Lausunto asiakkaan aseman kehittäminen julkisissa hyvinvointipalveluissa (OM Mietintöjä ja lausuntoja 13/2011)

Lausuntopyyntö

Oikeusministeriö on 11.4.2011 pyytänyt Suomen Kuntaliiton lausuntoa oikeusministeriön työryhmän laatimista raportista ” Asiakkaan aseman kehittäminen julkisissa hyvinvointipalveluissa”.

Työryhmä on pitänyt perusteltuna lähentää julkisen hyvinvointipalvelun asiakkaan asemaa vastaavanlaisen palvelun yksityisestä elinkeinonharjoittajalta hankkivan kuluttajan asemaan. Sen konkretisoimiseksi, millaista sääntelyä erojen vähentämiseksi tarvittaisiin ja millaisia vaikutuksia sääntelyllä olisi palveluiden asiakkaisiin, järjestäjiin ja tuottajiin, työryhmä on laatinut esimerkinomaisen luonnoksen laiksi asiakkaansuojasta julkisissa ja eräissä muissa sosiaali-, terveys- ja kuntoutus ja koulutuspalveluissa.

Toinen lakitekninen vaihtoehtoinen olisi ollut hajautettu sääntelymalli, jossa yksityisoikeudellista asiakkaansuojaa koskevat säännökset lisättäisiin kutakin palvelua koskevaan erityislainsäädäntöön. Eri sääntelymalleissa on hyviä ja huonoja puolia eikä työryhmä ottanut kantaa siihen, millaista lakiteknistä ratkaisua käyttämällä säätely tulisi viime kädessä toteuttaa.

Lausunnonantajia pyydetään kuitenkin lausunnossaan sääntelyn sisällön lisäksi ottamaan halutessaan kantaa myös tähän lakitekniseen kysymykseen.

Lausunto

Työryhmä on laatinut luonnoksen erilliseksi laiksi asiakkaansuojasta julkisissa ja eräissä muissa sosiaali-, terveys-, kuntoutus- ja koulutuspalveluissa. Työryhmän mukaan toinen vaihtoehto olisi hajautettu sääntelymalli, jossa yksityisoikeudellista asiakkaansuojaa koskevat säännökset lisättäisiin kutakin palvelua koskevaan erityislainsäädäntöön. Eri sääntelymalleissa on työryhmän mukaan hyviä ja huonoja puolia, eikä työryhmä ole ottanut kantaa siihen, millaista lakiteknistä ratkaisua käyttämällä sääntely tulisi viime kädessä toteuttaa. Työryhmän työskentely on kuitenkin perustunut koko ajan ajatukseen erillisen lain säätämisestä.

Kuntaliitto yhtyy työryhmän käsitykseen tarpeesta kehittää asiakkaansuojaa julkisissa sosiaali-, terveys-, kuntoutus ja koulutuspalveluissa. Kehittämistarve koskee työryhmän esityksen mukaisesti palveluiden markkinointia, oikeutta saada virhe korjatuksi tai uusituksi ilman asiakkaalle aiheutuvia lisäkustannuksia sekä asiakkaan oikeutta saada maksu alennetuksi tai palautetuksi. Myös asiakkaan oikeutta vahingonkorvaukseen tulee erityisesti ostopalvelutilanteissa selkeyttää.

Julkisen hyvinvointipalvelun asiakkaan asema poikkeaa kuitenkin merkittävästi kuluttajan asemasta, koska asiakkaan ja palvelun tuottajan tai järjestäjän välillä ei ole sopimussuhdetta. Lisäksi julkisyhteisön ja asiakkaan välinen oikeussuhde on perusluonteeltaan hallinto-oikeudellinen ja julkisyhteisön velvollisuudet ja asiakkaan asema määräytyvät palveluja koskevan erityislainsäädännön, hallintolain sekä muun julkisoikeudellisen lainsäädännön ja oikeusperiaatteiden perusteella. Näiden perustuvaa laatua olevien peruslähtökohtien vuoksi ei ole olemassa asiallisia perusteita sille, että kuluttajaoikeudellisia periaatteita tulisi soveltaa julkisen sektorin tarjoamiin ja toteuttamiin lakisääteisiin palveluihin. Koska julkisyhteisön velvollisuudet ja asiakkaan asema ei määräydy sopimuksen perusteella eikä oikeussuhde muutoinkaan ole rinnastettavissa olennaisilta osiltaan sopimuksenkaltaisiin olosuhteisiin, niin kyseistä oikeussuhdetta ei tule säätää sopimusoikeudellisten periaatteiden perusteella vaan niiden periaatteiden varaan johon lakisääteisten palveluiden järjestäminen ja tuottaminen tosiasiassa perustuvat. Asiakkaan aseman parantaminen julkisissa sosiaali-, terveys-, kuntoutus- ja koulutuspalveluissa ei saa horjuttaa koko järjestelmän perusrakennetta ja lähtökohtia.

Työryhmän ehdotuksesta poiketen Kuntaliitto katsoo, että asiakkaansuojan kehittäminen tulee ehdottomasti toteuttaa kutakin julkista palvelua koskevassa erityislaissa. Erillistä asiakkaansuojaa koskevaa lakia ei julkisiin palveluihin tule siten säätää.

Vain voimassa oleviin erityislakeihin pohjautuvalla hajautetulla sääntelyllä voidaan turvata sääntelyjärjestelmän selkeys asiakkaan kannalta sekä relevanttius kunkin asianomaisen palvelun osalta.  Erityislaeissa säädetään nykyään muun ohella oikeudesta saada palveluita, palveluiden sisällöstä ja laadusta, palveluista perittävistä maksuista sekä palveluiden kehittämisestä ja valvonnasta vastaavista viranomaisista. Julkisten palveluiden markkinointia, palvelussa olevaa virhettä ja sen oikaisua sekä palvelusta perittävän maksun alentamista tai palauttamista koskeva sääntely nivoutuu elimellisesti osaksi tätä julkisten palveluiden yleissääntelyä eikä palveluiden sääntelyjärjestelmän kokonaisuutta tule hajauttaa keinotekoisesti julkisoikeudelliseen ja yksityisoikeudelliseen sääntelyyn. Vahingonkorvausta koskevat asiat luonnollisesti kuuluvat yksityisoikeudellisen sääntelyn piiriin myös julkisten palveluiden osalta.

Edellä Kuntaliiton esittämä sääntelytapa tarkoittaa myös sitä, että ehdotettujen asiakkaansuojaa koskevien säännösten valvontaa ei tule antaa kuluttajaviranomaisille, vaan valvonta tulee kaikilta osin toteuttaa palveluita koskevien erityislakien mukaisessa järjestyksessä eli pääsääntöisesti hallinnollisessa menettelyssä. Muussa tapauksessa julkisen palvelun asiakkaan oikeuksia tullaan käsittelemään rinnakkain hallinnollisessa menettelyssä ja kuluttajansuojamenettelyssä. Palvelu muodostaa asiakkaan kannalta kokonaisuuden, jonka arviointia ei ole tarkoituksenmukaista jakaa nyt ehdotetulla tavalla. Mielestämme olisi myös käytännössä lähes mahdotonta ja voimavarojen tuhlausta pyrkiä luomaan kuluttajaneuvontaan, kuluttajariitalautakuntaan, kuluttaja-asiamiehelle ja markkinaoikeuteen sellaista laaja-alaista julkisten hyvinvointipalveluiden ja niiden sääntelyjärjestelmän tuntemusta, jota nyt ehdotettu malli edellyttäisi.

SUOMEN KUNTALIITTO

Arto Sulonen   

johtaja, lakiasiat

Pirkka-Petri Lebedeff

johtava lakimies  

Linkit:

• OM Mietintöjä ja lausuntoja 13/2011