- ja maaekosysteemi olisi ohjeessa syytä yksilöidä.

SUOMEN KUNTALIITTO
Alueet ja yhdyskunnat -yksikkö

Jarkko Huovinen
kehityspäällikkö 

Miira Riipinen
ympäristöpäällikkö