Luonnos hallituksen esitykseksi laiksi sairausvakuutuslain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta sekä laeiksi lääkelain 57 b ja 102 §:n ja terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 22 ja 23 §:n muuttamisesta

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pyytää lausuntoa hallituksen esityksestä muutoksiksi sairausvakuutuslakiin, lääkelakiin sekä terveydenhuollon ammattihenkilöistä annettuun lakiin. Esitys liittyy valtion vuoden 2017 talousarvioesitykseen ja ehdotetuilla muutoksilla on tarkoitus turvata hallitusohjelman mukaisten 134 miljoonan euron säästöjen toteutuminen lääkekorvauksissa.

Tavoitteena on saada säästöjä lisäämällä hintakilpailua, vähentämällä lääkehävikistä aiheutuvia kustannuksia ja edistämällä rationaalista lääkehoitoa. Kuntaliitto pitää kannatettavana sitä, että hallitus ehdottaa useita toimenpiteitä, joiden vaikutukset eivät kohdistu yksinomaan lääkkeitä tarvitseviin kansalaisiin, vaan myös muihin tahoihin, kuten apteekkeihin ja lääketeollisuuteen. 



Hintakilpailua pyritään edistämään lisäämällä sairausvakuutuslakiin hinnoittelusäännös ensimmäiselle korvattavalle biosimilaarille. Viranomaisille säädettäisiin myös mahdollisuus tarkastella alkuperäisvalmisteiden tukkuhinnan kohtuullisuutta biosimilaarien tultua korvausjärjestelmän piiriin. 



Hintakilpailua edistettäisiin myös laajentamalla viitehintajärjestelmää ja kaventamalla hintaputkea. Lisäksi säädettäisiin, että Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen tekemä myyntilupapäätös voitaisiin panna toimeen, vaikka siitä olisi tehty muutoksenhaku. 



Sairausvakuutuslakiin ehdotetaan mahdollisuutta hyväksyä lääkevalmisteen korvattavuus ja tukkuhinta ehdollisena, mikä mahdollistaisi uusien lääkkeiden hallitun käyttöönoton. Lisäksi luotaisiin riskienjakomalli uusien lääkkeiden käytöstä aiheutuvien kustannusten hallintaan jakamalla uusiin kalliisiin lääkkeisiin liittyvää epävarmuuden riskiä lääkeyritysten ja rahoittajien kesken. 



Erityisen kalliiden lääkkeiden toimitusvälejä ehdotetaan lyhennettäväksi yhteen kuukauteen, jotta lääkejätteen määrää voitaisiin vähentää. Tästä voi aiheutua potilaille ylimääräisiä apteekkikäyntejä, tai jos potilas on apteekkiasioinnissaan riippuvainen esimerkiksi kotihoidon antamasta avusta, ylimääräisiä kotihoidon apteekkikäyntejä. 



Erityiskorvausjärjestelmää muutettaisiin siten, että diabeteslääkkeistä vain insuliini kuuluisi ylempään erityiskorvausluokkaan. Sitä varten muutettaisiin valtioneuvoston asetusta vaikeiksi ja pitkäaikaisiksi arvioitavista sairauksista, joiden lääkehoidon kustannuksista korvataan 65 tai 100 prosenttia. Muutos olisi potilasryhmiä tasa-arvoistava, koska ilman insuliinia pärjäävät diabetespotilaat tulisivat lääkekorvausten suhteen tasavertaiseen asemaan esimerkiksi verenpainepotilaiden kanssa. 



Diabeteslääkkeiden korvattavuuden muutos saattaa lisätä kuntien toimeentulotukimenoja. Vaikutusta on aiheellista seurata ja korvata kunnille aiheutuneet lisämenot. 



Tarkoitus on myös velvoittaa lääkärit ja hammaslääkärit ottamaan lääkkeitä määrätessään huomioon lääkkeen vaikuttavuuden lisäksi sen aiheuttamat kustannukset verrattuna muihin hoitovaihtoehtoihin. 



Kuntaliitto kannattaa hallituksen asettamia säästötavoitteita ja pitää esitettyjä keinoja niiden saavuttamiseksi asianmukaisina. Kuntaliitolla ei ole muutosehdotuksia hallituksen esityksiin.

SUOMEN KUNTALIITTO

Päivi Koivuranta-Vaara

LKT, hallintoylilääkäri