Lausunto ehdotuksesta maanvuokralain muuttamiseksi

Oikeusministeriö on pyytänyt Suomen Kuntaliitolta lausuntoa ehdotuksesta maanvuokralain muuttamiseksi. Lausuntopyynnön liitteenä on maanvuokralain tarkistamistyöryhmän mietintö 25/2010, joka on laadittu hallituksen esityksen muotoon. Kuntaliitolla on ollut edustaja työryhmässä.

Oikeusministeriö asetti 24.9.2009 työryhmän, jonka tehtävänä oli valmistella ehdotus maanvuokralain tarkistamiseksi. Työryhmän tehtävänä oli pidentää lain 4 luvussa säädettyjä enimmäisvuokra-aikoja rakennetun viljelmän ja maatalousmaan vuokralle sekä tarkistaa sopimuksen päättämistä koskevia säännöksiä erityisesti siten, että saatetaan ajan tasalle sääntely, joka koskee vuokralaisen oikeutta päättää sopimus vuokranantajan sopimusrikkomuksen perusteella.

Lisäksi työryhmän oli harkittava olisiko tarkoituksenmukaista yhdistää rakennetun viljelmän ja maatalousmaan vuokraa koskevat säännökset yhdeksi maatalousmaan vuokraa koskevaksi vuokramuodoksi, tulisiko riitojen sovittelua koskevia 6 luvun säännöksiä uudistaa vai kumota luku kokonaan sekä olisiko maanvuokralain 51 § 2 momentti tarkoituksenmukaista kumota.

Lausunto

Työryhmän toimeksianto on käsittänyt lain osittaistarkistamisen, mikä on käytännössä edellyttänyt uudistusten yhteensovittamista vuodelta 1966 olevan maanvuokralain rakenteeseen ja systematiikkaan.

Kuntaliitto pitää maanvuokralain muuttamista lähtökohtaisesti tarpeellisena ja perusteltuna. Seuraavassa on kuitenkin vielä eräitä ehdotettuja muutoksia koskevia yksityiskohtaisia kommentteja ja huomioita.

1. Enimmäisvuokra-aikojen pidentämisestä ja siihen liittyvistä säännösehdotuksista

Maanvuokralain 4 luvun mukaisten enimmäisvuokra-aikojen pidentämistä pidämme mietinnössä esitetyistä syistä perusteltuna. Enimmäisvuokra-aikojen pidentäminen kymmenellä vuodella mahdollistaa myös sopijapuolten tarpeiden huomioon ottamisen nykyistä paremmin sekä lisää sopijapuolten valinnanmahdollisuuksia.

Maanvuokralain 4 luvun mukaisten vuokrasopimusten osalta osapuolten sopimusvapautta ehdotetaan laajennettavaksi myös siten, että jatkossa myös 4 luvun mukaisissa maanvuokrasopimuksissa on mahdollista sopia, että osapuoli saa irtisanoa tai purkaa sopimuksen muullakin kuin maanvuokralaissa säädetyllä perusteella. Enimmäisvuokra-aikojen pidentäminen mahdollistaa, osapuolten niin halutessa, aikaisempaa pidempien vuokrasopimusten tekemisen, mikä osaltaan saattaa lisätä tarvetta sopia vuokrasopimuksessa myös sopimuksen päättämisperusteista.

Korostamme kantanamme, että irtisanomis- tai purkuoikeudesta sopiminen on perusteltua sallia mietinnössä esitetyllä tavalla molempien sopimusosapuolten osalta lain 4 luvun mukaisissa vuokrasopimuksissa. Yksipuolista vain vuokralaisen irtisanomis- tai purkuoikeudesta sopimista ei tule sallia. Maatalousmaan vuokraus ja maanviljely on tyypillisesti vuokralaisen elinkeinotoimintaa. Mikäli sopimuksen päättämisperusteista sopiminen sallitaan 4 luvun mukaisten vuokrasopimusten osalta, tulee sääntelyn vastata sisällöltään 5 luvun mukaisia vuokrasopimuksia, joissa niissäkin päättämisperusteista voidaan sopia kummankin sopijapuolen osalta.

Lain 4 luvun mukaisten enimmäisvuokra-aikojen pidentäminen johtaa käytännössä vuokra-aikojen pidentymiseen vain mikäli sopijapuolet pitävät sitä tarkoituksenmukaisena vuokrasopimusta solmiessaan. Se, että sopimuksen mahdollisista päättämisperusteista voitaisiin vuokrasopimuksessa sopia kummankin osapuolen osalta, mahdollistaa muuttuviin tilanteisiin ja tarpeisiin varautumisen sopimuskauden aikana puolin ja toisin.

Emme kannata emmekä pidä perusteltuna työryhmän mietintöön jätetyissä eriävissä mielipiteissä ehdotettua vuokralaiselle säädettävää yksipuolista irtisanomisoikeutta, jossa yli 5 vuotta kestävä 4 luvun mukainen vuokrasopimus olisi vuokralaisen puolelta aina irtisanottavissa 5 vuoden jälkeen vuokrasopimuksen tekemisestä yhden vuoden irtisanomisaikaa noudattaen. Tällainen yksipuolista irtisanomisoikeutta koskeva säännös poikkeaisi merkittävästi muun vuokralainsäädännön sekä mm. MVL:n 5 luvun systematiikasta, eikä mielestämme ole perusteltu. Säännös saattaisi käytännön sopimustoiminnassa johtaa jopa nykyistä lyhyempiin vuokrasopimuksiin.  Tällä hetkellähän esim. pellonvuokrasopimuksen enimmäisvuokra-aika on 10 vuotta, eikä sopimuksessakaan voida sopia muista irtisanomis- tai purkamisperusteista kummankaan osapuolen osalta.

Enimmäisvuokra-ajan pidentämiseen liittyy osaltaan myös uusi 20 c §, jonka mukaan tuomioistuin voi oikeuttaa vuokralaisen irtisanomaan määräaikaisen vuokrasopimuksen tai siirtämään vuokraoikeuden toiselle, jos vuokralaisen henkilökohtaisissa olosuhteissa on tapahtunut sellainen muutos, jonka vuoksi vuokrasuhteen jatkuminen sovitun määräajan loppuun olisi ilmeisen kohtuutonta. Kuten pykälän yksityiskohtaisista perusteluista ilmenee, vaikka irtisanominen tai siirto pykälän mukaan edellyttää tuomioistuimen lupaa, vuokranantaja voi luonnollisesti antaa vapaaehtoisesti luvan sopimuksen siirtämiseen tai osapuolet voivat keskenään sopia sopimuksen ennenaikaisesta päättymisestä. Käytännössä pykälä on tarkoitettu sovellettavaksi tilanteissa, joissa osapuolet eivät pääse asiasta yhteisymmärrykseen. Pidämme ehdotettua säännöstä tarkoituksenmukaisena ja perusteltuna.

2. Vuokralaisen konkurssia koskevaa 19 §:ää koskeva muutosehdotus

Työryhmän ehdotukseen sisältyy vuokralaisen konkurssiin liittyvää MVL:n 19 §:ää koskeva muutosehdotus. Merkityksellisiä sisällöllisiä muutostarpeita ei ole ollut esillä eikä niihin säännöksen ajanmukaistamisella pyritty. Säännöksen yksityiskohtaisten perusteluiden mukaan pykälän sisältöä ehdotetaan ajanmukaistettavaksi.

Pykälää koskevasta muutosehdotuksesta on esitetty perusteltua kritiikkiä vuokranantajapuolelta, koska ehdotettu säännöksen ajanmukaistaminen näyttäisi nyt aiheuttavan merkityksellisiä muutoksia nykyiseen oikeustilaan ja heikentävän oleellisesti vuokranantajan oikeudellista asemaa nykyisestä. Viittaamme mm. Helsingin kaupunginhallituksen/kiinteistöviraston lausuntoon 14.4.2010 ja pidämme tärkeänä ja perusteltuna, että ko. lausunnossa esitettyihin seikkoihin kiinnitetään pykälän jatkovalmistelussa erityistä huomiota niin, ettei vuokranantajan asema vuokralaisen konkurssitilanteissa muutoksen johdosta heikkene nykyisestä. Perusteltua kritiikkiä on esitetty mm. sen osalta, ettei konkurssipesälle tule säätää myöskään yksipuolista oikeutta vapautua siirtokelpoisesta vuokrasopimuksesta.

3. Vuokrasopimuksen purkamiseen ym. liittyvistä säännösehdotuksista

Ehdotukseen sisältyvät uudet säännökset vuokralaisen oikeudesta purkaa vuokrasopimus vuokranantajan olennaisen sopimusrikkomuksen perusteella sekä sopimusrikkomuksen mahdollisista muista seuraamuksista. Nykyisin näissä tilanteissa ollaan monelta osin yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden varassa. Säännösten ottamista maanvuokralakiin voidaan pitää lain systematiikan kannalta perusteltuna ja oikeustilaa selventävinä.

Seuraavassa kuitenkin vielä eräitä pykäläkohtaisia kommentteja ja huomioita:

Ehdotettu 20 § koskee vuokralaisen oikeutta purkaa vuokrasopimus

Ehdotetun 20 §:n 1 momentin 2 kohdan yksityiskohtaisiin perusteluihin ehdotamme selvyyden vuoksi tarkennettavaksi, että ko. kohdassa tarkoitetaan sellaisia viranomaisen päätöksiä tai määräyksiä, jotka liittyvät läheisesti maanvuokraukseen ja jotka vuokranantaja tietää tai sen pitäisi tietää normaalin selonottovelvollisuuden puitteissa.

Ehdotetun 20 § 1 momentin 4 kohdan mukaan vuokralaisella on oikeus purkaa vuokrasopimus jos vuokranantaja, joka on sitoutunut saattamaan vuokra-alueen määrättyyn kuntoon tai pitämään sen määrätyssä kunnossa, laiminlyö suorittaa hänelle kuuluvan kunnostustyön. Perusteluiden mukaan ko. tilanne voi olla käsillä esimerkiksi silloin, kun vuokranantaja rakennetun viljelmän vuokrasta sovittaessa on sitoutunut rakentamaan tai korjaamaan vuokra-alueella olevan vuokralaisen käyttöön tulevan rakennuksen tiettyyn kuntoon vuokrasopimuksessa sovittuun luovutushetkeä myöhäisempään ajankohtaan mennessä. Ehdotettu purkamisperuste korvaa nykyisin 60 §:ssä säädetyn irtisanomisperusteen. Kyse tällöin siis vuokranantajan omistamasta rakennuksesta, joka tulee vuokralaisen käyttöön.

Maanvuokrausta koskevassa perustilanteessa, jossa vuokranantaja vuokraa maa-alueen ja vuokralainen rakentaa vuokra-alueelle omistukseensa rakennuksen, ei vuokranantajalla luonnollisesti ole mitään velvoitteita vuokralaisen omistaman rakennuksen kunnostustöihin tms. rakennukseen liittyvistä seikoista.

20 §:n 2 momentin mukaan jos vuokranantaja laiminlyö mm. 4 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa puutteellisuuden korjaamisen, vuokralainen saa vuokrasopimuksen purkamisen sijasta korjata puutteellisuuden vuokranantajan kustannuksella, paitsi, jos puutteellisuus johtuu vuokra-alueella olevan rakennuksen keskeneräisyydestä tai viranomainen on kieltänyt vuokra-alueen tai siihen kuuluvan omaisuuden käyttämisen. 

Sekaannusten ja epäselvyyksien välttämiseksi ainakin säännöksen perusteluissa olisi tarpeen selventää, että perustilanne maanvuokrauksessa on se, että vuokranantaja vuokraa vain maapohjan ja vuokralainen rakentaa vuokra-alueelle omistukseensa rakennukset, joiden kunnosta, kaikkinaisista kunnostustöistä yms. rakennuksiin liittyvistä seikoista vastaa luonnollisesti yksinomaan vuokralainen kustannuksellaan. Rakennukseen liittyvistä seikoista vuokranantaja voi olla maanvuokrauksen perusteella vastuussa vain poikkeustilanteissa ja siihen erikseen sitoutuessaan. Käytännössä lähinnä rakennetun viljelmän vuokrauksessa, jossa vuokranantaja omistaa rakennukset.

Ehdotetun 20 § 2 momentin ensimmäiseen lauseeseen ehdotamme lisättäväksi myös 1 momentin 1) kohdan eli tilanteen, jossa vuokranantaja on viivästynyt vuokra-alueen hallinnan luovutuksessa. Tällöin myös näissä tilanteissa vuokralaisen purkuoikeuden edellytyksenä olisi, että hän ensin kehottaa vuokranantajaa korjaamaan tilanteen. Tämä vastaisi myös sopimusoikeuden yleisiä oppeja ns. purku-uhkaisen kohtuullisen lisäajan asettamisesta.

20 §:n 3 momentin mukaan vuokralaisella on purkuoikeus vain, mikäli purkamisen perusteena olevalla seikalla on olennainen merkitys. Olennaisuusvaatimus koskee kaikkia pykälän 1 momentin mukaisia purkuperusteita / purkutilanteita. Ehdotetun 20 §:n 3 momenttia tulisi tarkentaa siten, että siitä selkeästi ilmenee, että vuokralaisella on oikeus purkaa vuokrasopimus 1 momentissa mainituilla perusteilla/tilanteissa vain jos purkamisen perusteena olevalla seikalla on olennainen merkitys.

Ehdotetun 20 §:n 4 momentin viimeisessä virkkeessä on säädetty vuokralaisen purkuoikeuden raukeamisesta. Vuokralaisen oikeus purkaa vuokrasopimus raukeaa, jos vuokralainen ei ole purkanut vuokrasopimusta kohtuullisessa ajassa siitä, kun 2 momentissa tarkoitettu määräaika päättyi. Viimeistä virkettä tulisi täydentää siten, että se koskee kaikkia 1 momentin mukaisia purkutilanteita. Näin ollen vuokralaisen oikeus purkaa sopimus raukeaisi myös, jos vuokralainen ei ole purkanut vuokrasopimusta kohtuullisessa ajassa siitä, kun 1 momentin 1 kohdan mukaisen luovutuksen olisi pitänyt tapahtua tai kun vuokralainen on saanut tiedon 1 momentin 2 kohdan mukaisesta viranomaisen päätöksestä tai määräyksestä. Näin täydennettynä säännös vastaa myös 21 §:ssä säädettyä.

Ehdotettu 20 b § koskee taloudellisia hyvityksiä

Pykälässä on ehdotettu säädettäväksi taloudellisista hyvityksistä, joihin 20 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu vuokranantajan laiminlyönti tai saman momentin 2-4 kohdassa tarkoitettu vuokranantajan vastuulla oleva vuokra-aluetta koskeva puutteellisuus saattaa vuokralaisen oikeuttaa.

20 b §:n 1 momentissa on ehdotettu säädettäväksi vuokralaisen oikeudesta saada vuokran maksamisesta vapautus tai vuokra kohtuullisesti alennetuksi, siltä ajalta, jona laiminlyönti tai puutteellisuus on estänyt tai haitannut vuokra-alueen käyttämistä.

Ehdotamme momentin 1 kohtaa selvennettäväksi ja täydennettäväksi vielä siten, että oikeus kohtuulliseen vuokranalennukseen voi olla vain, mikäli 2-4 kohdassa tarkoitettu vuokra-aluetta koskeva puutteellisuus on estänyt tai merkittävällä / merkityksellisellä tavalla haitannut vuokra-alueen käyttämistä.

Mikä tahansa 2-4 kohdassa tarkoitettu vuokranantajan vastuulla oleva vuokra-aluetta koskeva puutteellisuus ei voine oikeuttaa vuokralaista vuokranalennukseen. Maapohjaan / vuokra-alueeseen kohdistuvalla puutteellisuudella tai laiminlyönnillä tulee olla todellista merkitystä ja sen tulee merkityksellisellä tavalla haitata maa-alueen käyttämistä vuokrasopimuksessa sovittuun tarkoitukseen, ennen kuin se voi oikeuttaa vuokranalennukseen. Mikäli laiminlyönti tai puute ei tosiasiassa vaikuta alueen käyttämiseen tai ei esim. tosiasiassa ole merkityksellinen esim. vuokratun alueen rakentamiselle tai vuokran määrään, ei sen tulisi oikeuttaa myöskään vuokranalennukseen eikä muihinkaan taloudellisiin hyvityksiin. Myös säännöksen perusteluja ehdotamme vielä näiltä osin täydennettäväksi.

Säännösehdotuksen 3 momentin mukaan kun vuokrasopimus on 20 §:n mukaisesti purettu, vuokralaisella on tässä laissa säädettyjen perusteiden mukainen oikeus saada vuokranantajalta lunastus ja korvaus vuokra-alueelle tekemistään parannuksista ja vuokralainen on velvollinen korvaamaan hallinta-aikanaan aiheuttamansa vahingon. Momentti on viittaussäännös muualla maanvuokralaissa oleviin säännöksiin.

Korostamme ja pidämme perusteltuna, että 20 b § on kokonaisuudessaan tahdonvaltaista oikeutta ja että ko. asioista voidaan sopia myös toisin.

Asian jatkovalmistelua varten kiinnitämme huomiota myös siihen mitä Helsingin kaupungin/kiinteistöviraston lausunnossa on mm. ehdotetun 2 momentin osalta esitetty.

Ehdotetuista 21 §:n ja 54 §:n muuttamisesta

Vuokranantajan oikeuteen päättää vuokrasopimus on ehdotettu myös eräitä muutoksia. Ehdotetussa 21 pykälässä säädettävät purkuperusteet eli 21 § 1 momentin kohdat 1-3 vastaavat asiallisesti nykyistä. Lain 21 §:ään ehdotettujen muutosten tarkoituksena on ollut ajanmukaistaa säännöksen sisältöä sekä tuoda tarvittavaa joustavuutta sääntelyyn.

Lähtökohtaisesti vuokranantajan ei tulisi menettää purkuoikeuttaan niin kauan kuin vuokralaisen vuokranmaksun laiminlyönti jatkuu tai kuin vuokralainen jatkaa kunnossapitovelvollisuutensa laiminlyöntiä. Myös sopimusrikkomuksen olennaisuus käytännössä yleensä kasvaa ajan kuluessa. Eri asia on, mikäli vuokranantajan voidaan katsoa luopuneen purkuoikeutensa käyttämisestä sallimalla vuokralaisen sopimusrikkomuksen jatkumisen pitkän aikaa siihen puuttumatta. Voimassaolevassa maanvuokralaissa asetetut määräajat (3kk) purkamisoikeuden käyttämiselle – sen raukeamisen uhalla – ovat käytännössä osoittautuneet varsin lyhyiksi.

Muutoksia on ehdotettu vuokranmaksun laiminlyöntitilanteessa siltä osin, että vuokralaiselle annettavassa maksukehotuksessa asetettavan maksuajan / vakuudenasettamisajan on oltava vähintään yksi kuukausi. Nykyisessä säännöksessä maksuvelvollisuus tai hyväksyttävä vakuus tulee antaa kehotuksen antamisesta alkavan yhden kuukauden kuluessa. Nykyisen säännöksen mukaan purkuoikeutta on vuokranmaksun laiminlyöntilanteessa – oikeuden raukeamisen uhalla –käytettävä 3 kk kuluessa kehotuksen tiedoksi antamisesta.

Ehdotetun 3 momentin mukaan vuokranantajan oikeus purkaa vuokrasopimus raukeaa, jos vuokranantaja ei ole purkanut vuokrasopimusta kohtuullisessa ajassa siitä, kun hän sai tiedon 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetusta purkamisperusteesta tai kun 2 tai 3 kohdassa tarkoitettu määräaika päättyi.

Ehdotetun muutoksen tarkoituksena ja tavoitteena ei ole ollut, että vuokranantajan purkuoikeutta  - raukeamisen uhalla - tulisi jatkossa käyttää nykyistä 3 kk määräaikaa lyhyemmässä ajassa, vaan päinvastoin. Perusteluissa oleva lause ”kohtuullinen aika voi olla tietyissä tilanteissa, kuten vuokranantajan ollessa yksityishenkilö, kolmea kuukautta pitempikin”, tulee mielestämme poistaa. Kyseinen perusteluissa oleva lause saattaa johtaa virheellisiin vastakkaistulkintoihin siitä, että muiden vuokranantajien osalta tarkoitus olisi ollut päinvastainen. Säännöksen yksityiskohtaisissa perusteluissa tulisi mielestämme pikemminkin selkeästi todeta, että vuokranantajan purkuoikeuteen vetoamiselle on jatkossa varattu kohtuullinen aika, mikä ei käytännössä voi olla ainakaan nykyistä 3 kk lyhyempi, siitäkään huolimatta että sen alkamisajankohta 2 kohdan osalta myöhentyy.

MVL 54 § koskee rakentamisvelvoitteen laiminlyöntitilannetta. Pykälään ehdotetut muutokset ajanmukaistavat ja selkeyttävät säännöksen sisältöä. Pykälässä ei enää aseteta nimenomaista määräaikaa, jonka kuluessa sopimus olisi rakentamisvelvoitteen laiminlyöntitilanteessa purettava. Pidämme ehdotettua muutosta perusteltuna ja tarpeellisena.

Sopimuksen päättämistä koskevaan terminologiaan ehdotettuja muutoksia pidämme oikeustilaa selkeyttävinä.

Ehdotetusta 23 §:stä

Vuokrasopimuksen irtisanomismenettelyä koskevaa 23 §:ää on ehdotettu ajanmukaistettavaksi. Vuokranantajapuolella pidetään tärkeänä, että myös jatkossa vuokranantajalla säilyy oikeus toimittaa sijaistiedoksianto. Vuokranantajalla tulisi näin ollen jatkossakin säilyä oikeus itse toimittaa sijaistiedoksianto siten kuin nykyisin voimassaoleva 23 § mahdollistaa.

Esitämme ehdotettuun 23 §:ään vielä lisättäväksi nykyistä asiallisesti vastaavaa sijaistiedoksiantoa koskevaa momenttia.

4. Ehdotetusta MVL 51 §:n 2 momentin kumoamisesta

Voimassa olevan maanvuokralain 51 §:n 2 momentin mukaan silloin, kun vuokrattava alue sijaitsee asemakaava-alueella ja alue on sopimuksen tarkoituksen mukaisesti varustettava pääasiallisesti vuokramiehen rakennettavilla rakennuksilla, tulee alueen olla asemakaavan mukainen asuntotontti.  Säännös ehdotetaan vanhentuneena ja tarpeettomana kumottavaksi. Tavoitteena on selkeyttää oikeustilaa ja turvata mm. se, ettei MVL:n säännöksillä aiheuteta tarpeettomia esteitä käytännön tarpeiden mukaiselle rakentamiselle.

Yleisperusteluiden kohdan 4.4 mukaan kumoamisella laajennetaan osapuolten sopimusvapautta, sillä jatkossa maanvuokralaista ei seuraisi rajoituksia rakentamiselle ja vuokrasopimusten tekemiselle asemakaava-alueella, vaan kaavan toteutumiseen ja rakentamiseen liittyvät kysymykset ratkaistaisiin yksin maankäyttö- ja rakennuslain säännösten nojalla. Säännöksen kumoaminen ei perusteluiden mukaan heikennä asemakaavan toteutumista, sillä siitä huolehditaan jatkossakin maankäyttö- ja rakennuslain säännösten nojalla. Kumoamisen tarkoituksena on pikemmin selkeyttää maanvuokralain ja maankäyttö- ja rakennuslain välistä suhdetta.

Kyseisen säännöksen tarkoituksena on ollut turvata asemakaavan tehokas toteutuminen, mutta sen tosiasiallinen merkitys asemakaavan toteutumisen kannalta on arvioitu perusteluissa nykyisin vähäiseksi ja säännöksen tarpeellisuus siten kyseenalaistettu.

Kyseinen vuodelta 1966 oleva säännös ei sinällään enää vastaa nykyisin voimassaolevan maankäyttö- ja rakennuslain käsitteistöä. Säännöksen tavoite eli asemakaavan tehokas toteutuminen on edelleen yhtä tärkeä intressi kuin ennenkin. Selvää on, että kaavan toteutumisesta tulee huolehtia jatkossa yhtä tehokkaasti kuin tähänkin saakka.

Säännöksen kumoamista tai säilyttämistä vastaan on esitetty erilaisia argumentteja ja näkemyksiä asian eri valmisteluvaiheissa.

Kuntaliitto viittaa näiltä osin merkittävien vuokranantajina toimivien kaupunkien (Helsinki, Tampere, Turku) oikeusministeriölle antamiin lausuntoihin MVL 51 §:n 2 momentin kumoamisen tai säilyttämisen osalta.

Mikäli säännös jää maanvuokralakiin, olisi sen tarkistaminen maankäyttö- ja rakennuslain käsitteistöä vastaavaksi joka tapauksessa perustelua.

5. Ehdotetusta MVL 6 luvun kumoamisesta

Nykyiset maanvuokralain 6 luvun sovittelua ja katselmusta koskevat säännökset ovat vanhentuneet ja yhteiskuntaolosuhteet muuttuneet maanvuokralain säätämisajankohdasta. Säännösten sisältyminen voimassa olevaan maanvuokralakiin aiheuttaa epäselvyyksiä ja käytännön ongelmia. Kyse on tyypillisesti oikeusriitojen sovitteluun ym. luonteeltaan liittyvistä tehtävistä eikä kunnan toimielimillä voi nykyisissä olosuhteissa edellyttää olevan edellytyksiä eikä resursseja ko. tyyppisten tehtävien hoitamiseen. Pidämme perusteltuna ja tarkoituksenmukaisena ehdotusta, jonka mukaan 6 luvun säännökset kumotaan ja lakiin otetaan informatiivinen viittaus mahdollisuudesta saattaa riitaisuudet soviteltaviksi tuomioistuimessa siten kuin riita-asioiden sovittelusta yleisissä tuomioistuimissa annetussa laissa säädetään.

Pidämme tärkeänä, että asian jatkovalmistelussa kiinnitetään huomiota myös merkittävien vuokranantajina toimivien kaupunkien (Turku, Tampere, Helsinki) maanvuokralain muutosehdotuksesta suoraan oikeusministeriölle antamiin lausuntoihin sekä niissä esitettyihin huomioihin sekä muutos- ja lisäystarpeisiin.

Muilta osin meillä ei ole huomauttamista ehdotettuun muutokseen.

SUOMEN KUNTALIITTO

Kari Prättälä

lakiasiain johtaja 

Piia Sinisalo

lakimies