O 59/2016 vp Oppisopimuksen nykytila ja tulevaisuus, käytännön haasteet ja mahdollisuudet

​Tulevaisuuden kunnan keskeisiä tehtäviä ovat alueensa väestön, niin nuorten kuin aikuisten opetus- ja kulttuuripalvelut. Lisäksi kuntien tulevaisuuden keskeinen tehtävä on elinkeinoelämän edistäminen ja työllisyyttä edistävät palvelut. Ammatillisella koulutuksella, jonka yhtenä järjestämismuotona on oppisopimuskoulutus, on siis keskeinen merkitys tulevaisuuden kunnissa.

Oppisopimuskoulutus on hyvä ja kustannustehokas koulutusmuoto, joka tukee kuntien ja alueiden elinkeino- ja työllisyyspolitiikkaa. Oppisopimuskoulutus laajentaa koulutustarjontaa täsmällisesti alueen työ- ja elinkeinoelämän tarpeita vastaavasti. Oppisopimuskoulutus perustuu aina työsuhteeseen, joten koulutusta järjestetään työelämä- ja asiakaslähtöisesti.

Oppisopimuskoulutus mahdollistaa koulutuksen myös niillä paikkakunnilla, joilla ei ole omia oppilaitoksia. Lisäksi oppisopimusopiskelijat ohjautuvat helpommin sijoittumaan kotikuntiinsa. Oppisopimuskoulutuksella voidaan mm. harvaanasutuilla alueilla vastata yksittäisiin työ- ja elinkeinoelämän rekrytointitarpeisiin sekä koulutuksen saavutettavuuteen.

Oppisopimuksena järjestettävän ammatillisen peruskoulutuksen vuoden 2016 yksikköhinta on 63,11 % ammatillisen peruskoulutuksen keskimääräisestä yksikköhinnasta ollen 6 607 €/opiskelija.  Ammattitutkintoon tai erikoisammattitutkintoon valmistavan koulutuksen vuoden 2016 yksikköhinta on 3 268,70 euroa /opiskelija ja muun oppisopimuksena toteutettavan ei-tutkintotavoitteisen ammatillisen lisäkoulutuksen yksikköhinta on 2 360,73 euroa /opiskelija.

Päällekkäisten ja epäselvien ohjeistusten vuoksi byrokratian määrä on kasvanut. Tällä hetkellä ennen oppisopimusta tehdään koko oppisopimuksen ajalle mittava määrä erilaisia ennakkosuunnitelmia, mikä on erittäin hankalaa.  

Toisaalta henkilökohtaistamisen laatimisen ja henkilökohtaisen opiskeluohjelman osalta viime vuosina tehty kehittämistyö on antanut oppisopimuskoulutuksen järjestäjille paremmat mahdollisuudet hoitaa koulutusmuodon viranomaistehtävää. Em. on myös parantanut koulutusmuodon tasalaatuisuutta ja kokonaislaatua.

Toisen asteen ammatillisen koulutuksen reformin yhteydessä tulisi arvioida nykyisten säädösten tarkoituksenmukaisuus ja uudistaa ne vastaamaan tulevaisuuden oppisopimuskoulutuksen tarpeita, muistaen kuitenkin oppisopimuskoulutuksen järjestäjän viranomaistehtävä. Lisäksi uuden toiminta- ja rahoituslainsäädännön tulisi mahdollistaa uudet joustavat oppissopimuskoulutuksen mallit, esimerkiksi monen työnantajan oppisopimus. 

Julkinen huomio on viimevuosina kiinnittynyt nuorten oppisopimuskoulutukseen. Julkisesta keskustelusta on kuitenkin taka-alalle jäänyt aikuisten/työssä olevien/yrittäjien oppisopimuskoulutus, joka muodostaan pääosan oppisopimuskoulutuksen volyymista. Erityisesti oppisopimuskoulutuksena järjestettävälle ammatti- ja erikoisammattitutkintoihin valmistaville koulutuksille on kova kysyntä. Työpaikoilla nähdään oppisopimuskoulutus hyvänä työssä olevien lisäkoulutusmuotona ja monipuolisen ammattitaidon hankkimisväylänä.  

Perusopetuksen päättäville oppilaitosmuotoinen ammatillinen peruskoulutus, jota toteutetaan käytännön läheisesti työsaleissa, oppilaitoksen työmailla sekä työssäoppimalla, on suurimmalle osalle opiskelijoista tarkoituksenmukaisin tapa hankkia ammatillinen osaaminen ja jatko-opintovalmiudet. Erityisesti opintojen loppuvaiheessa tulisi nykyistä joustavammin pystyä siirtymään oppisopimuskoulutukseen.

Nykyinen rahoitusjärjestelmä ei kannusta riittävästi joustavia siirtymiä oppilaitosmuotoisesta koulutuksesta oppisopimuskoulutukseen. Lisäksi arjen totutut tavat toimia, rajoittavat oppilaitosmuotoisen ja oppisopimuskoulutuksen joustavia siirtymiä. Oppisopimuskoulutus koetaan jossain määrin oppilaitosmuotoisen koulutuksen kilpailijana. Opiskelijoita ei aina aktiivisesti ohjata oppisopimuksiin.

Toisen asteen ammatillisen koulutuksen reformissa järjestelmään pitää luoda kannusteet, jotta oppisopimuskoulutus on jatkossakin aito vaihtoehto.

Ylioppilaille oppisopimuskoulutus on sekä yksilön että yhteiskunnan näkökulmasta toimiva ja taloudellinen vaihtoehto ammatin opiskeluun.  

Oppisopimuskoulutuksen tulevaisuuden järjestäjäverkko

Ammatillisen peruskoulutuksen kuntien rahoitusosuus on vuoden 2016 valtion talousarvion mukaan 1,11 miljardia, valtion rahoitusosuuden ollessa 0,46 miljardia euroa.  Kunnat ja kuntayhtymät järjestävät 80 % ammatillisesta peruskoulutuksesta. Lisäksi yksityisistä ammatillisen koulutuksen järjestäjistä lähes puolet ovat kuntaomisteisia. Kunnat ja kuntayhtymät järjestävät 80 % ammatillisesta peruskoulutuksesta. Kunnallisten ammatillisen koulutuksen järjestäjien keskikoko on yli 2600 ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijaa, kun vastaava keskikoko yksityisillä ammatillisen koulutuksen järjestäjillä on noin 350 ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijaa.

Kuntataustaiset ammatillisen koulutuksen järjestäjät ovat pääasiallisesti suuria ja monialaisia. Jotta oppisopimuskoulutuksella voidaan vastata kuntien ja alueiden elinkeino- ja työllisyyspolitiikkaan, on tarkoituksenmukaista, että kuntataustaiset monialaiset ammatillisen koulutuksen järjestäjät saisivat jatkossakin luvan järjestää oppisopimuskoulutusta ilman koulutusala- tai tutkintokohtaisia rajoituksia. Näin opiskelijoille voidaan tarjota työelämän tarpeita vastaavat yksilölliset ja joustavat koulutuspolut.

Yksityiset ammatillisen koulutuksen järjestäjät ovat pääsääntöisesti pieniä ja erikoistuneita. Ammatillisen koulutuksen reformin yhteydessä tulisi harkita pienille erikoistuneille koulutuksen järjestäjille vain oman koulutusalansa/tutkintotarjontaansa vastaavaa oppisopimuskoulutuksen järjestämislupaa, joka mahdollistaisi joustavat siirtymät oppilaitosmuotoisesta koulutuksesta oppisopimuskoulutukseen.

SUOMEN KUNTALIITTO



Terhi Päivärinta

johtaja, opetus ja kulttuuri

Maarit Kallio-Savela

erityisasiantuntija