HE 257/2010 vp pelastuslaiksi ja laiksi meripelastuslain 23 §:n muuttamisesta

Kuntaliiton lausunto hallintovaliokunnalle 8.2.2011, dnro 387/90/2011, Markku Haiko

​Pelastuslakiesityksen lähtökohtana on, että kunnat vastaavat pelastustoimesta kuten nykyisinkin. Sen vuoksi Suomen Kuntaliitto pitää tärkeänä varmistaa lain täytäntöönpanon yhteydessä, että kunnille ja kuntien omistamille pelastuslaitoksille jää todelliset mahdollisuudet niiden keinojen valintaan, joilla uhkien edellyttämään pelastustoimen palvelut tuotetaan ja palvelutaso ylläpidetään.

Kuntaliitto pitää hyvänä lakiehdotuksen rakennetta, jossa korostuu jokaisen kansalaisen ja toiminnanharjoittajan oma vastuu turvallisuudestaan. Viranomaisten tehtävänä on pitää huolta, että kansalaiset toimivat lain edellyttämällä tavalla ja varautua tarvittaessa hoitamaan myös onnettomuuksien aiheuttamat kiireelliset toimenpiteet.

Poistumisturvallisuus

Lain valmisteluvaiheen aikana on aiheuttanut runsaasti keskustelua kysymys poistumisturvallisuudesta hoitolaitoksissa sekä palvelu- ja tukiasumisessa (pykälät 18 -21). Pelastuslakiesitykseen on rakennettu kolmivaiheinen järjestelmä, jonka aikana arvioidaan se, riittävätkö toiminnanharjoittajan omat toimet poistumisen turvaamiseksi vai joutuuko pelastusviranomainen antamaan asiaa koskevan korjausmääräyksen ja asettamaan erityisiä turvallisuusvaatimuksia kuten esimerkiksi määrätä asennettavaksi kohteeseen automaattisen sammutuslaitteiston. Kuntaliitto on tämän asian osalta omissa lausunnoissaan korostanut toiminnanharjoittajan todellista mahdollisuutta valita ne keinot, joilla poistumisturvallisuus varmistetaan. Liiton näkemyksen mukaan hoitolaitosten sekä palvelu- ja tukiasumisen turvallisuuden parantamisessa paras tulos saavutetaan toiminnan harjoittajan ja pelastusviranomaisten yhteistyöllä.

Koska poistumisturvallisuusselvityksen kohteena on hyvin erilaisia laitoksia aina suurista keskussairaaloista erityyppisin tukiasuntoihin, on laissa vaikea määritellä, miten erityyppiset laitokset otetaan huomioon poistumisturvallisuutta arvioitaessa. Jotta voidaan arvioida poistumisturvallisuutta ja siihen liittyvien toimien tarkoituksenmukaisuutta, on kohteessa laadittava riskianalyysi. Riskianalyysi ottaa huomioon myös kohteiden erilaisuuden. Asia voidaan ottaa huomioon pelastuslakiesityksen 19 §:n 1 momenttissa seuraavasti (muutos lihavoitu):

Edellä 18 §:ssä tarkoitetun toiminnanharjoittajan on laadittava kohteen riskianalyysiin perustuva selvitys siitä, miten rakennuksen tai tilan käyttötapa ja henkilöiden rajoittunut, heikentynyt tai poikkeava toimintakyky otetaan huomioon tulipaloihin ja muihin vaaratilanteisiin varautumisessa ja poistumisjärjestelyissä (poistumisturvallisuusselvitys). Rakennusluvan yhteydessä kohteeseen laadittu turvallisuusselvi-tys vastaa poistumisturvallisuusselvitystä.

Lakiesityksen perusteluissa sekä 18 §:n että 19 §:n kohdalla mainitaan, että poistumisturvallisuusselvitys perustuu poistumisturvallisuusvaatimukseen. Tätä poistumisturvallisuusvaatimusta ei kuitenkaan ole määritelty tarkemmin laissa eikä sen perusteluissa. Tämän vuoksi on parempi ottaa lähtökohdaksi kohteen riskianalyysi, jonka perusteella voidaan arvioida poistumisturvallisuusmahdollisuuksia ja poistumiselle asetettavia vaatimuksia. Tehtyä esitystä voidaan perustella seuraavasti:

Tulipalossa tai muussa vaaratilanteessa tapahtuva vaara-alueelta poistumiseen vaikuttaa olennaisesti sen, millaisessa kohteessa vahinko tapahtuu. Sen vuoksi poistumisturvallisuusselvityksen perusteena täytyy olla kunkin kohteen riskien arviointi. Kun kohteeseen laaditaan riskianalyysi, voidaan sen perusteella asettaa vaatimukset turvalliselle poistumiselle vaara-alueelta ja näin varmistaa ihmisten pelastuminen tulipalosta tai muusta vaaratilanteesta. Tämän johdosta riskianalyysin laatimisvelvoite on syytä kirjata lakiin.

Pelastuslakiesityksen 21 §:n mukaan alueen pelastusviranomaisen velvollisuutena on antaa poistumisturvallisuuden varmistamiseksi lain 81 §:n mukainen korjausmääräys, johon voidaan liittää lain 82 §:n mukaisia erityisiä turvallisuusvaatimuksia, jollei toiminnanharjoittajan suunnittelemilla toimenpiteillä voida saattaa kohteen poistumisturvallisuutta vaatimusten mukaiseksi.

Pelastuslakiesityksen 26 §:n mukaan alueen pelastusviranomaisia ovat pelastuslaitoksen ylin viranhaltija ja hänen määräämänsä pelastuslaitoksen viranhaltijat sekä alueen pelastustoimen asianomainen monijäseninen toimielin.

Koska korjausmääräyksen 21:§ mukaan antaa alueen pelastusviranomainen, voi käytännössä korjausmääräyksen antaa ja liittää siihen erityisiä turvallisuusvaatimuksia esimerkiksi yksittäinen palotarkastaja. Koska päätöksellä saattaa olla huomattavaa taloudellista merkitystä esimerkiksi silloin, kun kohteeseen määrätään asennettavaksi automaattinen sammutusjärjestelmä tai päätöksen perusteista on hyvin erilai-sia näkemyksiä, jotka saattaisivat johtaa oikeudenkäynteihin tai muihin asiaa koskeviin riitoihin, on pe-rusteltua jo laissa varmistaa se, että päätös ei jää yksittäisen viranhaltijan vastuulle. Näissä tilanteissa on parempi, että päätöksen tekee alueen pelastustoimen asianomainen monijäseninen toimielin, joka lakiesityksen 21 §:n mukaan on myös pelastusviranomainen.

Asia voidaan hoitaa siten, että pelastuslakiesityksen 21 §:ään lisätään toinen momentti:

Alueen pelastusviranomaisena 1 momentissa mainitussa asiassa toimii alueen pelastustoimen asianomainen monijäseninen toimielin.

Tämä ratkaisu lisää päätöksenteon avoimuutta ja laatua. Päätös ja siihen liittyvät erityiset syyt on perusteltava huolellisesti eikä yksittäinen viranhaltija ei voi omin päin tehdä sellaista päästöstä, joka voi johtaa yhteiskunnan kannalta merkittäviin kustannuksiin. Ratkaisu voidaan katsoa lisäävän osapuolten yhteis-työtä siten, että toiminnanharjoittaja ja pelastusviranomainen pyrkivät löytämään yhteisen näkemyksen poistumisturvallisuuden varmistamisesta ennen varsinaisen korjausmääräyksen antamista.

Tehtyä esitystä voitaisiin perustella esimerkiksi seuraavasti:

Pelastuslakiesityksen 26 §:n mukaan alueen pelastusviranomaisena, jolla on oikeus antaa 81 §:n mukainen korjausmääräys ja liittää siihen 82 §:n nojalla erityisiä turvallisuusvaatimuksia, voi toimia pelastuslaitoksen ylin viranhaltija ja hänen määräämänsä pelastuslaitoksen viranhaltijat sekä alueen pelastustoimen asianomainen monijäseninen toimielin. Korjausmääräys poistumisturvallisuuden varmistamiseksi annettavalla korjausmääräyksellä voi olla erityisesti hoitolaitoksissa, joita ovat myös suuret keskussairaalat, merkittäviä yhteiskunnalle aiheutuvia kustannusvaikutuksia ja osapuolten tulkinnat korjausmääräyksen perusteista voivat johtaa tarpeettomiin oikeudenkäynteihin. Edellä olevan perusteella voidaan katsoa, että ratkaisuun liittyy siinä määrin laajaa julkisen vallan käyttöä, että sitä ei voida jättää yksittäisen viranhaltijan vastuulle. Perusteltua ei ole sekään, että näin merkittävässä asiassa  eripuolilla Suomea päätökset tehtäisiin eri tasoilla kunkin laitoksen omien johtosääntöjen mukaisesti. Sen vuoksi on perusteltua, että jo lakkiin otetaan säännös, jonka mukaan korjausmääräyksen antaa alueen pelastustoimen asianomainen monijäseninen toimielin.

Sammutusvesi

Pelastuslakiesityksen sammutusvettä koskevat säädökset (30 §) vastaavat Kuntaliiton näkemystä asiasta. Sammutusvesisuunnitelman laatimista koskevan ohjeen valmistelutyön yhteydessä on kuitenkin noussut esiin ajatus siitä, että lain edellyttämässä sammutusvesisuunnitelma muodostaa samalla sopimuksen alueen pelastustoimen, vesihuoltolaitosten ja kuntien kesken sammutusveden toimittamiseen liittyvistä asioista. Sen vuoksi on luonnollista, että eri osapuolet allekirjoittavat suunnitelman. Tämä kaikkien osapuolten allekirjoitusmenettely voisi vastata samalla suunnitelman hyväksymistä. Allekirjoituksella tapahtuvasta hyväksymismenettelystä voitaisiin sopia esimerkiksi kuntien yhteistoimintasopimuksessa. Pelastuslakiesityksen 30 §:n 1. momentin loppuun voitaisiin lisättä maininta, että suunnitelman hyväksyy alueen pelastustoimi, jollei muuta ole sovittu. Ehdotuksen mukaan 30 §:n viimeinen virke olisi seuraava:

Sammutusvesisuunnitelman hyväksyy alueen pelastustoimi, jollei muuta ole sovittu.

Väestönsuojat

Koska Kuntaliitolla ei ole asiantuntemusta arvioida sitä, onko väestönsuojien rakentamien maan turvallisuustilanteen perusteella tarpeellista tulevaisuudessa vai ei, Kuntaliitto on omissa kannanotoissaan pitä-nyt tärkeänä, että väestönsuojien rakentamisvelvollisuudelle asetetaan riittävän väljät rajat. Pelastuslaki-esitys vastaa tältä osin Kuntaliiton näkemystä. Siinä tapauksessa, että Suomen turvallisuustilanne arvioi-daan sellaiseksi, että väestönsuojien rakentamisesta voidaan luopua, Kuntaliitolla ei ole mitään sitä vas-taan.

Eräitä teknisiä tarkistusehdotuksia

Pelastuslakiesityksen 15 §:n 1 momentissa todetaan, että pelastussuunnitelman laatimisesta vasaa rakennuksen haltija. Koska pelastussuunnitelma tulee laatia rakennukseen tai muuhun kohteeseen, olisi täsmällisempää todeta, että pelastussuunnitelman laatimisesta vastaa rakennuksen tai kohteen haltija.

Esityksen 27 §:n 3 momentin kohdassa 1 sekä 46 §:n 2 momentin kohdassa 5 mainitaan ensihoito- ja sairaankuljetuspalvelut. Oikeampi terveydenhuoltolain mukaan olisi käyttää vain ensihoitopalvelutermiä.

Esityksen 89 §:n 1 momentin kohdassa 3 ja 91 §:n 5 momentin kohdassa 1 mainitaan Turvatekniikan keskus, joka on nykisin Turvallisuus- ja kemikaalivirasto.

Muilta osin pelastuslakiesitykseen ei ole huomauttamista.