Oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annetun lain muuttaminen

Kuntaliitolta pyydetään lausuntoa hallituksen esitysluonnoksesta oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annetun lain ja hallintolainkäyttölain muuttamisesta. Ensin mainitun lain soveltamisalaa ehdotetaan laajennettavaksi niin, että se koskisi myös hallintolainkäyttöä. 

Lausuntopyynnön mukaan oikeusministeriö on kesällä 2011 pyytänyt asiasta lausuntoja, mutta tuolloin lausuntoa ei ole pyydetty Suomen Kuntaliitolta. Nyt oikeusministeriö pyytää liitolta lausuntoa erityisesti lausuntopalautteesta, jonka mukaan jatkovalmistelussa on tarpeen harkita esitysluonnoksen 12 §:n muuttamista niin, että myös kunnalla olisi velvollisuus korvata viivästyshyvityksestä aiheutuneet kustannukset oikeusministeriölle siltä osin kuin oikeudenkäynnin viivästys on aiheutunut oikaisuvaatimuksen käsittelyn viivästymisestä kunnallisessa toimielimessä.

Ensimmäiseksi voidaan todeta, että myös Kuntaliitto antoi aiemmin oikeusministeriölle 5.8.2011 päivätyn lausunnon. Sähköpostin lokitietojen perusteella se on lähetetty 8.8.2011 klo 9.33 sähköpostiosoitteeseen oikeusministerio@om.fi. Varmuuden vuoksi tuolloin annettu lausunto on myös tämän lausunnon liitteenä. Tässä lausunnossa otetaan kantaa vain lausuntopalautteen pohjalta syntyneeseen ajatukseen kuntien vastuusta korvata viivästyshyvityksestä aiheutuneita kustannuksia.

Lakiehdotuksen lähtökohta on, että myös oikaisuvaatimusaika kuuluu oikeudenkäynnin kestoon ja otetaan huomioon keston kohtuullisuutta arvioitaessa. Tämä vastaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytäntöä. Tosiasia myös on, että oikaisuvaatimusmenettely on kunnallishallinnossa laajasti käytössä.

Lain mukaan hyvitys on 1 500 euroa kultakin vuodelta, jonka oikeudenkäynti on viivästynyt. Kuntalain 89 §:n 2 momentin mukaan oikaisuvaatimus on käsiteltävä viipymättä. Oikaisuvaatimuksen käsittelyn kiireellisyydestä säädetään myös hallintolain 49 e §:ssä. Käsityksemme mukaan lain vaatimusta oikaisuvaatimuksen viivytyksettömästä käsittelystä on noudatettu kunnallishallinnossa lähes poikkeuksetta. Tämän vuoksi voidaan arvioida, että vain todella harvoin oikeudenkäynnin viivästys olisi aiheutunut oikaisuvaatimuksen käsittelystä kunnallisessa toimielimessä. Tästä näkökulmasta lain muuttamisen ehdotetulla tavalla voi perustellusti kyseenalaistaa.

Periaatteessa on oikein, että viivästyshyvityksen kustannusvastuu on sillä taholla, jonka toiminnasta viivästys on aiheutunut. Tämän vuoksi Kuntaliitto ei vastusta lain muuttamista ehdotetulla tavalla. Kuntaliitto kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että oikaisuvaatimusmenettely on laajasti käytössä myös esimerkiksi seurakuntien toiminnassa. Lainmuutosta ei siis voida tehdä niin, että se koskisi vain oikaisuvaatimuksen käsittelyn viivästymistä kunnallisessa toimielimessä. Lain muuttaminen ehdotetulla tavalla vaatisi myös lakiehdotuksen 11 §:n 3 momentin muuttamista niin, että asianomaisella kunnalla tai muulla oikaisuvaatimuksia käsittelevällä taholla olisi valitusoikeus tuomioistuimen hyvityspäätökseen.

Yhteenvetona toteamme vielä, että periaatteessa Kuntaliitto ei vastusta lain muuttamista niin, että viivästysvastuu voidaan kohdistaa myös kuntaan, jos viivästys on johtunut oikaisuvaatimuskäsittelystä. Arvioitavissa kuitenkin on, että käytännössä lain soveltaminen jäisi tältä osin todella vähäiseksi. Myös prosessiekonomisesti muutoksen tarve on kyseenalainen. Taloudelliset vaikutukset olisivat vähäisiä ja muutos aiheuttaisi lisätyötä oikeusministeriölle ja tuomioistuimille lisätyötä. Muutos ei voisi myöskään koskea pelkästään kuntia, vaan kaikkia oikaisuvaatimuksia käsitteleviä valtion hallinnon ulkopuolisia tahoja. 

SUOMEN KUNTALIITTO

Arto Sulonen   

johtaja, lakiasiat

Heikki Harjula

johtava lakimies