Liikenneministeriössä valmistellut maantielain ja ratalainmuutokset ovat olleet aikaisemmin lausunnolla ja muutosesityksistä on neuvoteltu Kuntaliiton edustajien kanssa eri yhteyksissä. Lakimuutokset koskevat pääasiassa menettelysäännöksiä ja tasoristeyssäännöksiä. Liikenneviraston vastuusta lisästään ja tienvarsimainontaa helpotetaan. Ratalakiin lisästään suoja-näkemäalueita koskevat säännökset.
Kuntien kannalta merkittävimmät muutokset liittyvät maantielain 10 §:ään sekä vastaavaan ratalain 7 §:ään. Liikenteen rahoittamispohjan laajentamiseksi ehdotetut muutokset ovat kuntien kannalta merkittäviä. Muutoksilla mahdollistetaan nykyistä laajempi sopiminen tienpidon /radanpidon kustannuksiin tilanteissa, joissa kunnan tai jonkun muun tahon katsotaan saavan tienpidosta/radanpidosta tai tehtävistä toimenpiteistä merkittäviä maankäyttö- tai kaavoitushyötyjä.
Kunnat ovat tehneet tähänkin mennessä sopimuksia teiden rakentamisen kustannusten jaosta valtion kanssa laajasti, joustavasti ja vapaaehtoisuuden pohjalta - tähän ei ole tarvittu lain säännöksiä. Menettely on ollut käytössä erityisesti pääkaupunkiseudun suurissa hankkeissa, joissa on ollut mukana useita eri osapuolia. Sopimusmenettelyn laajentaminen ehdotetulla tavalla on monella tavalla erittäin ongelmallista.
Voimassa oleva lainsäädäntö mahdollistaa valtion tienpidosta vastaavan ulkopuolisen tahon osallistua rahoituksellaan vain tiepidon laatuun. Tienpidon tarveharkinta tehdään siis nykyisin muilla kuin rahoituksellisilla perusteilla. Esitetty säädösmuutos voisi mahdollistaa ulkopuolisen tahon vaikuttamisen rahoituksellaan tienpidon/radanpidon tarveharkintaan. Esimerkiksi maankäyttö- ja rakennuslaissa johtavana ajatuksena on, että asemakaavoitukseen sisältyvä maankäytön tarveharkinta tehdään maankäytöllisillä perusteilla ja riippumattomasti rahoitusta koskevista järjestelyistä ja sopimuksista.
Uusi laajennettu sopimuselementti tuodaan lakeihin ilman, että niiden suhdetta maantien/rautatien rakentamista koskeviin velvoitteisiin (maantielaki10 §, ratalaki 6 §) on arvioitu lainkaan. Valtion vastuulla on liikenneverkkojen kehittäminen ja siten myös rahoitusvastuun tulee säilyä yksinomaan valtiolla, ohjautuvathan valtiolle liikenteen verot ja maksut kaikilta osin. Ehdotetut muutokset järkyttävät tätä tasapainoa. Tämä on syytä selkeästi tuoda esiin.
Ehdotuksen väljä muotoilu ja puutteelliset perustelut ovat omiaan aiheuttamaan tulkintaongelmia ja vaikeuttamaan hankkeiden ennakointia ja sitä kautta muutokset tulevat vaikeuttamaan yhdyskuntien johdonmukaista kehittämistä. Säännöksissä esille nostettua maankäyttö- tai kaavoitushyöty- käsitettä ei ole missään määritelty, saati sitä minkälaista hyötyä pidetään merkittävänä. Onko kyse suorista tai välillisistä hyödyistä? Perusteluissa viitattu kiinteistönarvonnousua ei ole itse säädöksessä mainittu.
Ehdotukseen näyttää sisältyvän pitkälti myös se ajatus, että hyödyn saaja olisi kunta. Tähän johtopäätökseen päätyy, koska esityksessä ei ole sopijatahoa lainkaan tuotu esiin eikä siten arvioitu esityksen vaikutuksiakaan eri toimijoiden, yritysten, kiinteistönomistajien näkökulmasta.
Vaikka säännös näennäisesti antaa vain oikeuden sopimiseen nykyistä laajemmin pelkona on, että valtion vastuulle kuuluvien hankkeiden toteuttaminen jatkossa edellyttää aina sopimista. Neuvotteluasetelma käytännön tilanteissa ei ole tasapainoinen, valtio on vahvemmassa asemassa. Kunnat joutuvat eriarvoiseen asemaan niiden sijainnin ja taloustilanteen mukaan. Jo nyt kunnat ovat monesti joutuneet rahoittamaan esim. kevyenliikenteen väyliä koska kunnan rahoitus on ollut edellytys valtion vastuulle kuuluvan väylän toteuttamiselle.
Vireillä oleva muutos olisi vastoin hallitusohjelman kirjausta, jossa on luvattu, ettei kuntien lakisääteisiä tehtäviä lisätä. Ehdotetut muutokset lisäisivät sääntelyä ja lakisääteistäisivät toiminnan, joka on jo nyt mahdollista ja laajasti käytössä etenkin kasvavilla seuduilla ja perustuu vapaaehtoiseen sopimiseen. Vireillä oleva muutos rikkoisi kunnan ja valtion perinteisen työnjaon ja olisi iso periaatteellinen muutos. Tätä Kuntaliitto ei voi puoltaa.
Uusi kuntalaki on tullut voimaan 1.5.2015. Osa uuden kuntalain säännöksistä tulee voimaan kuitenkin vasta 1.6.2017. Vm. ajankohta koskee kunnan ilmoituksia koskeva 108 §. Kunnan ilmoitukset tullaan jatkossa saattamaan tiedoksi sähköisesti yleisessä tietoverkossa. Kunnan ilmoitustaulut säilyvät niin pitkään kun muu lainsäädäntö edellyttää ilmoitusten julkaisemista kunnan ilmoitustaululla. Toivottavaa olisi, että erityslainsäädännössä kuuluttamista koskevia säännöksiä muutettaessa muutettaisiin säännöksiä mahdollisuuksien mukaan vastaamaan kuntalain periaatteita, siten että kuntien ilmoitustauluista voitaisiin luopua. Säännöksissä viittaus ”kuuluttamalla 30 päivän ajan siten kuin kunnalliset ilmoitukset kunnassa julkaistaan”.
SUOMEN KUNTALIITTO
Ritva Laine
johtaja, alueet ja yhdyskunnat
Ulla Hurmeranta
johtava lakimies
Teknisen alan työvoimapula on pahenemassa. Kunnista puuttuu kaavoittajia, rakennustarkastajia, kiinteistöinsinöörejä ja rakennuttajia sekä monia muita maankäytön, rakentamisen ja infrapalvelujen ammattilaisia.