Uusitun rakennusten energiatehokkuusdirektiivin 2010/31/EU johdosta muutetaan rakennusten energiatodistusta koskevaa lainsäädäntöä. Direktiivi edellyttää mm. energiatehokkuustunnuksen esille laittoa kaupallisissa myynti- ja vuokrausilmoituksissa, säästösuositusten sisältymistä energiatodistuksiin, energiatodistusten esille laittoa tietyissä suurissa rakennuksissa, energiatodistusten ja todistusten tekijöiden valvontaa sekä seuraamusten sisältymistä kansalliseen lainsäädäntöön. Direktiivin mahdollistamalla tavalla esitysluonnoksessa ehdotetaan käyttöön otettaviksi vaihtoehtoisia neuvontamenettelyjä sekä ilmastointijärjestelmien että lämmitysjärjestelmien osalta.
Kuntien oma rakennuskanta on kokonaisuudessaan noin 35 miljoonaa m2. Kuntien asuntokanta käsittää noin 300 000 asuntoa mukaan lukien yleishyödyllinen vuokra-asuntokanta, joka on joko yhtiömuotoista tai osa kunnan omaa rakennuskantaa. Lakiehdotus tulee siis koskettamaan kuntia laajasti. Koska kuntien omistamia asuntoja myydään ja /tai vuokrataan runsaasti, tarkoittaa tämä käytännössä sitä, että jokaiseen kuntasomisteiseen asuinrakennukseen tulee laatia energiatodistus. Ehdotus lisää kuntasektorin velvoitteita siten, että julkisten rakennusten omistajien velvollisuus pitää esillä energiatodistuksia laajenee koskemaan jatkossa yli 250 m2 suuruisia rakennuksia nykyisen rajan ollessa 1000 m2. Uusia energiatodistuksia joudutaan laatimaan runsaasti.
Kuntaliitto ei kannata luonnoksessa esitettyä ratkaisua siitä, että energiatodistus perustuu olemassa olevien rakennusten osalta laskennalliseen energiankulutukseen. Ympäristöministeriön tulisi muuttaa ehdotustaan siten, että olemassa olevien rakennusten osalta energiatehokkuus ja energialuokka voidaan määrittää teoreettisen laskentatavan sijasta kulutustietojen pohjalta. Kuntaliitto toteaa lisäksi, että nyt implementoitavana oleva direktiivi jättää laskentatavan kansallisen harkinnan varaan. Ehdotuksessa olevan kansainvälisen vertailun perusteella esim. Ruotsissa energiatodistus perustuu käytönaikaiseen kulutukseen. Ehdotus on puutteellinen siltä osin, ettei siinä ole esitetty riittäviä perusteluja laskentatavan valinnalle.
Teoreettinen laskentatapa perustuu suunnitelmalle tai olettamuksille, joita ei voida todentaa rakenteita purkamatta tai rikkomatta. Teoreettinen rakennus on aivan eri asia kuin vuosia käytössä ollut. On myös selvää, että teoreettinen tarkastelu nostaa todistuksen laatimiskustannuksia. Ehdotuksen tavoitteena on muun muassa kiinnittää kuluttajien huomioita energiatehokkuuteen myynti- ja vuokraustilanteissa. Kuluttajien kannalta kuitenkin käyttöön perustuvat energiankulutustiedot ovat ennestään tutumpia ja ymmärrettävämpiä kuin teoreettiset laskelmat ja niissä käytetyt tunnusluvut. Myös hyvä kuluttajansuoja edellyttää tosiasiallisia kulutustietoja. Koska suositukset energiatehokkuuden parantamisesta tulevat joka tapauksessa olemaan osa todistusta, saa kuluttaja niiden perusteella tietoa rakennuksessa tarvittavista energiatehokkuutta koskevista parantamismahdollisuuksista ja pystyy arvioimaan ja vertailemaan vuokraus- tai ostotilanteessa eri vaihtoehtoja riittävällä tavalla.
Kuntasektori on laajasti mukana erilaisissa energiatehokkuussopimus- ja ohjelmatyössä. Näiden sopimusten ja ohjelmien kautta rakennusten energiatehokkuutta on parannettu laajasti. Silloin kun tämän järjestelmän kautta lain tavoite on täyttynyt, ei erillistä energiatodistusta pidä enää vaatia.
Lain soveltamisalan ulkopuolelle (3 §) jäävät mm. määräaikaiset rakennukset, joiden käyttöajaksi on suunniteltu enintään kaksi vuotta. Tässä kohdin, kuten muutenkin luonnoksessa olisi suotavaa, että käytetty terminologia on yksiselitteinen ja olisi yhdenmukainen mm. maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) terminologian kanssa. Jos lähtökohtana pidetään MRL:ää, niin lain velvoitteet eivät siis koske MRL:n tarkoittamia tilapäisiä rakennuksia (MRL 176 §)? Tämä onkin (olisi) aivan perusteltua ja tarpeellista. Direktiivissä tosin käytetään termiä ”väliaikainen rakennus”. Asiaa voitaisiin käsitellä tältä osin perusteluissa. Asialla on merkitystä viranomaisen soveltaessa luonnoksen 5 §:ää. Todettakoon, että MRL:n nojalla ei voida poiketa nyt ehdotetusta laista.
Suojeltujen rakennusten osalta jää ehdotuksessa vaatimusten ulkopuolelle mm. rakennukset, jotka on suojeltu maankäyttö- ja rakennuslain nojalla. Kuntaliitto ehdottaa, että myös asemakaava-alueet, joilla on kaavamerkintä /s (alue, jolla ympäristö säilytetään, asemakaavamerkinnät ja - määräykset, opas 12, merkintä nro 73) mainittaisiin perustelussa ja ne jäisivät siten lain vaatimusten ulkopuolelle. Perusteluut ( § 3) viittaavat vain sellaisiin kaavamääräyksiin, jotka koskevat suoraan itse rakennusta (” kun siihen kohdistuu...”) . Em. kaava-alueiden yksi keskeinen arvo on alueen rakennukset sellaisina kuin ne ovat. Näyttää siltä, ettei direktiivi aseta estettä muutokselle, sillä 4 artiklan 2 a-kohdan mukaan vaatimukset voidaan jättää vahvistamatta kun kyse on rakennuksista ” joita suojellaan virallisesti osana ympäristöä…”.
Kuten edellä mainittiin, pykälissä käytetyissä termeissä, varsinkin kun säännös vaikuttaa viranomaisen tehtäviin, on syytä pitäytyä maankäyttö- ja rakennuslain terminologiassa epäselvyyksien ja tulkintaongelmien välttämiseksi. Luonnoksen 5 §:n osalta on ensinnäkin todettava, ettei MRL tunne termiä uudisrakennus eikä perusparantaminen. MRL:ssä käytetään termejä rakennuksen rakentaminen sekä korjaus- ja muutostyö. Säännöksen terminologia tulee muuttaa vastaamaan MRL: ssä käytettyjä termejä.
Luonnoksen 5 §:ässä tulee selkeästi ilmoittaa se taho, joka on vastuussa energiatodistuksen toimittamisesta ja täydentämisestä. Säännös on muotoiluitaan tältä osin puutteellinen. Vastuu toimittamisesta kuuluu rakennushankkeeseen ryhtyvälle ja/tai pääsuunnittelijalle. Nykyisin voimassa olevien säännösten mukaan ennen rakennuksen käyttöönottoa pääsuunnittelijan on varmennettava energiaselvitykseen sisältyvä energiatodistus. Vastaavanlainen menettely olisi syytää ottaa mukaan myös uuteen lakiin. Siten voitaisiin varmistua siitä, että todistuksen täydentämisen tarve on huomioitu. Muutoinkin säännöksissä käytetty passiivimuoto jättää epäselväksi kuka on toimija tai velvoitettu.
Kuntaliitto katsoo, että ministeriön tulisi vielä harkita, onko kaikissa tapauksissa olemassa olevien rakennusten osalta tarpeen käydä havainnoimassa paikan päällä rakennuksen ominaisuuksia (11 §) vai voidaanko paikan päällä havainnointia edellyttää vain tarvittaessa. Todistuksen laatimisen kustannuksista voi iso osa aiheutua, varsinkin syrjäisimmillä seuduilla, matkakuluista yms. Paikallakäyntiä ei direktiivikään suoranaisesti edellytä.
Kuntaliitto esittää, että valtioneuvoston asetusluonnosta rakennuksen energiatodistuksesta koskien pätevyysvaatimuksia (12 §, asetusluonnos) vielä täsmennetään. Säädöksestä tulisi käydä selville mitä rakennuksen energiatehokkuuteen liittyvät tehtävät voivat olla. Säännöstä voidaan täydentää esimerkkiluettelolla lisäämällä siihen ”energiatehokkuuteen liittyvissä tehtävissä kuten rakennusten ylläpidossa ja energian käyttöön liittyvissä tehtävissä.”
On tärkeää, että energiatodistuksen laatimispalveluja olisi saatavissa laajasti, tämä vaikuttaa myös todistuksen hintaan. Muodollisten pätevyysvaatimusten täsmentäminen ei vaaranna todistusten laatua, sillä kaikilta kuitenkin edellytetään hyväksyttävän laatijakokeen suorittamista. Järjestelmän tulisi ehdottomasti olla myös sellainen, että se mahdollistaa pätevöityä ja rekisteröityä antamaan todistuksia pelkästään pientaloille ja/tai asuinrakennuksille ja muille ei-jäähdytetyille rakennuksille tai kaikenkattavasti ei-jäähdytetyille ja jäähdytetyille rakennuksille.
SUOMEN KUNTALIITTO
Leena Karessuo
johtaja, yhdyskunta, tekniikka, ympäristö
Ulla Hurmeranta
johtava lakimies
Teknisen alan työvoimapula on pahenemassa. Kunnista puuttuu kaavoittajia, rakennustarkastajia, kiinteistöinsinöörejä ja rakennuttajia sekä monia muita maankäytön, rakentamisen ja infrapalvelujen ammattilaisia.