HE 273/2009 vp kaivoslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

​Kuntaliitolla ei ole ollut edustajaa kaivoslain muuttamista valmistelleessa työryhmässä. Liiton asiantuntijoilla ei ole entuudestaan syvällistä kaivoslainsäädännön asiantuntemusta. Jäljempänä on nostettu esiin eräitä muutosehdotuksia ja näkökulmia lähinnä kuntien toimivaltaa kuuluvan maankäytönsuunnittelun näkökulmasta. 

Ehdotuksen 9 §:n 4 momentissa (malminetsinnän luvanvaraisuus) ei ole mainittu puistoa vaikka siinä on mainittu maankäyttö- ja rakennuslaissa (MRL) tarkoitettu katu-alue ja tori. Säännöstä tulee täydennetään siten, että siihen lisätään maininta puistoista. Puistolla on samanlainen asema maankäytössä kuin esim. toreilla.

Ehdotuksen 47 § koskee kaivosluvan myöntämisen edellytyksiä.  Säännöksen 4 momentti koskee kaivostoiminnan suhdetta muuhun alueidenkäyttöön. Kaivostoiminnan tulee perustua joko oikeusvaikutteiseen kaavaan tai asia tulee olla muutoin selvitetty.  Perusteluissa kaavoituksen vaihtoehdoksi esitetään asian selvittelyä MRL 137 §:n suunnittelutarvemenettelyn yhteydessä. Jos ainoaksi vaihtoehdoksi on tarkoitettu vain MRL:n suunnittelutarveratkaisu, niin asia olisi syytä mainita itse säännöksessä eikä jättää pelkästään perustelujen varaan.

MRL 137 §:n 5 momentin mukaan rakentaminen suunniteltutarvealueella ei saa johtaa vaikutuksiltaan merkittävään rakentamiseen tai aiheuttaa merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Vaikka vaikutusten selvittämisen osalta voitaisiinkin suunnittelutarvemenettelyä pitää joissain tapauksissa käyttökelpoisen, liittyy kaivostoimintaan useimmiten merkittävää rakentamista tai muuta maankäyttöä. Siten suunnittelutarvemenettely ei useinkaan voi tulla sovellettavaksi. Todettakoon, että suunnittelutarveratkaisun kohdalla kyse on yksinomaan kunnan toimivaltaan liittyvästä oikeusharkinnan piiriin kuuluvasta lupa-asiasta.

Ehdotuksen 47 §:ssä mainittu selvittelymenettely ja sen luonne jäävät epämääräiseksi, varsinkin jos kyseeseen voi tulla jokin muu kuin MRL:n mukainen menettely.  On sitten kyse mistä tahansa selvittelymenettelystä, niin kunnan näkemyksellä kaavoituksen ja alueiden käytön tarpeesta tulee olla ratkaiseva painoarvo, vastaahan kunta yksin maankäytönsuunnittelusta alueellaan.

Ehdotetun 175 §:n 2 momentissa on säännös niistä maksuista, joita kunta voisi periä kaivoslakiin perustuvista toimenpiteistä, joiksi pykälän peruste-luissa mainitaan 40 §:ssä tarkoitettujen todistusten antaminen. Pidämme maksua koskevaa säännöstä tarpeellisena, mutta 2 momentin säännöksen sanamuotoa voisi tarkistaa selvyyden vuoksi vastaavanlaiseen muotoon, jota käytetään muussa lainsäädännössä, esim:

"Kunnalla on oikeus periä tähän lakiin perustuvista toimenpiteistään maksua, jonka perusteen on soveltuvin osin vastattava valtion maksuperustelakia. Kunnalle perittävän maksun perusteista määrätään tarkemmin kunnan hy-väksymässä taksassa."

Lopuksi voi todeta, että kaivoslain 43 §:stä ja ydinenergialain 21 §;n muu-toksen johdosta uraanin ja toriumin kaivostoimintaa ja malminrikastustoi-mintaa varten myönnettävän luvan edellytyksenä olisi kunnan puoltava kanta. Pidämme tätä asianmukaisena ja tärkeänä.

SUOMEN KUNTALIITTO

Ulla Hurmeranta

lakimies

yhdyskunta, tekniikka ja ympäristö