He 126/2010 vp valtion talousarvioksi vuodelle 2011 (kuntatalous, hallinnon kehittäminen, valtion henkilöstöpolitiikka)

Valtiontalousarvioesitys ja peruspalvelubudjetti 2011

1. Tausta

Kuntatalous selviytyi talouden voimakkaasta pudotuksesta vuonna 2009 kohtuullisesti. Alijäämät kasvoivat, mutta useat kunnat ryhtyivät voimakkaisiin toimenpiteisiin talouden tasapainottamiseksi. Myös maan hallitus osoitti ymmärrystä kuntien talousvaikeuksia kohtaan ja elvytti kuntataloutta vuosina 2009–2010 kuluvan vuoden tasolla arvioituna noin 700 miljoonalla eurolla.

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen selvityksen mukaan henkilöstömenoista säästettiin viime vuonna 2,2 %, valtaosan muodostuessa määräaikaisten työsuhteiden uusimatta jättämisestä sekä töiden uudelleenjärjestelyistä. Säästöjen jälkeenkin kunnat joutuivat nostamaan voimakkaasti verojaan tälle vuodelle. Veroprosenttien korotusten johdosta kunnallisveron tuoton lasketaan nousevan 320 miljoonaa ja kiinteistöveron 190 miljoonaa euroa, josta alarajojen lakisääteinen nosto on 50 miljoonaa. Kuntien lainakanta kasvaa vuosina 2009–2010 yhteensä runsaalla 2 miljardilla eurolla nousten noin 11,6 miljardiin.

Kunnat ovatkin kantaneet oman osansa yhteisestä vastuusta ja olleet pääasiallinen talousiskun vastaanottaja ja sopeutuja kuntapalvelujen pelastamisessa.

Kuntatalouden näkökulmasta tuoreimmat tiedot ja arviot mm. kokonaistalouden kehityksessä ovat vaikuttaneet siihen, että kuntatalouden rahoitusaseman kehitys näyttää nyt aiemmin arvioitua vahvemmalta.

Kuntatalouden tila ja näkymät ovat selvästi paremmat kuin vielä keväällä esimerkiksi Pe-ruspalveluohjelmassa 2011–2014 arvioitiin. Tähän on vaikuttanut ennen muuta taloustilanteen parantuminen ja kuntien menojen kasvun hidastuminen.

Kuntatalouden kehitys kääntyy kuitenkin huonompaan suuntaan, koska mm. ikääntymisen vuoksi menot kasvavat tästä eteenpäin tuloja nopeammin. 

2. Kuntatalouden kestävyys

Kuntien taloutta on kautta linjan leimannut tulo- ja menokehityksen suhdanteita myötäilevä yhteys. Kuntatalouden tila on pysynyt jatkuvasti suhteellisen kireänä, nimellinen kunnallisveroaste on kohonnut vuosittain ja kuntien lainakanta on viimeisen 10 vuoden aikana 2½–kertaistunut.

Toisaalta henkilöstön määrä on tälläkin hetkellä alhaisempi kuin mitä se oli 20 vuotta sitten siitäkin huolimatta, että kuntien velvoitteet ovat voimakkaasti laajentuneet. Kuntien tuottavuus onkin noussut ja parantunut voimakkaasti.

Väestön ikääntyminen ja sen myötä palvelutarpeiden merkittävät muutokset ovat jatkossa suuri haaste koko julkiselle taloudelle ja aivan erityisesti kunnille. Terveyspalveluissa ja vanhusten tarvitsemissa palveluissa palvelutarve kasvaa nopeasti alkaneella ja erityisesti seuraavalla vuosikymmenellä.

Lähivuosikymmeniksi arvioidut ikäsidonnaisten julkisten palvelujen kasvupaineet jakautuvat karkeasti ottaen puoliksi eläkejärjestelmän ja puoliksi kuntien järjestelyvastuulla olevien hoito- ja hoivapalvelujen kesken.  Näin kunnat joutuvat vastaanottamaan noin puolet julkisen talouden kestävyysvajeesta valtion ollessa tässä suhteessa huomattavasti paremmassa lähtötilanteessa.

3. Valtionosuudet ja kuntien rahoitusosuudet

3.1 Lyhyt kuvaus

Tälle vuodelle uudistetun valtionosuusjärjestelmän ns. peruspalvelujen valtionosuuteen on koottu aiemmin erillään olleita valtionosuuksia ja se perustuu yleisen osan määräysperusteisiin (entinen yleinen valtionosuus), sosiaali- ja terveydenhuollon laskennallisiin kustannuksiin, esi- ja perusopetuksen sekä yleisten kirjastojen laskennallisiin kustannuksiin, asukaskohtaisen taiteen perusopetuksen ja yleisen kulttuuritoimen määräytymisperusteisiin ja erityisen harvan asutuksen, saaristokuntien sekä saamelaisten kotiseutualueen kuntien lisätyn valtionosuuden määräytymisperusteisiin. Järjestelmää täydentää talousvaikeuksissa oleville kunnille tarkoitettu harkinnanvaraisen valtionosuuden korotus, joka rahoitetaan ”järjestelmän sisältä”. Kunkin kunnan valtionosuuksia tasataan verotulojen perusteella. Valtionosuus myönnetään yhtenä kokonaisuutena (pl. harkinnanvarainen avustus).

Tämän ulkopuolisena osana toimii ns. ylläpitäjäjärjestelmä, jossa lukioiden, ammatillisen koulutuksen ja ammattikorkeakoulun rahoitus menee suoraan opetuksen järjestäjälle oppilasmäärien ja järjestäjäkohtaisten yksikköhintojen mukaan laskettuna. Tämä ylläpitäjäjärjestelmän rahoitusosuus kohdistetaan vain kuntaan, joten muut ylläpitäjät saavat valtiolta täyden yksikköhintarahoituksen. 

Kuntien rahoitusvastuulle jää asukasta kohden laskettu rahoitusosuus (yhtä suuri kaikille kunnille), joka määräytyy kuntien ja valtion välisen kustannustenjaon mukaan. Vuonna 2011 peruspalvelujen valtionosuus määräytyy 34,11 % mukaan ja tämän ulkopuolelle jäävien opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalta rahoitettavien palvelujen valtion rahoitusosuus 41,89 % prosentin mukaan.

3.2 Peruspalvelubudjetti tarkastelun piirissä olevat valtionavut

Valtiovarainministeriön kannan mukaisessa esityksessä peruspalvelubudjettitarkastelun valtionapuja on budjetoitu vuodelle 2011 yhteensä 10 056 miljoonaa euroa mikä on 4,3 % tämänvuotista enemmän (410 miljoonaa euroa). Kasvu selittyy kuitenkin kokonaisuudessaan verotulokevennysten kompensaatiolla ja indeksitarkistuksella. Valtionosuuksiin sisältyy 1,6 %:n indeksikorotus, joka lisää kuntien ja kuntayhtymien valtionosuuksia ja avustuksia 133 miljoonaa euroa. Todellinen kustannustason nousu on arvioitu 2,6 prosentiksi Indeksikorotusta on korjattu pienemmäksi, koska tarkentuneiden tietojen mukaan vuoden 2009 indeksikorotus osoittautui noin prosenttiyksikön liian suureksi. Korjausmenettely on kuntien valtionosuuslain mukainen.

Valtionosuuksien lisäykseen sisältyy myös 74 miljoonan euron lakisääteinen lisäys, joka aiheutuu asukasluvun ja ikärakenteen muutoksesta aiheutuvasta sosiaali- ja terveydenhuollon laskennallisten kustannusten noususta. Kuntien laskennalliset kustannukset nousevat vastaavasti 217 miljoonaa euroa (kuntien rahoitusosuus kustannusnoususta on siis 66 %).

Asukasluvun ja ikärakenteen muutoksesta aiheutuva esi- ja perusopetuksen laskennallinen 18 miljoonan valtionosuussäästö käytetään perusopetuksen laadun kehittämiseen eikä säästöä synny.

Valtio-kuntasuhteeseen liittyvät myös eräät kustannusneutraalisti toteutettavat toimenpiteet, eli 129 miljoonan euron veroperustemuutosten kompensaatio, yh-distymisavustusten kattosäännön (200 milj. euroa vuosina 2008–2011) ylitykseen liittyvä 45 miljoonan euron vähennys, tulkkauspalvelujen valtiolle siirtoon liittyvä 11,6 miljoonan euron vähennys ja kuntien tietojärjestelmähankkeiden ja IT-palvelukeskusten rahoittamiseen liittyvä uusi 6,3 miljoonan euron määrärahasiirto.

Harkinnanvaraisiin rahoitusavustuksiin esitetään 20 miljoonaa euroa eli määräraha säilyisi tämän vuoden tasolla.

Valtiovarainministeriö esittää vuodelle 2010 tehdyn ns. ”ylimääräisen” 30 miljoonan euron valtionosuuden poistamista. Valtionosuusuudistuksen yhteydessä tehdyllä korotuksella varmistettiin, ettei minkään kunnan valtionosuus vähenisi tämän vuoden alusta voimaan tulleen uudistuksen johdosta. Kuntaliitto on pitänyt lisätyn valtionosuuden poistamista perusteettomana.

3.3. Kuntien rahoitusosuudet

Kustannustenjaosta johtuen kuntien arvioidut rahoitusosuudet kasvavat valtionosuuksia ja avustuksia enemmän. Kuntien rahoitusvastuulle jäävät peruspalveluiden järjestämisen (laskennalliset) rahoitusosuudet kasvavat arvioiden mukaan 344 miljoonaa euroa (2,5 %) ja vastaavat osuudet toisen asteen koulutukseen 40 miljoonaa euroa (2,1 %). Asukasta kohden laskennalliset osuudet kasvavat kaikissa kunnissa yhteensä 58,2 euroa/asukas.

4. Veroperustemuutokset ja kompensointi

Kunnallisveron tuoton arvioidaan hieman alentuvan kuluvana vuonna (-0,5 %) ja kasvavan 2,5 % vuonna 2011 ilman veroprosenttien korotuksia. Verotulojen kehitykseen ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat tänäkin vuonna verokertymien ajoitukseen liittyvät kertaluonteiset tekijät.  Niiden osuus on tänäkin vuonna huomattava, arviolta noin 200 miljoonaa euroa. Yhteisöverotuoton arvioidaan tänä vuonna kasvavan, samoin ensi vuonna. Yhteisöverojen tai kiinteistöverojen veroperusteisiin ei ole tarkoitus tehdä valtion toimesta muutoksia vuodelle 2011.

Kuten edellisinäkin vuosina veroperusteita on tarkoitus muuttaa vuodelle 2011. Jotta verotus ei kiristyisi ansiotason nousun ja palkansaajamaksujen nousun vuoksi valtion tuloveroasteikkoja lievennetään ja työtulovähennystä kasvatetaan siten, että kunnallisveron tuotto alenee 101 miljoonaa euroa. Lisäksi eläketulon verotusta kevennetään ja perusvähennystä korotetaan. Nämä kummatkin toimenpiteet kaventavat kuntien veropohjaa 14 miljoonalla eurolla, eli yhteensä 28 miljoonalla eurolla. 

Yhteensä 120 miljoonan euron kevennykset kompensoidaan kunnille valtionosuusjärjestelmän kautta kuntakohtaisesti oikein vastamaan verotulomenetyksiä.

Verotuksessa esitetään ympäristöverojen painoa lisättäväksi. Tämä koskee muun muassa jäteveroa, jonka tuotto nousee 120 miljoonaan euroon. Kuntaliitto on esittänyt, että jäteveron tuotto siirretään kokonaisuudessaan kunnille ensi vuoden alusta lukien.

5. Valtion toimenpiteiden vaikutukset

Peruspalvelubudjettiin sisällytetään entiseen tapaan laskelma valtion toimenpiteiden vaikutuksista kuntien ja kuntayhtymien talouteen. Laskelma koskee toimenpiteiden vaikutusta muutoksina valtion talousarvioissa (ml. lisätalousarviot) vuodesta 2010 vuoteen 2011. Laskelma sisältää kuntien talouden tasapainoon vaikuttavat tehtävien ja velvoitteiden menoja ja valtionosuuksia koskevat muutokset (ml. tehtävien siirrot), muut valtionosuuspäätökset, veroperustemuutokset kompensointeineen ja muut budjettipäätökset. Laskelma ei sisällä valtionosuuksien indeksikorotuksia.

Valtionvarainministeriön oman laskelman mukaan vuoden 2011 esitys heikentäisi kuntien rahoitusasemaa vuonna 2011 nettomääräisesti 42 miljoonaa euroa. Tästä valtaosa, eli 30 milj. euroa on selitettävissä edellä kuvatulla ns. ”ylimääräisen” valtionosuuden leikkauksella.

6. Eräät muut erityiskysymykset hallinnonaloittain ja toiminnoittain

6.1. Sosiaali- ja terveydenhuolto

Kuntien maksamat tulonsiirrot kotitalouksille ovat kasvaneet voimakkaasti talouskriisin aikana. Työttömyyden pysyessä korkeana, toimeentulotuki- ja työmarkkinatukimenot ovat nousseet. Riskinä on, että menot tulevat pysymään korkealla tasolla vielä pitkään työttömyyden pitkittyessä ja ansiosidonnaisten tulojen ehtyessä. Toimeentulotuki on muodostumassa yhä suuremmalle osalle ensisijaiseksi toimeentulon lähteeksi vastoin lainsäädäntömme henkeä ja sisältöä.

Budjettiesityksessä valtionosuutta kuntien perustoimeentulotuen kustannuksiin esitetään nostettavaksi 29 miljoonalla eurolla tähän vuoteen verrattuna. Vaikka tämä on sinänsä positiivista, kestävämpi ratkaisu olisi korottaa ensisijaisia etuuksia niin, että toimeentulotuen kysyntä vähenisi.

Hallituksen budjettiesityksessä esitetään toimeentulotukilakia muutettavaksi siten, että alle 25-vuotiaiden koulutuksesta kieltäytymisen johdosta toimeentulotuen perusosaa voidaan alentaa. Näin valtionosuuksia alennetaan 2 milj. euroa. Vaikka nuorten aktivoiminen ja tukiriippuvuuden vähentäminen ovat kannatettavia, on menojen alenemisen toteaminen tästä johtuvaksi hankalaa, eikä tällaista leikkausta tulisi tehdä.

Vammaispalvelulaki tuli voimaan 1.9.2009 ja sen toimeenpano laajenee ensi vuonna. Neuvolatoiminnan ja koulu- sekä opiskeluterveydenhuollon terveystarkastusten toimeenpano tulee täysimääräisesti voimaan. Päihdeäitien hoidon järjestämistä laajennetaan, lapsiperheiden kotipalvelua vahvistetaan. Hämeenlinnan naisvankilaan perustetaan perheosasto. Pitkään valmisteltu terveydenhuoltolaki astuu voimaan.

Kaikkeen tähän valtio myöntää valtionosuutta 21,25 miljoonaa euroa ensi vuodelle. Selvää on, että tämä ei riitä alkuunkaan, vaan kuntien kustannukset tulevat olemaan moninkertaiset, mahdollisesti jopa 100 miljoonaa euroa.

Terveydenhuollon yksiköille maksettavaa valtion korvausta lääkäri- ja hammaslääkärikoulutuksesta aiheutuviin menoihin korotetaan 5 miljoonalla eurolla. Valtion korvaus erikoissairaanhoidon mukaiseen tutkimustoimintaan pysyy tämän vuoden tasossa, mikä merkitsee, että erityisesti Yliopistosairaaloiden tutkimustoiminnan rahoitusta joudutaan hoitamaan jäsenkuntien tuella kasvavassa määrin.

6.2. Opetus- ja kulttuuritoimi

Opetustoimessa ikäluokkien pienentymisestä muutoin aiheutuvat 18 miljoonan euron menosäästöt kohdennetaan Perusopetus paremmaksi –ohjelman toteuttamiseksi.

Merkittävimmät muutokset liittyvät ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijamääriin, joita kasvatetaan edellisestä varsinaisesta talousarviosta peräti noin 3250 opiskelijalla. Näistä 2750 on tarkoitus toteuttaa vuoden 2010 lisätalousarvioiden yhteydessä. Oppisopimuskoulutuksen peruskoulutukseen lisätään 1000 opiskelijaa, joka toteutettiin vuoden 2010 lisätalousarvion yhteydessä. Oppisopimusmuotoista ammatillisen lisäkoulutuksen tarjontaa lisätään 250 opiskelijalla, joka toteutettiin jo vuoden 2010 ensimmäisessä lisätalousarviossa.

Nämä toimenpiteet ovat suhdannetilanne huomioon ottaen oikeansuuntaisia. Rahoituksen osalta ne merkitsevät kunnille kuitenkin voimakkaita menolisäyksiä, koska kuntien rahoitusosuus esitetyistä lisäyksistä lisäkoulutusta lukuun ottamatta on laskennallisesti 58,11 %. Kuntien menolisäykset realisoituvat käytännössä kaikkien 4000 lisäopiskelijan johdosta vasta vuonna 2011. Kaikkiaan ammatillisen peruskoulutuksen, ml. oppisopimuksen peruskoulutus, rahoitus lisääntyy 109 miljoonaa euroa. Tätä summaa kasvattaa painopisteen siirtyminen yksityiseen koulutukseen, johon vaikuttaa yksityisen koulutuksen arvonlisäveron osuus. Kuntien rahoitusosuuden nousu on siten yhteensä peräti noin 64 miljoonaa euroa, eli 12 euroa/asukas.

Koulutuksen painopistettä tulisikin siirtää peruskoulutuksesta aikuis-, täydennys- ja muuhun lisäkoulutukseen.

Perustamishankkeiden valtionosuuksia ja – avustuksia alennetaan osana elvytyksestä irtautumista. Tämä lisää kuntien rahoitusosuutta tai siirtää peruskorjaushankkeita.

6.3. Työllisyys

Työttömyyden kasvaessa ja pitkittyessä erityiseksi haasteeksi on muodostunut vaikeasti työllistyvien työnhakijoiden työelämävalmiuksien vahvistaminen sekä siihen liittyvät palvelut. Keväällä 2010 osa työnhakijoista jää käytännössä kokonaan ilman heidän työllistymistään edistäviä palveluja. Ongelmallinen tilanne tulee jatkumaan ja todennäköisesti pahenemaan lähivuosina.

Kuntien palkkatukeen on varattava riittävät resurssit. Kuntien työllistämistukea esitetään nostettavaksi 5 miljoonalla eurolla, mikä on positiivista mutta kysyntään nähden riittämätön. Työvoiman palvelukeskuksia on kehitettävä ja verkosto laajennettava vähitellen koko maahan.

Työmarkkinatuen uudistaminen ja siihen liittyvä kuntien aktivoiminen ei ole edistynyt riittävästi johtuen osin kunnille korvattavan aktivointituen alhaisesta tasosta. Nykyistä 10,09 euron/toimintapäivä tuen tasoa tulee nostaa samalla kun kuntouttavaa työtoimintaa olisi kehitettävä niin, että sijoittuminen myös kunnanulkopuolelle tulisi mahdolliseksi. Välityömarkkinoita kuten myös työpajatoimintaa tulee kehittää.

Kolmannen sektorin työllistämismahdollisuuksia on edistettävä ottaen huomioon EU:n tulkinnat niin, että käytäntömme olisivat mahdollisimman yhtenäiset erityisesti muiden pohjoismaiden kanssa.

6.4. Maahanmuutto/pakolaisten vastaanotto

Maahanmuuton kasvaessa kunnat vastaavat suurelta osin kaikkien maahanmuuttajien palveluista sekä kotoutumisen tukemisesta. Maahanmuuton lisääntyminen edellyttää kasvavaa taloudellista panostusta maahanmuuttajien kotoutumisen tukemiseen. Maahanmuuttajien yksilölliset tarpeet vaativat peruspalvelujen mukauttamista sekä erillisjärjestelyjä palvelujen tarjoamisessa. Näistä aiheutuu kunnille huomattavia kustannuksia.

Pakolaisten kotouttamistoimiin on myös kunnille varattava riittävät resurssit riittävän pitkäksi ajaksi. Kiintiöpakolaisista maksettavaa korvausaikaa on pidennettävä nykyisestä kolmesta vuodesta neljään vuoteen. Maahanmuuttajien työllistymiseen ja työelämävalmiuksien parantamiseen, erityisesti alkuvaiheen kielikoulutukseen tulee panostaa nykyistä voimakkaammin.

Maahanmuuttajien mahdollisimman korkea työllisyys tukee myös kuntien tulopohjaa. Vuonna 2010 käynnistyvästä ’Osallisena Suomessa’ -hankkeessa saadut kokemukset tulee hyödyntää seuraavalla hallituskaudella. Hankkeen yhteydessä kehitettävien hyvien käytäntöjen toteuttamiseen koko maan kattavasti on varattava jatkuvat riittävät resurssit.

Maahanmuuttajien kotouttamisesta annettaneen lakiesitys vielä kuluvan vuoden aikana. Sen täytäntöönpanon mahdollisesti edellyttämiin rahoitustarpeisiin on voitava vastata.

Pakolaisten vastaanotosta kunnille maksettavia laskennallisia korvauksia korotettiin tämän vuoden budjetissa 10 %. Korvaukset olivat kuitenkin tätä ennen olleet samansuuruisia vuodesta 1993 saakka. Korvausten korottamistarve vastaamaan Tilastokeskuksen julkisten menojen hintaindeksin mukaan on edelleen 40–50 %:n suuruusluokkaa. Kuntaliitto pitää tärkeänä, että tämän toteuttamiseksi varataan vuoden 2011 TMAE:ssa sisäministeriön esittämä 7 miljoonan euron määräraha.

6.5. Yhdyskuntatekniikka ja ympäristö

Kunnilla on infrastruktuurin, toimitilojen ja kunnallisen asuntokannan osalta suuri korjausvelka ja peruskorjausinvestointitarve. Tämä johtaa siihen, että kuntien velkaantuminen tulee jatkumaan jatkossakin.

Valtion vähenevät panostukset joukkoliikenteeseen heikentävät joukkoliikenteen kehittämismahdollisuuksia ja lisäävät kuntien menopaineita. Valtion tukea joukkoliikenteen kehittämiseen tuleekin selkeästi lisätä. Myöskään veroratkaisut eivät saa olla vaikeuttamassa kuntien ympäristöystävällisiä ratkaisuja niin kaukolämmöntuotannossa kuin joukkoliikenteessä.

Valtion liikennerahoituksen määrä ei riitä kattamaan tarvetta, joten paine siirtää rahoitusvastuuta kuntien kannettavaksi säilyy.

Maakuntien lentoliikenne on säilytettävä alueiden kilpailukyvyn varmistamiseksi jatkossakin.

Jätehuollon lainasäädännön uudistaminen on loppusuoralla. Kuntaliitto on johdonmukaisesti esittänyt yhdyskuntajätteen jätehuollon järjestämisvastuun pitämistä kunnilla. Näin mahdollistetaan tehokas ja ympäristön huomioiva jätehuolto, jossa kilpailu voidaan toteuttaa kuntalaisten kannalta kokonaisvaltaisesti.

Kuntaliiton vaatimukset:

• Kunnille ei tule antaa uusia velvoitteita, ellei niitä rahoiteta täysimääräisesti.
• Kuntien ohjausta ja norminantoa ei tule lisätä.
• Kuntien valtionosuuksia on lainsäädäntöön perustuvien muutosten lisäksi nostettava niin, että kuntien rahoitusasema vahvistuu.
  • Jo aiemmin kunnilta peritty 30 miljoonan ”ylimääräinen” valtionosuus on sisällytettävä pysyvästi valtionosuuspohjiin.
  • Ammattikoulutuksen lisäpaikkojen huomattava, noin 64 miljoonan euron kuntien rahoitusosuuden osuuden nousu on kompensoitava kunnille edellyttämällä koulutuksen järjestäjiltä toiminnan vastaavaa tehostamista.

• Kuntien veropohjaa on vahvistettava:
  • Jäteveron tuotto siirrettävä kokonaan kunnille 1.1.2011 lukien.
  • Kuntien yhteisövero-osuuden korotusta on jatkettava vuoden 2011 jälkeen ja kunnille on täysimääräisesti korvattava mahdollinen yhteisöverokannan alennus.
  • Kiinteistöveron ylärajoja on nostettava ja vakituisessa asuinkäytössä olevat tontit on irrotettava yleisestä kiinteistöverokannasta.
  • Kuntaveroon tehtävä vähennykset on korvattava kunnille täysimääräisesti ja kuntakohtaisesti oikein.

• Verouudistuksilla ei tule vaikeuttaa kuntien tehokkaita energia- ja joukkoliikenneratkaisuja.
• Kuntien maksuissa on noudatettava bruttoperiaatetta, eli maksutulojen lisäyksiä ei tule leikata pois kunnilta mitään kautta, ei myöskään valtionosuusjärjestelmässä.
• Joukkoliikenteen tukea on lisättävä – maakuntien lentoliikenne on turvattava.
• Kuntien investointi – ja perusparannushankkeiden tukea tulee jatkaa kunnes varmuus talouden käänteestä on saatu.
• Sosiaali- ja terveydenhuollon uusiin tehtäviin ja tehtävälaajennuksiin osoitettu 21,25 miljoonaa euroa on täysin riittämätön. Kuntaliiton arvion mukaan esitetyt menot voivat kasvaa jopa 100 miljoonaa.
• Ensisijaisia etuuksia tulee nostaa jotta toimeentulotukimenojen kasvu voidaan pysäyttää ja toimeentulotukiriippuvuutta alentaa.
• Työllisyyden hoidossa on varmistettava, että kuntiin ei siirretä valtion työhallinnosta vaikeasti työllistettäviä. Kuntien palkkatukeen on varattava riittävät resurssit, toimintapäiväkorvauksen 10,09 €/päivä, tasoa on nostettava. Työvoiman palvelukeskuksia on kehitettävä ja verkostoa laajennettava.
• Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden kotouttamiseen on kunnille varattava riittävät resurssit. Korvausaikaa on pidennettävä ja pakolaisten vastaanotosta kunnille maksettavia laskennallisia korvauksia on korotettava sisäasianministeriön esityksen mukaisesti.

SUOMEN KUNTALIITTO

Martti Kallio   

johtaja, kuntatalous 

Reijo Vuorento

suunnittelupäällikkö