Lausunto laajakaistahankkeen väliarvioinnin keskustelumuistiosta

​Liikenne- ja viestintäministeriö

Lausuntopyyntönne: : LVM/978/07/2011

Suomen Kuntaliiton lausunto laajakaistahankkeen väliarvioinnin keskustelumuistiosta

Kuntaliiton mielestä LVM 26.5.2011 laajakaistahankkeen väliarviointiraportin keskustelumuistiossa on varsin hyvin tuotu esille laajakaistahankeen toteuttamiseen liittyviä käytännön ongelmia myös kuntien näkökulmasta.

Laajakaistahanketta arvioitaessa on huomioitava, että sen puitteissa rakennetaan Suomen haja-asutusalueille infrastruktuuria, jonka elinkaari on 50 vuotta. Pidämmekin tärkeänä, että kunnat ovat mukana päättämässä mihin näitä investointeja kohdennetaan. 

Laajakaistahankeen ongelmana on se, että suuret kaupalliset operaattorit, kuten raportissa on todettu, arvioivat hankeen kannattavuutta 5 -12 vuoden takaisinmaksuajalla. Tämä ei vastaa tehtävän investoinnin teknistä elinikää. Kaupallisten toimijoiden intressissä ei välttämättä ole rakentaa teknologianeutraalia infrastruktuuria vaan suosia ratkaisuja, jotka tukevat niiden omia teknologiavalintoja lähivuosiksi. Useimmat muistiossa esitetyt tavat isojen teleyritysten aktiivisuuden lisäämiseksi rakentaa teknologia neutraalia verkkoa ovat edellä mainitusta 5 - 12 vuoden takaisinmaksuajasta johtuen kyseenalaisia. Pidempi takaisinmaksuaika mahdollistaisi ongelmallisiksi koettujen liittymismaksujen hintojen alentamisen.     

Laajakaistahankkeessa tulee, mikäli ei isojen operaattoreiden osallistumista saada vauhditettua, paneutua paikallisten pienten teleyritysten tukemiseen. Rakennettaessa alueellista infrastruktuuria on tärkeää, että niiden tavoitteena on voittoa tuottamattoman ja teknologianeutraalin verkkoinfrastruktuurin rakentaminen ja sen tarjoaminen eri toimijoiden käyttöön. Pienille teleyrityksille tulisi myös varata mahdollisuus rakentaa myös hankeen yhteydessä teoreettisesti määritellyille kaupallisesti toteutettaviksi arvioiduille alueille niissä tapauksissa, joissa ei ole varmaa tietoa markkinatoimijoiden kaupallisista investoinneista.   Muistiossa on varsin hyvin tuotu esiin ne ongelmat, jotka liittyvät kuntien tukiosuuksien maksatukseen sekä pienten teleyritysten (kuntien verkkoyhtiöiden ja osuuskuntien) verkkoinvestointien rahoitukseen ja on erittäin hyvä, että raportissa on todettu, että koko laajakaistahankkeen etenemisen kannalta on tärkeää, että pienten teleyritysten erityistarpeista jatkossa huolehditaan. Muistiossa on hyvin kiinnitetty huomiota kuntien toimialasäännökseen ja valtiontukisäännöksen merkitykseen tukipäätöstä valmisteltaessa ja päätettäessä. Raportissa annetaan kuitenkin hieman virheellinen kuva siitä, että Kuntaliitto olisi linjannut, etteivät takauksien myöntäminen kuuluisi edes kunnan tehtäviin. Kuntaliitto on todennut, että kunnan osallistuminen laajakaistaverkon rakentamisen toteuttamisen edellyttämiin toimenpiteisiin alueilla, jonne laajakaistaverkko ei synny markkinaehtoisesti, voidaan katsoa kuuluvan kunnan toimialaan. Nopeiden yhteyksien tarpeellisuudesta esitetyn selvityksen perusteella laajakaistaverkon olemassa olon voidaan katsoa edistävän kuntalain tarkoittamalla tavalla kaupungin asukkaiden hyvinvointia ja kestävää kehitystä alueella.

Oikeudellinen kysymys asiassa on lähinnä se, millä edellytyksillä hankkeiden toteuttamiseksi kuntien mahdollisesti antama takaus voi kuulua kunnan toimialaan. Kuntaliitto on todennut mihin seikkoihin tulee kiinnittää huomiota harkittaessa kuuluko takaussitoomuksen antaminen kunnan toimialaan vai ei. Huomiota kiinnitetty erityisesti takaukseen liittyvän riskien hallintaan eli vastavakuuksien olemassa oloon ja niiden vakuusarvoon ja takaajana olevan kunnan kantokykyyn kantaa takaukseen liittyvä riski sen toteutuessa.            

Raportissa todetaan, että LVM on etsinyt keinoja pienien teleyritysten rahoituksen järjestämiseksi. Esitetyistä keinoista koko kuntakentän kannalta paras ja selvin vaihtoehto olisi, jos Finnvera Oyj ottaisi hoitaakseen keskitetysti koko valtakunnan alueella pienten teleyritysten rahoituksen järjestämisen itselleen vaikka myöntämiensä takauksien avulla. Tällöin Finnvera Oyj rahoitusalan ammattilaisena arvioisi asianmukaisesti hankkeeseen liittyvät riskit ja asiat tulisivat ratkaistua valtakunnallisesti yhdenmukaisella tavalla. Samalla Finnveran kautta olisi mahdollista kanavoida Euroopan investointipankin rahoitusta Suomen laajakaista hankkeille. Muut esitetyt ratkaisut eivät käytännössä poista sitä ongelmaa, että kunnat joutuisivat kantamaan liian suuren taloudellisen riskin hankkeiden rahoituksesta ja niiden taloudellisesta onnistumisesta vaikka ne käytännössä helpottaisivat kunnan päätöksen teknistä toteutusta ja poistaisivat niin liittyviä epäselviä valtiontukikysymyksiä ja olisivat siltä osin hanketta toteuttavan yrityksen kannalta merkityksellisiä muutoksia.  Mikäli takausten antaminen kuuluisi Finnveralle, niin tällöin olisi luonnollisesti tärkeää, että Finnvera ei takauksia myöntäessään vetäisi liian tiukkaa linjaa vaan laajakaistahankkeita voitaisiin myös käytännössä toteuttaa Finnveran myöntämän rahoituksen tai takauksien avulla. Useilla alueilla myös vapaa-ajanasuntojen vaatimien investointien sisällyttäminen takauksen piiriin lisäisi hankkeiden liiketaloudellista kannattavuutta.    

Tukipäätöksen keskittäminen valtakunnallisesti yhteen ELY- keskukseen on järkevää, koska se mahdollistaisi riittävän osaamisen karttumisen ja yhtenäisen päätöksenteon.

SUOMEN KUNTALIITTO

Heikki Lunnas

tietoyhteiskunta-asiain päällikkö 

Simo Tanner

erityisasiantuntija