Luonnos hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun lain kumoamiseksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

​Hallitusohjelman liitteessä on todettu kuntien henkilöstön kelpoisuusehtojen osalta seuraavaa:



Yksityiskohtaisista ja kapea-alaisista kelpoisuusvaatimuksista luovutaan. Korostetaan tehtävään valittavan henkilön osaamista. Samalla sitoudutaan keventämään palveluiden henkilöstörakennetta koskevia velvoitteita. Julkisen vallan käyttöön kuuluvien tehtävien kelpoisuusehdot säädetään lainsäädännössä. Muilta osin lainsäädäntötasoisista koulutustasovaatimuksista luovutaan ilman erityisen painavia perusteita. Kelpoisuusehtoja uudistetaan niin, että korkea-asteen koulutusta vaativissa asiantuntijatehtävissä kelpoisuusehto on pääsääntöisesti korkeakoulututkinto. Tehtävät, joissa ei ole lain tai asetuksen tasoisia kelpoisuusvaatimuksia, jätetään myös jatkossa normituksen ulkopuolelle. 



Lakiluonnoksen perusteluissa mainitaan useampia kertoja tavoitteena olevan kelpoisuusvaatimusten väljentäminen. Näin on myös yksityiskohtaisissa perusteluissa. Kuitenkaan itse pykäläluonnoksiin ei tämä tavoite ole aina välittynyt. Pykäläluonnokset ja perustelut/rinnakkaistekstit ovat paikoin ristiriidassa keskenään. Esitetyt pykälämuutokset näyttäisivät pikemminkin tiukentavan kelpoisuusvaatimuksia kuin niitä väljentävän.

Laki sosiaalihuollon ammattihenkilöistä

12 § Oikeus toimia tilapäisesti sosiaalihuollon laillistetun ammattihenkilön ammatissa

Säännöstä esitetään muutettavaksi siten, että sosiaalityöntekijän ammattiin opiskelevan ohella sosiaalityöntekijän sijaisena voisi toimia sosiaalialalle soveltuvan ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut henkilö (maisteri tai ylempi sosionomi AMK).

Kuntaliitto katsoo, että muutos on oikeansuuntainen mutta riittämätön. Huomiota on kiinnitettävä siihen, että sijaisia olisi tosiasiassakin saatavissa. Tällä hetkellä sosionomin tutkinnon suorittaneet henkilöt toimivat sosiaalityöntekijöiden sijaisina. Sosiaalityöntekijän sijaisena tulisi voida toimia soveltuvan korkeakoulututkinnon suorittanut henkilö (esim. sosionomi). Riittävän joustavuuden saavuttamiseksi hallitusohjelmasta ilmenevän kirjauksen hengessä oikeudesta toimia tilapäisesti sosiaalihuollon laillistetun ammattihenkilön ammatissa voitaisiin säätää siten, että sijaisena voi toimia henkilö, jolla suoritettujen opintojen perusteella on riittävät edellytykset tehtävän hoitamiseen.

Sosiaalihuoltolaki

27 § Lapsen ja vanhemman välisten tapaamisten valvonta

Perustelujen mukaan laista poistetaan viittaus kelpoisuuslain 11 §:ään. Siinä kelpoisuudeksi on säädetty tehtävään soveltuva ammattitutkinto tai muu soveltuva koulutus. Perusteluissa ei mainita mitään lisättävästä uudesta kelpoisuusvaatimuksesta. Itse pykälässä on kuitenkin maininta siitä, että valvojalla on oltava tehtävään soveltuva sosiaalialan ammatillinen koulutus.

Tämä pykälätekstin muotoilu itse asiassa kiristää kelpoisuusvaatimuksia kun se edellyttää nimenomaan sosiaalialan ammatillista koulutusta. Esimerkiksi varhaiskasvatusalan, terveydenhuollon ja opetusalan tutkinnot rajataan ulkopuolelle.

Pykälään lisättävään uuteen momenttiin on sisällytetty lastenvalvojan kelpoisuusvaatimukset. Kun pykälän otsikko on lapsen ja vanhemman välisten tapaamisten valvonta on sekaantumisen vaara ilmeinen ko. valvojan ja lastenvalvojan kelpoisuuksien välillä.

Lastenvalvojan kelpoisuuksista tulisi säätää toisaalla esim. omassa pykälässään.

35 § Yhteydenotto sosiaalihuoltoon tuen tarpeen arvioimiseksi

Perustelujen mukaan tehdään tekninen muutos. Kyseessä ei ole kuitenkaan pelkästään tekninen muutos, koska aikaisemmin ei ole ollut sääntelyä sosiaalihuollon ammattihenkilöiden osalta. Aiemmin nyt tarkoitetut ammattiryhmät ovat olleet säännöksen piirissä lähinnä silloin kun ne ovat olleet sosiaalitoimen palveluksessa. Nyt säännös laajenee koskemaan esim. yksityisen sektorin piirissä työskenteleviä sosiaalihuollon ammattihenkilöitä. Todettakoon vielä, että rinnakkaistekstissä on kuitenkin terveydenhuollon ammattihenkilöt pudonneet pois yhteydenottovelvollisten luettelosta.

36 § Palvelutarpeen arviointi

Pykäläluonnoksen mukaan jatkossa palvelutarpeen arvioinnista vastaa palvelutarpeen arvioinnin kannalta tarkoituksenmukainen sosiaalihuollon ammattihenkilö (sosiaalityöntekijä, sosionomi, geronomi ja lähihoitaja). Aiemmin on edellytetty tarkoituksenmukaista sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun lain mukaista kelpoisuutta. Kun ko. laissa on säännös, jonka mukaan kelpoisuutena voi olla tehtävään soveltuva ammattitutkinto tai muu soveltuva koulutus, on tämä mahdollistanut joustavuutta esimerkiksi vanhustenhuollossa.

Uusi muotoilu rajaa esimerkiksi sairaanhoitajan tutkinnon suorittaneet säännöksen ulkopuolelle. Kun sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamisessa ollaan menossa kohti integroituja palvelurakenteita, ei tämäntyyppinen kehitys ole perusteltua. Palvelutarpeen arvioinnissa edellytettävää kelpoisuutta koskevan säännöksen tulisi rakentua siten, ettei kelpoisuusvaatimus tiukkenisi nykyiseen verrattuna vaan riittävää olisi tehtävään soveltuva koulutus.

Perusteluissa on viitattu siihen miten vastuu käytännössä palvelutarpeen arvioinnista on keskittynyt. Kuitenkaan perusteluista ei käy ilmi mihin tutkimukseen tai selvitykseen tämä toteamus perustuu. 

42 § Omatyöntekijä

Erityistä tukea tarvitsevan lapsen ja muun henkilön osalta kelpoisuusvaatimusta laajennetaan nuoriin. Kun sosiaalihuoltolaissa ei ole määritelty erityistä tukea tarvitsevaa nuorta niin herääkin kysymys tarkoitetaanko laajennuksella kaikkia nuoria vai jotakin suppeampaa ryhmää, jota ei ole määritelty. Joka tapauksessa kyseessä on tältä osin selvä kelpoisuusvaatimusten laajennus.

Tässä on kyseessä selvä kelpoisuusvaatimusten soveltamisalan laajentaminen, josta tulisi luopua. Joka tapauksessa tulisi selventää mitä muutoksella tarkoitetaan.

49 b § Henkilöstö

Toisin kuin perusteluissa on mainittu, sisältö ei ole sama kuin kumottavassa sosiaalihuoltolain säännöksessä. Aiemmin käytettiin laajempaa käsitettä sosiaalihuollon ammatillinen henkilöstö ja nyt suppeampaa käsitettä sosiaalihuollon ammattihenkilö.

Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista

15 § Palvelutarpeen selvittäminen

Pykälään ehdotettua muutosta ei voida pitää teknisenä muutoksena. Kuten perusteluissa on mainittu, viittaus sosiaalihuollon ammattihenkilöihin (3 §) rajaisi viittauksen nykyistä suppeampaan ammattiryhmien joukkoon. Ko. säännöksessä on viittaus myös terveydenhuollon ammattihenkilöihin, joka on tässä yhteydessä perusteltu. 





17 § Vastuutyöntekijä

Pykälään ehdotettua muutosta ei voida pitää teknisenä muutoksena. Viittauksella ammattihenkilölain 3 §:ään rajataan vastuuntyöntekijän kelpoisuutta nykyisestä.

Lastensuojelulaki

13 § Lastensuojelutoimenpiteistä päättävä viranhaltija

Sosiaalihuollon johtavan viranhaltijan osalta kelpoisuusvaatimukset tulevat poistumaan kelpoisuuslain kumoamisen myötä. Johtavan viranhaltijan määräämän muun viranhaltijan osalta jatkossa kelpoisuusvaatimukset tulevat kapenemaan, koska hallinnollisissa johtotehtävissä vaadittava kelpoisuus ei enää riitä vaan viranhaltijan tulee olla sosiaalityöntekijä.  

Toimeentulotukilaki

Tarkoitetaanko ammattihenkilölain 32 §:n 4 momentilla sitä, että kelpoisuuslain mukaan sosiaaliohjaajiksi kelpoiset ovat ammattihenkilölain tarkoittamia sosionomeja? Tässä on huomattava, että käytetyt käsitteet poikkeavat kelpoisuuslaissa ja ammattihenkilölaissa. Jos näin ei ole, on toimeentulotukilakia koskevat säännökset muotoiltava uudelleen siten, että ne vastaavat kelpoisuuslain tarkoittamaa sosiaaliohjaajan kelpoisuutta. 

Oppilas- ja opiskeluhuoltolaki

Lain 7 §:stä tulee poistaa sana vähintään. Sen merkitys jää epäselväksi ja on omiaan aiheuttamaan sekaannusta koska tällöin pykälässä edellytettäisiin vähintään sosiaalityöntekijää tai vähintään sosionomia.

Valtioneuvoston asetus sosiaalihuollon ammattihenkilöistä

5 § Rajaus opiskelijan toimimiseen tilapäisesti laillistetun ammattihenkilön ammatissa

Opiskelijalla ei olisi oikeutta toimia tilapäisesti laillistetun ammattihenkilön tehtävissä enää sen jälkeen, kun opintojen aloittamisesta on kulunut yli kymmenen vuotta.

Moni vailla loppututkintoa sosiaalityöntekijän sijaisuuksia tekevä henkilö on hyvin kokenut. Jos heille ei anneta riittävää aikaa pätevöitymiskouluttautumiseen, menetetään sosiaalialalta runsaasti kokemusta lain voimaantullessa.

Säännös rajaa sijaisena toimimista ja aiheuttaa kohtuuttomia tilanteita sekä työnantajan että työtekijän kannalta tullessaan voimaan ilman siirtymäaikaa.

Muuta

Tämän lainmuutoksen yhteydessä on syytä selvittää vastaavatko aiemmin hyväksytyn ammattihenkilölain 12 §:n 2 momentin suomenkielinen ja ruotsinkielinen säädösteksti merkitykseltään toisiaan.

Lopuksi

Esityksessä ehdotettujen uusien asioiden sekä nykyisten säädösten tiukentamisen osalta vaikutuksia kuntien toimintaan ja talouteen ei ole selkeästi arvioitu.

Työnantajan harkintaan tulee jättää, minkälaista osaamista halutaan painottaa. Tehtävän vaatimaan osaamiseen nähden liian kapea-alaiset ja joustamattomat kelpoisuusehdot estävät henkilöstövoimavarojen ja osaavan työvoiman optimaalista käyttöä. Jo nykyisellään on pulaa kelpoisista sosiaalityöntekijöistä ja tilanne huononee entisestään. Sijaisten saaminen näillä aivan liian tiukoilla, tarkkarajaisilla kelpoisuusehdoilla on suuri ongelma kunnissa.

SUOMEN KUNTALIITTO

Tarja Myllärinen

johtaja, sosiaali- ja terveys

Sami Uotinen

johtava lakimies

sosiaali- ja terveyspalvelut -tiimin esimies