Valtioneuvoston asetusluonnos energiamuotojen kertoimista ja ympäristöministeriön asetusluonnokset rakennusten energiatehokkuudesta, sisäilmastosta ja ilmanvaihdosta
Asetusmuutokset ovat tarpeen rakentamismääräysten siirrossa asetustasolle ja uusien lähes nollaenergiarakennusten rakentamiseen liittyvän suunnittelun ja rakennuslupamenettelyn takia.
Valtioneuvoston asetusluonnos energiamuotokertoimista
Energiamuotokertoimia käytetään energiatehokkuuden vertailuluvun osoittamiseen suunnittelussa ja siinä yhteydessä rakennukselle laadittavaan energiatodistukseen. Energiamuotokertoimilla ei sinällään ole tosiasiallista kytkentää rakennuksen energiatehokkuuteen. Kerroin kuvaa yleisellä tasolla lähinnä energiamuotojen valintoja ja käytettyjä energialähteitä suhteessa fossiiliseen energiaan. Sähkön, kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen kertoimia pienennetään nykyisistä 30 %:lla.
Uusiutuva energia ja kaukolämpö saisivat saman kertoimen 0.5. Tämä voi taata sen, että näiden lämmitysmuotojen keskinäinen kilpailutilanne ei vääristy ainakaan valittujen kertoimien takia. Tällä on merkitystä erityisesti jo rakennettujen kaukolämpöverkkojen jakeluhäviöiden energiatehokkuuteen ja sitä kautta asiakkaiden maksaman lämmön hintaan.
Merkittävä osa kaukolämmöstä on peräisin lämmön ja sähkön yhteistuotannosta tai tuotetaan uusiutuvalla puupolttoaineella.
Asetusluonnos uuden rakennuksen energiatehokkuudesta
Asetusluonnoksella on tarkoitus korvata lähinnä Rakentamismääräyskokoelman D3, jota on käytetty suunnittelun apuna. Luonnoksessa otetaan käyttöön uusia termejä kuten laskennallinen ostoenergia tai ympäristöstä vapaasti hyödynnettävä energia.
Rakennuksen energiatehokkuus ja energian tuotantotavat tulee pitää erillään, koska lakiluonnoksen 115 a § ei sitä nimenomaisesti edellytä.
Sekä uuden rakennuksen kokonaisenergiankulutuksen suunniteltu tunnusluku (kWh/m2) että energiamuotokertoimilla korjattu (laskennallinen tai suunniteltu) E-luku tulee esittää selkeästi suunnitteluasiakirjoissa. Niitä molempia tarvitaan esimerkiksi energiaselvityksen perusteella tehtävässä energiatodistuksessa.
Määritelmistä 2 ja 6 §
Kaikilla rakentajilla ei ole tasavertaisia edellytyksiä hyödyntää ympäristöstä saatavaa energiaa useasta eri syystä (kuten rakennuksen sijainti, maaperä, tontin koko, kaavamääräykset ja naapurikiinteistöjen ominaisuudet tai investointikustannukset).
Ympäristöstä vapaasti hyödynnettäväksi energiaksi tulisi tässä määritellä vain omalta tai hallinnassaan olevasta alueelta tai rakennuksesta omaa käyttötarvetta varten otettu energia. Ulos toimitettu ylimääräinen energia on jonkun toisen ostoenergiaa, ja tulee käsitellä sellaisena. Jos kyse on uusiutuvasta energiasta, saisi ostoenergia joka tapauksessa uusiutuvan energian mukaisen kertoimen.
4 ja 5 § Vertailuluvun käyttötarkoitusluokittelusta
Käyttötarkoitusluokittelun numeerisiin arvoihin voidaan olla pääosin tyytyväisiä.
Sellaisia tiloja, joissa varsinaisesta toiminnasta tai prosessista saadulla lämmöllä katetaan merkittävä osa energiantarpeesta, tulee voida tarkastella joustavasti tapauskohtaisesti toiminnan kautta. Yksi tällainen esimerkkitapaus voisi olla uimahalli-jäähalli -integraatti, jossa toisen hukkalämmöllä katetaan toisen lämmitystarvetta.
10, 11 ja 12 § Sisäilmastosta ja vakioidusta käytöstä sekä lämpimästä käyttövedestä
Ulkoilmavirtojen määrien käsittelyssä ihmetyttää 20 % pienemmän ulkoilmavirran arvon käyttömahdollisuus laskennassa, jos tiloissa on läsnäolo-ohjausta. 11 § tarjoaa myös erivapauksia LED-valaistuksen osalta. Lämpimän käyttöveden mitoitus vakiopaineventtiilillä varustettuna voi olla 15 % pienempi. Uudisrakennuksessa on aina kyse energiantarpeen ennusteesta. Siksi laskennalliset erivapaudet eivät ole välttämättömiä eivätkä teknologianeutraaleja.
31 § Energiankäytön mittauksesta
Energiankäytön mittauksesta tulee koitua hyötyä rakennuksen omistajalle tai tilojen käyttäjälle. Kaupallisin perustein toimitettu energia mitataan. Mittaus on perusteltua myös silloin kun kustannuksia aiotaan jakaa käytön suhteessa. Sen sijaan oman tuotannon mittaus ja sisäinen jakauma voi jäädä arvioinnin varaan. Alamittauksista voi koitua myös lisääntyvää huollontarvetta. Mittausvelvoitetta ei tulisi asettaa ilman hyvin perusteltua syytä.
33 § Rakenteellisesta energiatehokkuudesta
Kyseessä on vaihtoehtoinen tapa 4 §:n mukaiselle energiantarpeen laskennalle. Se sopii pienemmille kohteille. Lämmitysjärjestelmän valintaa ei tässä tarvita.
Asetusluonnos rakennuksen sisäilmastosta ja ilmanvaihdosta
Tällä asetuksella korvattaisiin Rakentamismääräyskokoelman D2 osaa. Keskeisimmät muutokset liittyvät ilmanvaihdon lämmön talteenoton hyötysuhdevaatimuksiin ja ilmamäärien tasapainoon sekä toimitilojen enimmäislämpötiloihin. Koneellinen ilmanvaihto voidaan joissakin tapauksissa korvata painovoimaisella.
20 ja 27 § Ilmavirtojen tasapaino ja rakenteiden ilmanpitävyys ja Ilmavirrat
Tulo- ja poistoilman tasapaino on sinänsä hyvä tavoite. Sen toteaminen on kuitenkin haastava tehtävä useiden mittauksiin liittyvien epävarmuuksien takia.
SUOMEN KUNTALIITTO
Ritva Laine
johtaja, alueet ja yhdyskunnat
Kalevi Luoma
energiainsinööri
Teknisen alan työvoimapula on pahenemassa. Kunnista puuttuu kaavoittajia, rakennustarkastajia, kiinteistöinsinöörejä ja rakennuttajia sekä monia muita maankäytön, rakentamisen ja infrapalvelujen ammattilaisia.