Hallituksen esitysluonnos laiksi julkisen hallinnon yhteispalvelusta annetun lain muuttamisesta

Kuntaliitto pitää myönteisenä lainsäädännön päivittämistä. Kaikilta osiltaan se ei kuitenkaan vastaa meneillään oleviin toimintaympäristön muutoksiin. Maakunta- ja soteuudistus, digitalisaatio ja asiakkaiden uudet asiointitavat vaativat lainsäädäntöä, joka mahdollistaa joustavamman toimintamallin. Lainsäädännön tulee katsoa nykytilaa pidemmälle tulevaisuuteen ja luoda aitoja mahdollisuuksia rakentaa kustannustehokkaita ja asiakaslähtöisiä asiointipalvelupisteitä verkostoissa toimivaan arkeen.

Yleisiä huomioita nykytilasta

Nykymuotoinen sopimuspohjainen yhteispalvelu on lähtökohtaisesti asiakaslähtöinen, mutta valitettavan vähän täysimääräisesti hyödynnetty toimintamalli. Tällä vuosikymmenellä ovat valtion viranomaiset vähentäneet rajusti jo ennestään harvaa palvelupisteverkkoaan ja tehneet samalla keskenään tai kuntien kanssa poistuneiden käyntiasiointipalvelujen tilalle hyvin vähän yhteispalvelusopimuksia. Epätasa-arvo kansalaisten palvelujen saavutettavuudessa on vain lisääntynyt. Tilanne tulee luultavasti jatkossa vain pahenemaan, jos ei onnistuta luomaan täysin uudenlaisia ratkaisumalleja. 

Suurelta osin valtion palveluverkkojen harventumisessa on kyse käyntiasioinnin kysynnän laskusta ja palvelujen kysynnän siirtymisestä osittain verkkoon. Viranomaisen tulee kuitenkin lähtökohtaisesti turvata palveluiden saannin yhdenvertaisuus, johon yhteispalvelu on yksi hyvä vaihtoehto. Yksi merkittävä huomio on, että käytännössä valtion viranomaisten palveluverkoissa on suuriakin aukkoja maantieteellisesti, eikä niitä ole onnistuttu vuosien kehittämishankkeiden avulla paikkaamaan. Nykytilassa, maakunta- ja soteuudistusta suunniteltaessa, maahanmuuton lisääntyessä, on käyntiasioinnin yhteinen, organisaatiorajat ylittävä malli edelleen ajankohtainen.

Kuntien kannalta nykytila on haasteellinen erityisesti kustannusten jaon osalta. Pääsääntöisesti kunnat ovat toimeksisaajia ja tyytymättömiä saamiinsa korvauksiin, jotka eivät kata täysin toisen viranomaisen puolesta hoidettavan tehtävän kustannuksia. 

Alueellinen yhteispalvelun edistäminen on kuulunut nykymallissa maakunnan liitoille. Nykytila on kuntien osalta erilainen myös tältä osin. Edistäminen on ollut hyvin erilaista. Toisissa maakunnissa se on ollut aktiivista ja paikoitellen kunnat ovat jääneet vaille haluamaansa tukea esimerkiksi paikallisissa neuvotteluissa.

Yhteispalvelun nykytilassa palveluvalikoimat, toimintamallit jne. vaihtelevat paljonkin yhteispalvelupisteissä ja toisaalta toimeksiantajaviranomaisten välillä. Tämä luo osaltaan haasteita yhteispalvelun käytännön toteuttamiseen kunnan, palveluneuvojan ja asiakkaan kannalta.

Esityksellä on hyvät tavoitteet – ehdotukset riittämättömiä

Esityksen keskeiset tavoitteet ovat oikean suuntaisia ja hyviä, mutta itse muutosesitykset eivät vakuuta siten, että näitä edes tavoiteltaisiin. Jo nykymallinen laki antaa mahdollisuuden viedä toimintaa tavoiteltuun suuntaan, mutta sitä ei ole tapahtunut. Tässä hallituksen esitysluonnoksessa ei ole työkaluja, jotka veisivät kehitystä sinällään hyvien tavoitteiden suuntaan. Mutta, eivät ne myöskään estä niiden toteutumista.

Omakustannusperiaatteen toteuttaminen on oleellinen selkäranka sopimiseen ja kestävään laadukkaan asiakaslähtöisen palvelutuotannon toteuttamiseen. Tähän tarvitaan yhteinen näkemys siitä, mitä tämä tarkoittaa ja mistä kustannukset syntyvät. Asiointipistepilotoinnin yhteydessä tuli ilmi, että eri toimijoilla on hyvinkin erilaiset käsitykset siitä, miten tämä lasketaan. Esitys ei kerro, miten ratkaistaan erot näkemyksissä ja ainoana johtopäätöksenä näissä tilanteissa on siten luultavammin, ettei sopimusta synny. Tämä tarkoittaa myös riskiä, että lain myötä päivitettäväksi tulevat olemassa olevat sopimukset saattavat jäädä ilman jatkoa. Puutteena on myös se, että paikallisuutta ei myöskään oteta huomioon rahoituksen näkökulmasta. Harvaan asutussa pienen kysynnän paikkakunnalla ei samanlainen rahoitusratkaisu toimi kuin suuren kysynnän tiiviisti asutulla kaupunkiseudulla. 

Ehdotuksissa on maininta, että palveluja voitaisiin antaa tavanomaisen käyntiasioinnin lisäksi ensinnäkin puhelimen tai muun tieto- ja viestintäteknisen käyttöyhteyden avulla. Lisäksi on maininta, että kiinteän asiointipisteen ohella palvelujen tarjoamisessa voitaisiin käyttää kotikäyntejä ja myös sellaisia uusia palvelumenettelyjä ja -keinoja, jotka eivät edellyttäisi kiinteää toimitilaa. Tämä herättää kysymyksen (sanat ”lisäksi” ja ”ohella”), onko malliin aina kuuluttava kiinteä toimipiste? Joustavampi tapa on mahdollistaa myös pelkästään sopimuksen piiriin kevyempiä ratkaisuja tarpeen mukaan.

Erityisesti Kuntaliitto pitää lain suurena puutteena sen keskittymistä vain viranomaisten väliseen sopimiseen, vaikka organisaatiorajat ylittyvät jo tänään monissa palveluissa verkostomaisesti myös yksityiselle ja kolmannelle sektorille. Kuntaliitto esittää, että näiden toimijoiden mukaan tuleminen yhteispalveluun selvitetään ja lainsäädäntöä uudistetaan siltä osin. Esimerkiksi niillä alueilla, joilla on erittäin vähäinen kysyntä, eikä sopimuksia viranomaisten kesken synny, pitäisi olla mahdollista myös kilpailuttaa palveluverkon palvelujen tuottaminen. Esimerkiksi poliisiviranomainenkin luottaa kaupalliseen toimijaan passien toimittamisessa. 

Yhteenveto avoimista kysymyksistä

Hallituksen esitysluonnos ei Kuntaliiton mielestä vastaa luonnoksen nykytilassa kuvattuihin haasteisiin eikä esityksen tavoitteisiin. Miten luodaan tasa-arvoinen palvelujen saavutettavuus koko maahan? Miten varmistetaan yhteneväinen palveluvalikoiman pohja kaikkiin asiointipisteisiin? Miten varmistetaan kustannusten jako oikeudenmukaisesti? Miten huolehditaan kustannusten syntymisen alueelliset ja paikalliset erot, jotka syntyvät muun muassa kysynnästä? Miten huolehditaan, että valtion palveluita saa riittävän läheltä, vaikka kunta ei perusta asiointipistettä? 

SUOMEN KUNTALIITTO

Hanna Tainio

varatoimitusjohtaja

Heikki Lunnas

tietoyhteiskunta-asiain päällikkö