Hallituksen esitys laiksi poikkeuksellisten tulvien aiheuttamien vahinkojen korvaamisesta annetun lain kumoamisesta

Maa- ja metsätalousvaliokunnalle  (HE 295/2010 vp), Dnro 31/90/2011, Ulla Hurmeranta 19.1.2011

Tulvavahinkojen korvausta koskevaa lakia ei tule vielä kumota. Vaikka periaate siitä, että jokainen on vastuussa omaisuutensa suojaamisesta, on sinänsä nykypäivänä hyväksyttävä tavoite, ei tarjolla olevat vakuutukset vielä riittävästi osoita, että tulvavahinkojen korvaaminen voisi jäädä kokonaan yksityisten kansalaisten vapaaehtoisten vakuutusten varaan.

Lain kumoamisella ei ole kiire. Markkinoille on jo syntynyt vakuutuksia eikä olemassa oleva laki ole ollut esteenä vakuutusten kehittämiselle ja tarjoamiselle. Siten hallituksen esityksessä esitetty keskeinen perustelu lain kumoamiselle on poistunut.  Ennen lain kumoamista tulisi kerätä kokemuksia vakuutuksista, niiden ehdoista ja vakuutusten toimimisesta käytännössä. Vasta sen jälkeen voidaan arvioida, onko syytä luopua valtion tulvakorvaus laista. Laki poikkeuksellisten tulvien korvaamisesta tulisi päivittää ja laajentaa lain soveltamisalaa koskemaan myös merivesi- ja rankkasateiden aiheuttamista tulvista aiheutuvia vahinkoja.  Vakuutusjärjestelmän rinnalla voisi aivan hyvin olla valtion korvausjärjestelmä täydentämässä vakuutusturvaa.

Finanssialan keskusliiton laatimien mallivakuutusehtojen ja markkinoilla olevan yhtiön vakuutusehtojen tarkastelun perusteella näyttää siltä, että tulvavahinkojen korvausjärjestelmä ei välttämättä anna riittävästi turvaa eikä se tue tulvasuojelutoimenpiteiden toteuttamista. Vaikka kotivakuutus onkin hyvin yleinen vakuutus, ei kuitenkaan kaikilla ole vakuutusta eivätkä se sellaista hanki.

Tulvakorvauslakiin verrattuna poikkeuksellisuuden arvioinnin osalta vakuutusturvaa saa mallivakuutusehtojen mukaan, kun kyse on tulvista joiden toistuvuus on harvemmin kuin yli 50 vuotta. Voimassa olevan lain perusteella poikkeuksellisena on pidetty 20 vuotta harvemmin toistuvaa tulvaa. Rankkasateiden osalta sademäärät on määritelty vakuutusehdoissa (30 mm /h tai 75 mm/VRK). Tulvan poikkeuksellisuuden arviointi tapahtuu vakuutusyhtiön toimesta, kun esim. tulvavahinkolakityöryhmän ehdotuksessa poikkeuksellisuuden arviointi olisi jäänyt Suomen ympäristökeskuksen ja Ilmatieteen laitoksen asiantuntijoiden arvioitavaksi.

Omavastuu eräässä tarjolla olevassa vakuutuksessa on korkeampi kuin tulvakorvauslain perusteella on ollut. Vakuutusehtoihin sisältyy myös sellaisia suojeluehtoja, joiden noudattaminen käytännössä tuottaa suuria vaikeuksia yksittäiselle kiinteistönomistajalle ja niiden laiminlyönti estää korvauksen saamisen tai sitä alennetaan.

Kaiken kaikkiaan on epävarmaa, kuinka vakuutukset riittävät vastaamaan tulvaisuuden tarpeeseen ja minkälaiseksi vakuutusmaksut ja vakuutusehdot ajan myötä muotoutuvat. Koska olemassa oleva laki ei ole ollut esteenä vakuutustuotteiden syntymiselle, ei lain kumoamisella ole kiire.

Tarjolla olevien vakuutusten ongelmana on myös, etteivät ne kannusta kiinteistönomistajia tulvasuojelutoimenpiteiden toteuttamiseen. Tulvan torjuntaa parantavilla toimenpiteillä ei ole vaikutusta omavastuuseen eikä vakuutusmaksuihin. Kiinteistönomistajat ovat ainoita tahoja, jotka ovat velvollisia suojelemaan omaisuuttaan tulvien varalta, koska tulvasuojelu hankkeiden toteuttaminen ei ole valtion eikä kuntien lakisääteinen tehtävä.

Yksityisteille poikkeuksellisista vesistötulvista aiheutuvat tulvavahingot esitetään korvattavaksi yksityisteiden kunnossapitoon osoitettujen, valtiontalousarviossa kulloinkin olevien määrärahojen puitteissa. Jo nykyisellään yksityisteiden kunnossapitoon osoitetut määrärahat ovat olleet riittämättömiä, mikä näkyy teiden kunnossa. Yksityisteiden osalta tulisikin yksityistielakiin ottaa erillinen säännös, jonka mukaan tiekunta voisi saada korvauksia tulvavahingoista valtion siihen tarkoitukseen osoittamista varoista.

Ehdotettu yksityistielain muutos koskisi vain poikkeuksellisista vesistötulvista aiheutuvia vahinkoja, ei merenpinnan poikkeuksellisesta noususta tai rankkasateista johtuvista tulvista aiheutuvia vahinkoja. Siten sijainniltaan eri yksityistiet olisivat eriarvoisessa asemassa eikä kaikkia tulvatyyppejä korvata. Yksityistielain esitettyä muutosta ei voi perustella sillä, että se vatsaa entistä korvauskäytäntöä. Aikaisemmat epäkohdat tulee korjata tässä yhteydessä ja ulottaa korvaukset kaikkiin tulvatyyppeihin.

Yksityisteiden osalta itse laissa tulisi määritellä mitä yksityistielaissa tarkoitetaan tulvan poikkeuksellisuudella.

Lopuksi katson, että mikäli hallituksen esitys hyväksytään, tulisi siirtymäsäännös olla pidempi. Valtion tulisi seurata vakuutusturvan riittävyyttä ja toimivuutta jatkuvasti, ei vain siihen saakka kunnes laki tulee voimaan. Maa- ja metsätalousministeriön tulisi myös aktiivisesti tiedottaa kiinteistönomistajille lain kumoamisesta, vakuutusturvan tarpeesta ja tulviin varautumisesta. Hallituksen esityksellä laiksi poikkeuksellisten tulvien aiheuttamien vahinkojen korvaamisesta annetun lain kumoamisella on vaikutusta kiinteistönomistajien aseman.

SUOMEN KUNTALIITTO

Ulla Hurmeranta

lakimies