Lausunto hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi kilpailuoikeudellisista vahingonkorvauksista ja kilpailulain muuttamisesta

Lausunto

Esityksen pääasiallinen sisältö

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki kilpailuoikeudellisesta vahingonkorvauksesta. Lailla pantaisiin täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi tietyistä säännöistä, joita sovelletaan jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin kilpailuoikeuden rikkomisen johdosta kansalli­sen lainsäädännön  nojalla  nostettuihin vahingonkorvauskanteisiin.

Lakia sovellettaisiin kaikkien kilpailuoikeuden rikkomisesta aiheutuneiden vahinkojen korvaa­ miseen riippumatta tapauskohtaista harkintaa vaativan  ns. kauppakriteerin  täyttymisestä.  Lakia sovellettaisiin siten vahinkojen korvaamiseen, jotka ovat aiheutuneet Euroopan unionin toiminnasta  tehdyn  sopimuksen  101 ja  102 artiklan sekä kilpailulain 5 ja  7 §:n  rikkomisesta.

Kaikilla vahinkoa kärsineillä olisi oikeus täyteen korvaukseen riippumatta siitä, ovatko vahin­ gonkärsijät  luonnollisia  henkilöitä vai oikeushenkilöitä  tai  millä jakeluketjun  tasolla  ne ovat.

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi muun muassa kartelleja koskevasta vahinko - olettamasta, ylihinnan siirtämiseen liittyvästä todistustaakkasäännöistä sekä seuraamusmak­ susta  vapautetun  yrityksen  yhteisvastuun  ja  takautumisvastaan rajoituksesta.

Lisäksi ehdotetaan säädettäväksi rikkomuksen toteavan päätöksen vaikutuksesta vahingon­ korvausoikeudenkäynnissä, korosta, todisteiden esittämissäännöistä, vanhentumissäännöstä sekä  sovintoneuvottelun  ja  sovintoratkaisun vaikutuksista.

Samassa yhteydessä kilpailulain eräitä pykäliä ehdotetaan muutettavaksi siten, että  kilpailu­ lain käsitteet olisivat  yhdenmukaisia  direktiivin  kanssa.

Lain tavoitteesta  ja rakenteesta

Direktiivin ja sen kansallisen voimaan saattamisen tarkoituksena on selventää ja helpottaa jatkossa vahingonkorvauskanteiden nostamista ja niiden käsittelyä siten, että kilpailurikko­ muksista vahinkoa kärsineillä olisi mahdollisuus vaatia ja saada riittävällä ja kustannustehok­ kaalla tavalla vahingonkorvausta kansallisten sääntöjen mukaan. Tarkoituksena on ollut myös tuoda selkeyttä kilpailuoikeuden julkisoikeudellisen ja yksityisoikeudellisen  täytäntöönpanon välille ottaen  huomioon  myös näiden välisen tasapainon.

Kansallisena tavoitteena on ollut myös selkeyttää tiettyjä kilpailuoikeudelliseen vahingonkor­ vaukseen liittyviä epäselviä asioita. Kansallisessa voimaansaattamisessa tavoitteena  on ollut, että esitetty laki olisi yhteensopiva muun kansallisen lainsäädännön ja kansallisten  periaatteiden kanssa. Lähtökohtana on ollut, että ellei lain informatiivisuus muuta vaadi, laissa ei pää­ sääntöisesti säännellä asioita, joista on säädetty vastaavasti ja riittävästi toisessa  kansallisessa laissa. Säädösteknisesti tavoitteena on ollut direktiiviä yksinkertaisempi ja selkeämpi kansallinen laki.

Kuntaliiton mukaan sääntelyn tavoitteet ovat olleet perusteltuja ja  niiden  toteuttamiseksi  vali­  tut lainsäädännölliset ratkaisut on varsin onnistuneesti toteutettu  uudessa erillislaissa.  Esitet­ tävä uusi erillislaki kilpailuoikeudellisista vahingonkorvauksista on sisällöltään  varsin selkeä ja sen perustelut kirjoitettu varsin tiivisti ja ymmärrettävästi. Lisäksi esitetyssä laissa on onnis­ tuneesti direktiivin sallimissa rajoissa yhteen sovitettu sen sisältö muun kansallisen lainsää­ dännön ja  kansallisten lainsäädäntöperiaatteiden kanssa.

Kuntaliitto pitää  kyseistä  esitystä  kokonaisuutena  varsin onnistuneena.

Lain soveltamisala

Lain soveltamisalan alan  määrittely  perustuu  direktiivin  1 artiklaan.  Esitetyn  lain  1 §:n mukaan lakia sovellettaisiin kilpailuoikeuden rikkomisesta aiheutuneiden  vahinkojen  korvaami­seen. Kilpailuoikeuden rikkomisella tarkoitetaan SEUT 101ja 102 sekä kilpailulain 5 ja 7 §:n rikkomista. Lakia on tarkoitus soveltaa riippumatta siitä, sovelletaanko kilpailulakia rinnakkain täytäntöönpanoasetuksen 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Laki soveltuisi kartellivahinkojen lisäksi myös esimerkiksi määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä ja vertikaalisista kilpailunrajoituksista  aiheutuneiden  vahinkojen korvaamiseen.

Kaikkia kilpailuoikeuden rikkomisen johdosta nostettuja vahingonkorvauskanteita arvioitaisiin siten samojen sääntöjen mukaisesti riippumatta tapauskohtaista tulkintaa vaativan kauppakriteerin täyttymisestä. Oikeusvarmuus, ennustettavuus ja prosessiekonomia puoltavat sitä, että tulkinnanvaraisen kauppakriteerin täyttymistä ei tarvitsisi ratkaista esikysymyksenä sen ratkaisemiseksi mitä sääntöjä kilpailuoikeudellisiin vahingonkorvauksiin sovelletaan. Yksien sään­ töjen soveltaminen kilpailuoikeudellisiin vahingonkorvauskanteisiin on  kantajien ja  vastaajien sekä korvauskannetta käsittelevän tuomioistuimen kannalta selkeää, johdonmukaista ja pro­ sessiekonomian  kannalta järkevää.

Direktiivi eikä ehdotettu laki koske kilpailulain 4 a luvun kilpailuneutraliteettia koskevien sään­ nösten vastaisen toiminnan, menettelyn tai rakenteen johdosta aiheutuneen vahingon kor­ vaamista esityksessä tarkemmin mainituista syistä. Kilpailuneutraliteettiin liittyvät mahdolliset vahingonkorvauskysymykset ratkaistaisiin siten vahingonkorvausta koskevien yleisten sään­ nösten mukaisesti.

Kuntaliitto pitää  lain  soveltamisalan  määrittelyä  perusteltuna  kaikilta osin.

Säännöksien soveltaminen myös välimiesoikeudessa

Direktiivissä ei ole artikloja 18-19 lukuun  ottamatta  säädetty  sen  nimenomaisesti  soveltumisesta välimiesmenettelyyn. Esityksen mukaan käsiteltävänä oleva laki soveltuisi kilpailuoikeu­ dellista vahingonkorvausta koskevan asian käsittelyyn paitsi yleisissä tuomioistuimissa, myös välimiestuomioistuimessa.

Vahingonkorvaukset ovat sopimuksenvaraisia asioita ja yleisen periaatteen mukaan välimies­ menettely on mahdollinen sopimuksenvaraisissa  asioissa.

Esityksessä on päädytty edellä mainittuun lopputulokseen ottaen huomioon direktiivin tavoite edistää sovitteluun perustuvaa riitojenratkaisua sekä direktiivin tehokkuusperiaate. Valittua ratkaisua puoltaa erityisesti se, että tuolloin vahingonkorvausasian vahva osapuoli ei pystyisi edellyttämällä heikommalta sopimusosapuolelta sopimukseen sellaista ehtoa (välimiesoikeus­ lauseketta), jolla kilpailuoikeudellisia vahingonkorvauksia koskeva laki voitaisiin etukäteen käytännössä  kokonaan ohittaa.

Kuntaliitto pitää edellä esitetyistä syistä erityisen tärkeänä, että lakia sovelletaan myös väli­miesoikeudessa.

 

Taloudellinen seuraanto

Kilpailulain 12 § :n 2 momentissa on säädetty taloudellisesta seuraannosta kilpailuoikeuden rikkomisen johdosta  määrättävien  seuraamusmaksujen osalta.

Voimassa olevassa kansallisessa lainsäädännössä ei ole sen sijaan säädetty taloudellisesta seuraannosta vahingonkorvauksissa.

Taloudellinen seuraanto on EU: n tuomioistuinkäytännössä kehittynyt ja kilpailuoikeudessa vakiintunut periaate, jonka mukaan tietyissä tilanteissa sakko tai seuraamusmaksu määrätään myös  muun  kuin rikkomukseen  syyllistyneen  oikeushenkilön maksettavaksi.

Kyse voi olla esimerkiksi siitä, että rikkomukseen syyllistynyt oikeushenkilö on lakannut mutta toinen  oikeushenkilö jatkaa  sen liiketoimintaa.  Rikkomukseen syyllistynyt  on voinut esimerkik­ si myydä liiketoimintansa liiketoimintakaupalla ja on sen jälkeen purkautunut. Liiketoimintaa jatkanut voi joutua vastuuseen seuraamusmaksusta, jotta seuraamusmaksua ei voisi kiertää yritysjärjestelyillä.

Edellä mainituista syistä mietintövaiheessa asiaa valmisteleva työryhmä oli perustellusti pää­ tynyt esittämään, että kansalliseen lakiin sisällytettäisiin taloudellista seuraantoa koskeva säännös  lain 2 § :n 1momenttiin, mikä  kuului   seuraavasti:

Jos liiketoiminta, jossa kilpailuoikeutta on rikottu, on luovutettu, vahingosta vastaa myös luovutuksensaaja, jos se liiketoiminnan saadessaan tiesi tai sen olisi pitänyt  tietää  kilpailuoikeuden  rikkomisesta.

Työryhmän mukaan ehdotettu säännös olisi selventänyt nykyistä tilannetta ja varmistanut nykyistä paremmin tehokkaan oikeuden korvaukseen ja  estänyt sen, että vahingonkorvausvas­ tuuta  voitaisiin  tarvittaessa  kiertää  perusteetta  tehokkaasti  yritysjärjestelyiden  avulla.

Hallituksen esityksessä on liian kevein  perustein päädytty siihen, että taloudellista  seuraantoa ei esitetä säädettäväksi tässä yhteydessä vaan asia on tarkoitus jättää tulevan oikeuskäytän­ nön varaan.

Kuntaliiton mukaan asiassa on kysymys merkittävästä oikeuspoliittisesta linjauksesta eli va­ hingonkorvausvastuun ulottuvuudesta ja laajuudesta, mistä on tarkoituksenmukaisinta säätää nimenomaisesti laissa. Nimenomainen säännös poistaisi niitä ongelmia, joita kilpailuoikeudel­ listen asioiden käsittelyssä on tullut käytännössä tuomioistuimissa esille. Vastaavantyyppinen sääntelytapa on omaksuttu myös ympäristövahinkojen korvaamisesta annetun lain 7 §:n 1 momentin 3 kohdassa. Työryhmän ehdottama säännös on oikeuspoliittisesti perusteltu ja tar­ peellinen eikä kysymys ole myöskään oikeusjärjestyksen kannalta uudenlaisesta vastuumuo­ dosta. Asiaa ei sen merkittävyyden vuoksi ole perusteltua jättää tulevan oikeuskäytännön varaan.

Kuntaliiton mukaan taloudelliseen seuraantoon sovellettavat yleiset periaatteet pitäisi olla mahdollisimman yhtenevät seuraamusmaksun ja vahingonkorvausvastuun osalta. Vahingon­ korvausvastuuta  ei pitäisi  myöskään  pysytä  kiertämään  yritysjärjestelyiden avulla.

Ilman taloudellisen seuraannon periaatteen soveltamista tehokas oikeus korvaukseen ei voi käytännössä toteutua. Asiaa valmisteleva työryhmä olikin perustellusti päätynyt  esittämään, että kansalliseen lakiin sisällytetään taloudellista seuraantoa koskeva säännös. Myös suurin osa lausunnonantajista on ollut sen kannalla, että taloudellista seuraantoa koskeva säännös tulisi sisällyttää lakiin, koska se estäisi sen, että vahingonkorvausvastuuta ei voitaisi kiertää perusteetta   yritysjärjestelyiden  avulla.

Kuntaliitto pitää erittäin tärkeänä, että taloudellista seuraantoa koskeva säännös sisällytetään tulevaan lakiin. Lausuntopalautteen perusteella säännöstä on kuitenkin perusteltua hieman tarkentaa siten, että luovutuksensaajan vahingonkorvausvastuu on viimesijaista suhteessa kilpailuoikeudelliseen  rikkomukseen  syyllistyneeseen  luovuttajaan.

 

Kuntaliitto  esittää, että taloudellista seuraantoa  koskeva seuraava säännös sisällytetään  lain  2 §:n 2 ja  3 momenttiin

Jos liiketoiminta, jossa kilpailuoikeutta on rikottu, on luovutettu, vahingosta vastaa myös luovutuksensaaja, jos se liiketoiminnan saadessaan tiesi tai sen olisi pitänyt  tietää  kilpailuoikeuden  rikkomisesta.

Luovutuksensaaja on 2 momentin mukaisessa vastuussa vahingosta vain jos vahinkoa kärsinyt ei pysty saamaan täyttä korvausta kilpailuoikeuden rikkomiseen syyllistyneiltä elinkeinonharjoittajilta.

SUOMEN KUNTALIITTO

Pirkka-Petri Lebedeff

johtava lakimies