Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi terveydenhuoltolain muuttamisesta
Hallitus ehdottaa muutettavaksi terveydenhuoltolain koulutuskorvauksia koskevia säädöksiä siten, että valtion korvausta erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutukseen maksettaisiin jatkossa myös yliopistoille.
Erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksen ohjausvastuu siirtyi sosiaali- ja terveysministeriölle helmikuussa 2015. Tuolloin myös luovuttiin koulutuksen tutkintomuotoisuudesta, eikä opetus- ja kulttuuriministeriö enää osoita yliopistoille erikoistumiskoulutukseen rahoitusta. Yliopistoilla on kuitenkin vastuu koulutuksen sisällöstä ja laadusta.
Käytännössä erikoistuminen tapahtuu palvelujärjestelmässä työskentelemällä erikoistuvan lääkärin tai hammaslääkärin virassa. Koulutus on nykyisin hajanaista ja koulutusajat pitkiä. Erikoislääkäreiden ja -hammaslääkäreiden jakautuminen alueille ja erikoisaloille ei ole palvelujärjestelmän kokonaisuuden kannalta tarkoituksenmukainen. Tarve yliopistojen roolin vahvistamiselle koulutuksen ohjauksessa on ilmeinen.
Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut yliopistoille tehtäväksi erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksen käytännön toteuttamisen sekä koulutuksen sisältöön ja laatuun liittyvät kysymykset. Osoittaakseen yliopistoille tehtävän edellyttämät resurssit hallitus ehdottaa terveydenhuoltolakiin lisättäväksi uuden 59 a §:n, jossa säädettäisiin koulutuskorvauksen maksamisesta yliopistoille erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksen suorittaneiden lukumäärän mukaan.
Yliopistoille maksettava korvaus vähennettäisiin muista erikoistumiskulutukseen liittyvistä tutkinto- ja kuukausikorvauksista, joten palvelujärjestelmän saamat koulutuskorvaukset vähenisivät vastaavasti. Tämä merkitsisi kuntien kustannusosuuden kasvua, koska erikoistumiskoulutus tapahtuu pääosin kunnallisessa terveydenhuollossa. Koulutuskorvaukset eivät nykyisinkään vastaa todellisia kustannuksia, eikä lakiesityksessä ilmene, mistä nykyisin erikoistumiskoulutukseen liittyvistä tehtävistä palvelujärjestelmässä voidaan luopua.
Kuntaliitto pitää tärkeänä, että yliopistoille annetaan riittävät resurssit erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutukseen liittyviä tehtäviään varten, mutta ei pidä hyväksyttävänä sitä, että yliopistojen rahoitus vähennetään palvelujärjestelmälle varatusta määrärahasta. Lisäksi Kuntaliitto huomauttaa, että esityksen taloudellisia vaikutuksia on arvioitu vain yliopistojen omaan kustannusarvioon perustuen eikä vaikutuksia palvelujärjestelmään ole arvioitu.
SUOMEN KUNTALIITTO
Päivi Koivuranta-Vaara
Hallintoylilääkäri