Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviehdotus orpoteosten tietyistä sallituista käyttötarkoituksista

Lausuntopyyntö koskee Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviehdotusta arkistojen, kirjastojen ja museoiden kokoelmissa olevien orpojen teosten käyttämistä laitosten rajat ylittävissä verkkopalveluissa. Direktiivin olisi tarkoitus kattaa myös oppilaitoksissa, elokuva-arkistoissa ja yleisradio-organisaatioissa tapahtuvan orpojen teosten käytön. Ehdotuksen keskeinen sisältö on, että mainittujen laitosten olisi ennen orpoteoksen käyttämistä suoritettava oikeudenhaltijoiden huolellinen etsintä. Etsintävelvollisuus olisi suoritettava sellaisten teosten osalta, jotka on ensimmäisen kerran julkaistu tai lähetetty po. maassa. Jos teoksen oikeudenhaltija ei etsinnässä selviä, teos katsottaisiin orvoksi teokseksi kaikissa EU-maissa. 

Kuntaliitto pitää direktiiviehdotusta tarkoituksiltaan oikeansuuntaisena. Ehdotuksessa esitettyjen toimenpiteiden osalta kaivataan kuitenkin tarkennuksia viimeistään siinä vaiheessa, kun direktiivi otetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä. 

3 artikla 2 kohta: ”Kukin jäsenvaltio määrittää oikeudenhaltijoiden ja käyttäjien kanssa, mitkä lähteet ovat kunkin teosluokan osalta tarkoituksenmukaisia; näihin lähteisiin sisältyvät liitteessä luetellut lähteet.”

Huolellisessa oikeuksien selvityksessä käytettävien menetelmien ja selvitysvelvollisuuden laajuuden on oltava ehdotuksessa mainittujen laitosten resurssit huomioon ottaen kohtuullisia eivätkä ne saisi vaatia merkittäviä lisäpanostuksia laitosten taholta. Kirjastoilla ja muilla mainituilla laitoksilla on kuitenkin viime kädessä oikeus päättää, mitä aineistoa ne digitoivat ja asettavat verkkoon yleisesti saataville. Tästä syystä on huomioitava, että käytettävät selvitysmenetelmät kannustaisivat laitoksia digitointiin. Liian työläät menetelmät ja laaja selvitysvelvollisuus voivat pahimmassa tapauksessa mitätöidä digitointihankkeen onnistumisen.

5 artikla: ”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että orpoteoksena pidetyn teoksen oikeudenhaltijalla on milloin tahansa mahdollisuus lopettaa teoksen asema orpoteoksena.”

Direktiiviehdotus jättää epäselväksi, minkälainen prosessi orpoteoksena pidetyn teoksen orpoaseman lopettaminen on. Riittääkö pelkkä ilmoitus ja mikä taho huolehtii mahdollisista jatkotoimenpiteistä? Nykyisen lainsäädännön mukaan tekijänoikeuden voimassa olo ei vaadi erityisiä toimenpiteitä oikeudenhaltijalta, toisin kuin esimerkiksi patentti ja tavaramerkki. Jos oikeudenhaltija kuitenkin ilmoittautuu jälkikäteen, voi tästä seurata mainituille laitoksille 7 artiklan 1 kohdan mukaisia lisäkustannuksia. Olisikin tärkeää linjata myös todistustaakkaa koskevat kysymykset tältä osin, koska laitosten ja teosten käyttäjien intressissä voi olla selvittää, onko oikeudenhaltijaksi ilmoittautuneen tahon ilmoitus oikeudellisesti perusteltu.

7 artikla 1 kohta: ” 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut organisaatiot maksavat teoksen käytöstä [muihin tarkoituksiin kuin hoitaakseen yleisen edun mukaisia tehtäviään, joiksi katsotaan erityisesti niiden kokoelmissa olevien teosten säilyttäminen, restaurointi ja asettaminen saataville kulttuuri- ja opetuskäyttöön] korvauksen niille oikeudenhaltijoille, jotka lopettavat teoksen aseman orpoteoksena 5 artiklassa tarkoitetulla tavalla;”

Kuntaliitto huomauttaa, että direktiiviehdotus jättää epäselväksi, kuinka tullaan suhtautumaan yleisen edun mukaiseen käyttöön ja mahdolliseen hyvitykseen, jos oikeudenhaltija tai tämän sijaintipaikka selviääkin myöhemmin; tuleeko laitosten maksaa myös tällöin kohtuullinen hyvitys käytöstään? Tällöinhän teosta ei enää käsitellä orpoteoksena, vaan se palautuu takaisin tekijänoikeuslain tavanomaisen suojan piiriin. Tämä puolestaan voi johtaa tekijänoikeuslain 57 §:n soveltamiseen, jonka mukaan teoksen luvattomasta käytöstä on maksettava oikeudenhaltijalle tuottamuksesta riippumaton kohtuullinen hyvitys. Tästä syystä oikeuksien riittävän selvittämisen jälkeen direktiiviehdotuksessa mainituille laitoksille tulisi taata, ettei oikeudenhaltija voisi enää myöhemmin esittää pätevästi korvausvaatimuksia laitoksille teoksensa luvattomasta käytöstä, kun kysymyksessä on yleisen edun mukainen käyttö. Ilmeisesti tätä on tarkoitettukin direktiiviehdotuksessa, mutta siitä olisi syytä mainita direktiivitekstissä tai vähintään perusteluissa, jotta tulkinnanvaraa ristiriitatilanteessa olisi mahdollisimman vähän.

SUOMEN KUNTALIITTO



Erika Leinonen

lakimies, opetus ja kulttuuri