Hallituksen esitys laeista toimeentulotukilain muuttamisesta annetun lain ja toimeentulotuesta annetun lain sekä eräiden niihin liittyvien lakien muuttamisesta
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi toimeentulotuesta annettua lakia, toimeentulotuesta annetun lain muuttamisesta annettua lakia, kuntouttavasta työtoiminnasta annettua lakia, kotoutumisen edistämisestä annettua lakia, lastensuojelulakia sekä säilöön otettujen ulkomaalaisten kohtelusta ja säilöönottoyksiköstä annettua lakia. Esitys täydentää aiemmin hyväksyttyä lainsäädäntöä, jonka perusteella perustoimeentulotuen myöntäminen ja maksaminen siirtyvät Kansaneläkelaitoksen vastuulle 1.1.2017 lukien.
Esityksen tavoitteena on tarkentaa toimeentulotuen haku- ja viranomaisprosesseja toimivallan jakautuessa Kansaneläkelaitoksen ja kuntien kesken. Esityksessä on sekä aiempaa sääntelyä tarkentavia, että kokonaan uusia säännöksiä. Esityksessä ei puututa toimeentulotuen myöntämisperusteisiin tai tuen rakenteeseen. Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1. päivänä tammikuuta 2017 kuitenkin niin, että siirtymäsäännöstä voitaisiin soveltaa jo 1.12.2016 lukien.
Kuntaliitto on osallistunut yhteistyössä Kansaneläkelaitoksen ja sosiaali- ja terveysministeriön kanssa esityksen valmisteluun. Lisäksi Kuntaliitto on käsitellyt esitystä lausuntovaiheessa koordinoimassaan Toimeentulotuki- ja aikuissosiaalityön verkoston tapaamisessa, johon osallistui yli 80 kuntien ja kuntayhtymien toimeentulotuki- ja sosiaalityön ammattilaista. Vuoden 2014 tilastojen perusteella tapaamisessa mukana olleet kunnat ja kuntayhtymät vastaavat 63 prosentista toimeentulotuen asiakkaista.
Kuntaliitto katsoo, että käsittelyssä olevan esityksen antaminen on välttämätöntä perustoimeentulotuen Kela-siirron sujuvaksi toteuttamiseksi.Esityksen antamisella voidaan todennäköisesti vähentää merkittävästi toimeenpanon valmistelussa ennakoituja riskejä. Ehdotetut muutokset ovat pääosin kannatettavia ja perusteltuja, joitakin jatkossa esitettyjä huomioita ja muutosehdotuksia lukuun ottamatta.
Toimeenpanon valmistelun ja tämän lakiesityksen laadinnassa on kuitenkin entistä selvemmin noussut esiin se, että tistä selvemmin noussut esiin se, että perustoimeentulotuen Kela-siirtoa ei voida toteuttaa tyydyttävällä ja asiakasystävällisimmällä tavalla nykyisin voimassa olevaa toimeentulotukilakia korjaamalla. Toimivallan jakautuessa kahden eri viranomaisen välille olisi tullut - ja tulee - laatia aivan uusi toimeentulotukilaki, jossa voidaan huomioida toimivallan jakautuminen ja rakentaa kokonaan uusi toimeentulotukijärjestelmä, joka varmistaa hakemusten sujuvan käsittelyn, toimeenpanon tehokkuuden sekä toimeentulotuen hakijoiden oikeusturvan toteutumisen ja oikea-aikaisen ohjautumisen sosiaalihuollon palvelujen piiriin. Toimeentulotukilain kokonaisuudistus tulee käynnistää välittömästi ja uusi laki saattaa voimaan mahdollisimman pian.
Kuntaliitto myös toteaa, että Kuntaliitto myös toteaa, että nyt käsittelyssä olevassa esityksessä olisi tullut jo valmistautua Kuntaliitto myös toteaa, että nyt käsittelyssä olevassa esityksessä olisi tullut jo valmistautua suunnitteilla olevaan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistukseen siirtämällä perustoimeentulotuen rahoitus viimeistään 1.1.2018 valtion vastuulle.Kuntaliitto on koko uudistuksen ajan vastustanut sitä, että kunnille on jätetty perustoimeentulotuen rahoitusvastuu, vaikka sillä ei ole vaikutusmahdollisuutta perustoimeentulotuen harkintaan. Kunnallisen itsehallinnon näkökulmasta on erittäin ongelmallista, että toinen viranomainen käyttää laajaa harkintaa toisen julkisen toimijan varoilla. Perustoimeentulotuen ohjeistuksen valmistelussa olisikin tästä syystä tullut tehdä huomattavasti tiiviimpää yhteistyötä niin ministeriön, Kelan kuin Kuntaliiton sekä kuntien kanssa.
Esityksen taloudelliset vaikutusarviot:
Esityksen taloudelliset arviot ovat varsin suppeat, eivätkä kuvaa kaikilta osin toimeenpanon valmistelun yhteydessä ilmenneitä seikkoja. Siirrolle varattu aikataulu ei mahdollista riittävien tietojärjestelmärakenteiden suunnittelua, rakentamista ja käyttöön ottoa. Kansaneläkelaitoksen teknisestä rajapinnattomasta Kelmu/eTotu-ratkaisusta johtuen Kela-siirto aiheuttaa kunnille kokonaan uuden tehtävän, jossa se joutuu resursoimaan ennakoitua huomattavasti enemmän henkilöstöä hallinnolliseen työhön.
Tämä lisäresurssitarve syntyy siitä, että kunta joutuu siirtämään Kansaneläkelaitoksen välittämiä hakemuksia, hakemuksen liitteitä, hakemuksesta tehdyn päätöksen laskelmineen ja muuta asiakastietoa manuaalisesti kunnan tietojärjestelmään ja edelleen eteenpäin asiassa toimivaltaiselle sosiaalialan ammattihenkilölle tai muulle asian käsittelijälle. Kunta siis menee tiedonsiirrossa ja omassa toimeenpanossaan taaksepäin nykyiseen tilanteeseen nähden. Käsittelyssä olevassa täydentävässä lakiesityksessä asetetaan uusia tiedonsiirtotehtäviä sekä Kansaneläkelaitokselle että kunnille lisää. Käytännössä suuressa joukossa kuntia ainoa tiedonsiirtoväline kunnasta Kansaneläkelaitokselle on ainoastaan maaposti tai puhelin.
Kuntaliitto oli jo Kela-siirron mahdollistavaa lakia säädettäessä eri mieltä hallituksen esityksessä esitetyistä henkilöstövähennysarvioista. Kuntaliitto piti alkuperäistä esitystä käsiteltäessä myös kehysmenettelyn vastaisena sitä, että näin suuren muutoksen kohdalla valtionosuusvähennykset esitettiin tehtäväksi pelkästään arvioihin perustuen ennen toimeenpanon valmistelua ja tosiasiallista tietoa toimeenpanoon käytettävissä olevista tietojärjestelmistä.
Kuntaliitto katsoo, että alkuperäisessä hallituksen esityksessä esitettyjä hallinnollisten kustannusten vähenemisestä aiheutuvia taloudellisia arvioita tulee tarkistaa toimeenpanon valmistelussa ilmenneen uuden manuaalisen hallintotehtävän sekä tässä esityksessä ehdotettujen uusien tiedonsiirtoon liittyvien tehtävien osalta. Tiedonsiirrosta ja kunnilla myös siihen liittyvästä arvioinnista, ei synny lisäkustannuksia pelkästään Kansaneläkelaitokselle, vaan vähintään samassa määrin kunnille, jotka joutuvat toteuttamaan kaiken tiedonsiirron manuaalisesti riittämättömien tiedonsiirtovälineiden vuoksi.
Lisäksi Kansaneläkelaitoksen laskuttama Kelmu/eTotu-kustannus, jonka se on ilmoittanut olevan reilut 175 000 euroa/vuosi vuosina 2017-2021 tulee hallitusohjelman mukaisesti korvata kunnille täysimääräisesti. Kyseessä on Kansaneläkelaitoksen itsenäisesti tekemästä ratkaisusta johtuva kunnille aivan uusi pakollinen rahoitustehtävä, joka lähtökohtaisesti tuottaa kunnille lisää manuaalista työtä, eikä vastaa kuntien tarpeita. Esityksessä tulisi myös huomioida kunnille omien asiakastietojärjestelmiensä kehittämisestä aiheutuvat välttämättömät kustannukset. Sähköinen tiedonsiirto Kansaneläkelaitoksesta kuntaan ja vastaavasti kunnasta Kansaneläkelaitokselle edellyttää myös kunnilta merkittävää panostusta asiakastietojärjestelmien kehittämiseen. Nämä kustannusarviot puuttuvat nyt tästä täydentävästä esityksestä kokonaisuudessaan, eikä niitä ole huomioitu myöskään alkuperäisessä esityksessä.
Täydentävän lakiesityksen keskeisimmät toimeentulotukea sääntelevään lainsäädäntöön liittyvät muutosehdotukset
Eniten käsittelyssä olevassa esitysluonnoksessa kohdistuu täsmentävää ja uutta sääntelyä 1.1.2017 voimaan tulevaan lakiin toimeentulotuesta. Suoraan kuntiin ja niiden rahoitusvastuuseen esityksessä liittyvät pykäliin 4, 11, 14, 14 d, 17 a, 18, 18 a 18 b ja 18 f sekä siirtymäsäännökseen esitetyt muutokset. Lisäksi kuntiin vaikuttavia muutoksia ehdotetaan lastensuojelulakiin ja lakiin kuntouttavasta työtoiminnasta sekä kotoutumislakiin.
Toimeentulotuen myöntämistä säätelevään lainsäädäntöön ehdotetut muutokset
Lain 4 §:ään Toimeenpano ehdotetaan täsmennystä sen osalta, mitä sosiaalihuoltolain säännöksiä Kansaneläkelaitoksen tulee soveltaa hoitaessaan perustoimeentulotuen myöntämiseen liittyvää tehtäväänsä. Esitetyn säännösmuutoksen mukaan toimeentulotukilaissa säädettäisiin niistä sosiaalihuollon lainsäädäntöön liittyvistä säännöksistä, joita Kansaneläkelaitoksen tulee soveltaa sen hoitaessa perustoimeentulotuen myöntämiseen liittyviä tehtäviään.
Kuntaliitto kannattaa 4 §:ään ehdotettuja muutoksia. Tarkennuksilla täsmennetään se, mitä Kuntaliitto piti jo alkuperäisen esityksen laatimisvaiheessa epäselvänä. Toimeenpanovallan jakautuessa on ensiarvoisen tärkeää, että perustoimeentulotuen luonne osana sosiaalihuoltoa on määritelty ja on selkeää, mikä sosiaalihuollon lainsäädännöstä velvoittaa myös Kansaneläkelaitosta.
Esityksessä on kuitenkin edelleen jäänyt selkeyttämättä se, milloin sosiaalihuoltolain 34 §: mukainen sosiaalihuollon asiakkuus tulee kunnassa tulkita alkaneeksi. Täsmennyksellä on merkitystä sekä kunnan kirjaamiskäytäntöjen, sosiaalihuoltolain 36 §:ssä säädettyjen palvelutarpeen selvittämiseen liittyvien aikarajojen ja asiakkaan oikeusturvan toteutumisen vuoksi.
Kuntaliitto esittää, että käsittelyssä olevan esityksen 4 §:n täsmennetään siltä osin, että kunnan sosiaalihuollon asiakkuus alkaa vasta siitä, kun kansaneläkelaitoksen siirtämä toimeentulotukihakemus saapuu kuntaan tiedoksi tai asia tulee muulla tavoin vireille kunnassa. Kunnan sosiaalihuollon asiakkuus ei voi alkaa ennen kuin kunta on saanut hakemuksen jättämisestä tiedon ja toisaalta asiakkaalle on oltava selkeää se, että myös palvelutarpeen arvioinnin aikarajat alkavat vasta, kun Kela on toimeentulotukilain mukaan siirtänyt hänen hakemuksensa kuntaan.
Esitykseen sisältyy voimassa olevan toimeentulotukilain 11 §:ään ehdotettu jälkihuoltonuoria koskeva uusi 7. kohta, jonka mukaan lastensuojelulain 76 a §:ssä tarkoitettua taloudellista tukea asumisen ja toimeentulon turvaamiseksi jälkihuollossa ei huomioitaisi tulona toimeentulotuen tarvetta määriteltäessä. Perusteluissa selvennetään lastensuojelulain 76 a §:n sääntelyä ja tarkoitusta siten, että tämä tuki on tarkoitettu vastaamaan nuoren yksilöllisiin tuen tarpeisiin toimeentulotuen lisäksi. Lisäksi todetaan, että lastensuojelun taloudellisen tuen tarkoituksena ei lähtökohtaisesti ole kattaa kaikkea normaalejakin perusmenoja ja sitä on tarkoitettu voitavan myöntää toimeentulotuen ohessa.
Kuntaliitto pitää ehdotettua muutosta perustoimeentulotuen Kela-siirron toimeenpanossa välttämättömänä. Lisäyksellä selkeytetään Kansaneläkelaitoksen ja kuntien välistä toimivaltajakoa ja ehkäistään monimutkaiset tiedonluovutus- tai epäselvyyttä aiheuttavat tilanteet. Lisäksi samalla selkeytetään jälkihuoltonuoren asemaa ja tarjotaan hänelle samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muillakin kansalaisilla kuitenkin turvaten hänen erityisten tarpeidensa huomioiminen jälkihuollon aikana.
Kuntaliitto kuitenkin huomauttaa, että lastensuojelussa voidaan myöntää myös lastensuojelun avohuoltona taloudellista tukea lastensuojelulain 35 ja 36 §:ien perusteella. Näiden suhde Kansaneläkelaitoksen myöntämään perustoimeentulotukeen jää edelleen avoimeksi. Kuntaliiton näkemyksen mukaan, em. pykälät tulisi rinnastaa jälkihuoltonuoren tilanteeseen vastaavin toimeenpanon rajauksin kuin jälkihuoltonuoren kohdalla on nyt esitetty.
14 §:ään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3. momentti, jossa määritellään, että kunta voi myöntää ehkäisevää toimeentulotukea kiireellisen ja välttämättömän avun turvaamiseksi, vaikka henkilöllä ei olisi voimassa olevaa perustoimeentulotukipäätöstä. Säännös on poikkeussäännös toimeentulotukilain 6 §:n mukaisesta pääsäännöstä, jossa asiakkaan tulot ja menot kohdistetaan ensin perustoimeentulotukeen, ennen kuin muuta tuen tarvetta voi arvioida (ToTuL 6 §).
Säännöksen lisäämistä lakiin voi pitää tarpeellisena, jotta pystytään turvaamaan lain edellyttämä taloudellinen tuki niissä tilanteissa, joissa se on ehdottoman välttämätöntä.
Järjestelmän selkeyden ja asiakkaiden yhdenvertaisen kohtelun turvaamiseksi säännöstä tulee kuitenkin soveltaa yksinomaan ja ainoastaan poikkeussäännöksenä ja Kansaneläkelaitoksen toimiessa ohjaavana tahona kunnan ja Kansaneläkelaitoksen yhteiseen harkintaan perustuen. Kansaneläkelaitoksen tulisi aina ensin erityisesti virka-ajan ulkopuoliseen sosiaalipäivystykseen ohjaamista olla yhteydessä kuntaan ja arvioida yhdessä kunnan kanssa, katsotaanko henkilön tilanne niin kiireelliseksi ja kriittiseksi, että säännöksen ja toisaalta SHL 25 §:n erityiset perusteet täyttyvät.
Laista tulisi kokonaisuutena selkeästi ilmetä, että Kansaneläkelaitos ei voi määritellä kunnan toimivaltaan kuuluvan hakemuksen kiireellisyyttä, eikä asiakas saa ajautua tilanteeseen, jossa häntä ohjataan väärin perustein. Kuntien virka-ajan ulkopuoliset sosiaalipäivystykset ovat esittäneet suuren huolensa siitä, että heidän perustehtävänsä voi vaarantua, mikäli Kansaneläkelaitoksen ohjauskriteerit poikkeavat sosiaalipäivystyksen toimintaa säätelevistä erityisistä perusteista. Säännöksen tarkoituksen toteutumista on myös seurattava ja tehtävä tarvittaessa sellaiset muutokset, ettei virka-ajan - tai virka-aikaisen - ulkopuolisen sosiaalipäivystyksen perustehtävän hoitaminen vaarannu.
14 d §:n ensimmäiseen momenttiin ehdotetaan muutosta, jonka tavoitteena on lisätä asiakkaan itsemääräämisoikeutta, varmistaa uudistuksen hallinnollista tehokuutta ja kunnan sosiaalihuollon resurssien vapautumista ja kohdistumista sosiaalityön mukaisiin tehtäviin. Ehdotetun muutoksen mukaan alkuperäistä sääntelyä muutettaisiin siten, että Kansaneläkelaitos olisi velvollinen siirtämään asiakkaan toimeentulotukihakemuksen kuntaan vain asiakkaan pyynnöstä. Lisäksi hakemuksen tulee kohdistua muuhun kuin perusosaan (7 a §) tai muihin perusmenoihin (7 b §) sisältyviin menoihin ennen kuin Kansaneläkelaitokselle syntyy siirtovelvollisuus. Perusteluissa avataan yksityiskohtaisesti sääntelyn tarkoitusta ja sen toimeenpanon toteuttamista.
Nykyisten käytettävissä olevien tilastojen valossa täydentävää tai ehkäisevää tukea tarvitsee n. 47 prosenttia toimeentulotuen asiakkaista. Suurin osa tästä täydentävänä tai ehkäisevänä tukena myönnettävästä toimeentulotuesta on yksittäisiin tilapäisiin kustannuksiin tai tuen tarpeeseen liittyvää. Siirtoa sääntelevässä jo vahvistetussa laissa toimeentulotukilain muuttamisesta em. hakemusosuudesta siirrettiin osaksi perustoimeentulotukea n. 30 prosenttia reaalisten hakemusten määrästä. Samalla myös turvattiin 7 b §:n muutoksella Kansaneläkelaitokselle nykyistä laajempi harkintavalta asumiskustannusten osalta osana perustoimeentulotuen myöntämistä. Em. perustoimeentulotuen rakenteen muutoksella myös turvattiin, että asiakas tosiasiallisesti saa kaikki välttämättömät ja säännölliset etuutensa yhdeltä luukulta.
Toimeenpanon valmistelussa toteutettu jo hyväksyttyihin säännöksiin perustuva kuntaseuranta on osoittanut, että että kuntiin siirtyvistä hakemuksista jopa ¾ olisi sellaisia, joihin kunta joutuisi automaattisesti tekemään kielteisen päätöksen, koska kyseessä ovat kustannukset, joihin ei myönnetä toimeentulotukea. Siirtyvien hakemusten määrä olisi myös moninkertainen alkuperäiseen arvioon verrattuna.
Kuten taloudellisten vaikutusten arvioinnin kohdalla on kuvattu, toimeenpanon valmistelussa on todettu, että kunnan manuaalinen työ yksittäisen Kansaneläkelaitoksen siirtämän hakemuksen osalta moninkertaistuu toimeenpanon aikataulun mahdollistamien vajavaisten tietojärjestelmäratkaisujen vuoksi. Mikäli siirrossa ajauduttaisiin tilanteeseen, jossa jopa suurinta osaa hakemuksista käsittelisi kaksi viranomaista, koko uudistuksen idea hallinnollisesta tehostumisesta sekä kunnan sosiaalihuollon resurssien vapautumisesta sosiaalityöhön, uudenlaisten vaikuttavien palvelujen kehittämiseen ja palvelujen saavutettavuuden parantamiseen vesittyisi. Myös muutoksen taloudellisilta arvioilta putoaisi pohja kokonaan pois.
Kuntaliitto katsoo, että 14 d §:n ehdotettu uusi sääntelymuoto on välttämätön niin asiakkaan oikeuksien kuin siirron kokonaistavoitteiden toteutumisen turvaamiseksi. Vaikka nyt ehdotettu sääntelymuutos ei vastaa Kuntaliiton aiemmin esittämää kantaa, on arvioitavissa, että ehdotettu sääntely rajaa ja kohdentaa kuntaan siirrettävien hakemusten määrää tarkoituksenmukaisella tavalla uudistuksen tavoitteiden toteutumisen turvaamiseksi samalla turvaten asiakkaan itsemääräämisoikeuden toteutumista.
Kuntaliitto kuitenkin ehdottaa säännökseen vielä kahta täsmennystä.Säännöksen perusteluihin on lausuntovaiheen jälkeen lisätty lause, jossa Kansanelälaitokselle annetaan yksipuolinen oikeus epäselvissä tilanteissa siirtää hakemus kuntaan, mikäli asiakas sitä pyytää. Kuntaliitto katsoo, että epäselvissä tilanteissa toiselle toimeenpanijalle ei voi yksipuolisesti antaa toimivaltaa tulkita hakemusta epäselväksi, ilma toisen toimivaltaisen viranomaisen arviota asiasta. Hallinnollisesti tehokkainta on epäselvissä tilanteissa se, että hakemus voitaisiin siirtää silloin, kun Kansaneläkelaitos on yhdessä kunnan kanssa todennut, että asiakkaan täydentävän tuen tarve tulee hakemuksen perusteella arvioitavaksi tai että kyseessä on kustannus, johon täydentävää tai ehkäisevää tukea voidaan kunnassa myöntää. Muussa tapauksessa asiakasta tulee ohjata selvittämään tilannettaan kunnan sosiaalihuollossa ja tarvittaessa ilmoittaa hänen tuen tarpeestaan sosiaalihuoltolain 35 §:n mukaisesti. Hallinnollinen tehostaminen ei saa tarkoittaa sitä, että uudistuksessa tehostetaan vain toisen toimeenpanijan toimintaa kuormittamalla toista viranomaista epäselvien asioiden selvittelyn osalta. Yhteinen arvio myös mahdollistaisi asian käynnistämisen kunnassa jo ennen mahdollisen täydentävän hakemuksen saapumista kuntaan.
Lisäksi säännöstä tulee täsmentää siltä osin, että kiireellisessä tilanteessa Kansaneläkelaitos voi siirtää kunnan kriisiasuttamista tai hätämajoitusta tarvitsevan henkilön hakemuksen suoraan kuntaan (kyseessä muu kuin 7 b §:ssä mainittu menoerä). Toimeenpanon valmistelussa on ilmennyt epäselvyyttä sen osalta, kenelle kuuluu kiireellisen asumisen ja siihen mahdollisesti tarvittavan täydentävän toimeentulotuen myöntäminen. Mikäli ajaudumme tilanteeseen, että Kansaneläkelaitos alkaa myöntää perustoimeentulotukea hätä- tai kriisimajoitukseen, se voi johtaa hallitsemattomaan maan sisäiseen muuttoon, asunnottomuuden lisääntymiseen erityisesti kaupunkiseuduilla ja vakavaan sisäisen turvallisuuden vaarantumisen sekä kustannusten hillitsemättömään kasvuun.
Kiireellisen asumisen ja hätämajoituksen järjestäminen ja turvaaminen ovat kaikissa tilanteissa yksiselitteisesti kunnan järjestämisvastuulla olevia tehtäviä ja lukeutuvat sosiaalihuoltolain alaisiin 35 §:n mukaisiin ilmeisen tuen tarpeessa oleviin tilanteisiin, eikä sen järjestäminen voi olla sosiaaliturvaetuuksista vastaavan tahon vastuulla. Perustoimeentulotukea ei lain mukaan voi myöntää muihin kuin asumistukilainmukaisiin kustannuksiin, joita em. kustannukset eivät ole.
18 f § on kokonaan uusi säännös. Siinä säännellään Kansaneläkelaitoksen liittymisestä valtakunnalliseen Kanta-tietojärjestelmäpalveluun ja yhteistyöstä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa.
Kuntaliitto kannattaa ehdotetun säännöksen lisäämistä ja pitää sitä välttämättömänä toimeentulotuen myöntämiseen liittyvän tiedonhallinnan ja tiedonsiirron toteuttamisen turvaamiseksi.
Siirtymäsäännös
Siirtymäsäännöstä on täsmennetty monilta osin toimeenpanon valmistelussa ilmenneiden siitä puuttuvien osien sekä sujuvan siirtymävaiheen turvaamiseksi. Lisäksi säännöstä on täydennetty siltä osin, että kunnan on ilmoitettava aluehallintovirastolle tiedot myös vuonna 2016 kunnalle aiheutuneista perustoimeentulotuen menoista. Sama koskee jo hyväksytyn siirtymäsäännöksen mukaan vuoden 2017 tietoja.
Kuntaliitto pitää nyt tehtyä siirtymäsäännöksen täsmentämistä välttämättömänä ja kannattaa ehdotettuja muutoksia.
Kuntaliiton näkemyksen mukaan säännökseen tulee kuitenkin vielä lisätä, että toimeentulotuen perusosan indeksikorotus toteutetaan Kela-siirron sujuvan toteuttamisen turvaamiseksi vasta siirtymävaiheen päättymisen jälkeen eli 1.4.2017 lukien. Tällä turvattaisiin ensisijaisesti asiakkaan asemaa uudistuksessa ehkäisemällä hakemusten ruuhkautumista Kansaneläkelaitoksessa uudistuksen alussa. Mikäli indeksikorotus toteutetaan hallituksen nyt valmistelussa olevan indeksilakiesityksen ehdottamalla tavalla, on suuri vaara, että kaikkein heikoimmassa taloudellisessa asemassa olevien ihmisten perustoimeentulotuen hakemuksia ei kyetä käsittelemään laissa säädetyssä määräajassa, hakemukset ruuhkautuvat ja hakijoiden taloudellinen toimeentulo vaarantuu.
Laki kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain 27 §:n muuttamisesta
Esityksessä on ehdotettu lisättäväksi kuntouttavan työtoiminnan lain 27 §:ään uusi 2. momentti. 2. momentin perusteluja on täydennetty lausuntovaiheen jälkeen sekä lisätty sääntelyyn siirtymäsäännös, jossa Kansaneläkelaitoksen ilmoitusvastuulle säädetään siirtymäaika.
Ehdotetussa muutoksessa on kyse Kansaneläkelaitoksen velvollisuudesta toimittaa kuntaan tiedot niistä kuntouttavan työtoiminnan lainsäädännön piiriin kuuluvista henkilöistä, joiden aktivointisuunnittelun aloittaminen on kunnan vastuulla. Kyseessä ovat yleisesti ottaen tiettyyn kohderyhmään kuuluvat henkilöt, joilla ei syystä tai toisesta ole oikeutta työttömyysturvaan, vaan heidän pääasiallisena tulonaan on toimeentulotuki. Kunnan velvollisuudesta käynnistää aktivointisuunnittelu on tyhjentävästi säädetty alkuperäisessä kuntouttavan työtoiminnan lainsäädännön 5 §:n 3. momentissa ja kunnan vastuulle kuuluva kohderyhmä on edelleen tyhjentävästi säädelty kuntouttavan työtoiminnan lain 3 §:n 1 momentin 3 kohdassa ja 2 momentin 3 kohdassa ja kuntouttavan työtoiminnan lainsäädännön esitöissä.
Kuntaliitto vastustaa ehdotettua sääntelymuotoa ja sen lausuntovaiheen jälkeen laajennettuja perusteluja sekä toteaa, että ehdotettu sääntely ei vastaa kuntouttavan työtoiminnan alkuperäistä sääntelyä, eikä 27 §:n ensimmäisen momentin muotoilua. Ehdotus voikin laajentaa Kansaneläkelaitoksen kuntaan lähettämää tietoa epätarkoituksenmukaisesti siten, että kuntaan tulee tieto myös sellaisista henkilöistä, joiden aktivointisuunnittelun käynnistämisvastuu ei - ainakaan tiedon antamishetkellä - kuulu kunnalle. Myös pääasiallisen tulon määrittelyä on kokonaan ilman siihen liittyvää vaikutusarviota muutettu todennäköisesti jopa niin, että kohderyhmä edelleen laajenee. Perusteluissa ei ole millään tavalla selvennetty, mitä tulo -käsitteellä tarkoitetaan. Alunperin kyseessä on ollut nimenomaan ensisijaisen etuuden eli työttömyysturvan puuttuminen ja siitä johtuva toimeentulotuen tarve.
Kuntaliitto paheksuu jyrkästi säännöksen perusteluihin tehtyjä muutoksia sekä erityisesti lausuntovaiheen jälkeen lisättyä lausetta, jossa kunnalle säädetään em. tietojen osalta selvitysvelvollisuus. Kyseessä on uusi hallinnollinen tehtävä, johon kunta joutuu käyttämään resursseja. Pääasiallisen tulon määrittelyn muuttaminen saattaa edelleen lisätä selvitystehtävää, koska se on ristiriidassa alkuperäisen sääntelyn kanssa.Rinnasteisena hallinnollista työtä vaativana esimerkkinä voi käyttää nykyistä ilmoitustapaa työmarkkinatuen rahoitusvastuun piirissä olevista henkilöistä, joiden osalta kunta joutuu selvittelemään tiedon oikeellisuutta manuaalisesti, eikä voi käyttää tietoa esimerkiksi sosiaalihuoltolain mukaisten tehtävien käynnistämiseen.
Kuntaliitto edellyttää, että pykälän muotoilu muutetaan vastaamaan pykälän ykkösmomentin muotoilua sekä alkuperäistä kuntouttavan työtoiminnan lainsäädännön tarkoitusta ja sisältöä (vastaavat lakiviittaukset voimassa olevaan kuntouttavan työtoiminnan lakiin kuin ykkösmomentissakin). Lisäksi on ehdottoman välttämätöntä, että Kansaneläkelaitoksen tulee ennen tiedon välittämistä varmistaa, että tieto lähetetään vain niistä henkilöistä, joiden osalta TE-hallinto on hoitanut ensisijaiset velvollisuutensa aktivointisuunnitteluun nähden (työnhakijan haastattelu alle 25-vuotiaalle nuorelle sekä työllistymissuunnitelma yli 25-vuotiaalle hakijalle), eikä tietoa lähetetä niistä henkilöistä, joilla jo on voimassa oleva aktivointisuunnitelma.
Kuntaliitto huomauttaa myös, että pykälään Kansaneläkelaitokselle säädetty siirtymäaika todennäköisesti siirtää joidenkin kohderyhmään kuuluvien osalta heidän aktivointioikeutensa toteutumista pahimmassa tapauksessa jopa vuodella.
Laki kotoutumisen edistämisestä annetun lain muuttamisesta
Esitys sisältää myös säännösmuutoksia kotoutumislakiin. Kuntia säännösmuutoksista koskettaa lakiin ehdotettu uusi säännös 87 a §, joka koskee Kansaneläkelaitoksen velvollisuutta luovuttaa kunnalle tieto maahanmuuttajasta, johon sovelletaan kotoutumislakia ja joka saa muuten kuin tilapäisesti toimeentulotuesta annetun lain mukaista toimeentulotukea. Tiedot tarvitaan lain 10 §:n 1 momentissa tarkoitetun alkukartoituksen järjestämistä varten. Säännöksen mukaan kunta käynnistää alkukartoituksen maahanmuuttajalle, joka saa muuten kuin tilapäisesti toimeentulotukea.
Kuntaliitto pitää säännöksen lisäämistä kotoutumislakiin välttämättömänä, jotta kunta voi toteuttaa sille laissa säädettyä tehtävää.
Kuntaliitto haluaa kuitenkin ilmaista huolensa siitä, että toimeentulotuen toimeenpanon jakautuessa kahtia yhtaikaa, kun maahan on saapunut ennen näkemätön määrä turvapaikanhakijoita, on erittäin ongelmallinen tilanne kotoutumisen tukemisen kannalta. Lisäksi toimeentulotukilain linjauksissa on merkittäviä puutteita sen osalta, miten massa ilman oleskelulupaa olevien henkilöiden toimeentulotukioikeus tulisi ratkaista.
Laki lastensuojelulain muuttamisesta
Täydentävässä esityksessä on myös ehdotettu, että Kansaneläkelaitos lisättäisiin niiden viranomaisten joukkoon, joille on säädetty lastensuojelun ilmoitusvelvollisuus.
Kuntaliitto kannattaa ehdotettua muutosta ja pitää sitä erittäin tervetulleena uutena säännöksenä.
Kuntaliitto kuitenkin huomauttaa, että kunnilla on joko jo olemassa tai rakenteilla lastensuojeluilmoitusten vastaanottoon aivan erilliset omat ilmoitusjärjestelmänsä, joiden välityksellä kaikki viranomaisilmoitukset tulevat keskitetysti lastensuojelutarpeen selvitykseen. Myös Kansaneläkelaitoksen tekemien viranomaisilmoitusten tulee siirtyä kuntaan tämän keskitetyn järjestelmän kautta ja Kansaneläkelaitoksen tulee ilmoituskäytäntöjä kehittäessään huomioida tämä. Mikäli ilmoitukset eriytyvät moneen paikkaan, voi vaarana olla, että lastensuojeluselvitysten tekeminen vaikeutuu tai pahimmassa tapauksessa asian vireille tulo hidastuu.
Lopuksi Kuntaliitto toteaa, että erityisen tärkeänä Kela-siirtoa täydentävässä lakiesityksessä Kuntaliitto pitää 14 d §:ään ehdotettua uutta muotoilua sekä 14 §:ään ehdotettua muutosta edellä olevilla reunaehdoilla täydennettynä ja jälkihuoltonuoren aseman selkeyttämistä. Myös Kuntaliiton Toimeentulotuki- ja aikuissosiaalityön verkoston tapaamisessa läsnä olleet kuntien asiantuntijat pitivät näitä säännöksiä tärkeimpinä ja välttämättömimpinä muutoksina alkuperäiseen sääntelyyn. Myös siirtymäsäännökseen esitetyt täsmennykset ovat välttämättömiä.
Lisäksi Kuntaliitto toteaa, että toimeentulotukilain toimeenpanon epäselvyyksien välttämiseksi lain toimeenpanon seuraamista varten tulisi asettaa seurantaryhmä, joka pystyisi ratkaisemaan kahden toimijan välille toimeenpanossa väistämättä syntyvät tulkintaristiriidat. Erityisen tärkeää tämä olisi hallinnollisen tehokkuuden ja asiakkaan oikeusturvan toteutumisen turvaamiseksi ja oikeuslaitoksen toiminnan vaarantamisen ehkäisemiseksi.
SUOMEN KUNTALIITTO
Ellen Vogt
erityisasiantuntija
Lisää aiheesta
- HE 217/2016 vp
Linkki hallituksen esitykseen sekä käsittelytietoihin