Seudullisella yhteistyöllä on elinkeinopolitiikan toteuttamisessa vahvat perinteet. Kunnat ovat organisoineet suuren osan elinkeinopolitiikan käytännön toteuttamista ylikunnallisiin kehittämisyhtiöihin. Kehittämisyhtiöt antavat organisatoorisen pohjan seudulliselle yhteistyölle mahdollistaen yritysneuvojien toimialakohtaisen erikoistumisen ja tehokkaan hanketoiminnan.
Seudullisia kehittämisyhtiöitä on noin 60 ja lähes kaikki kunnat ovat omistajina mukana jossakin seudullisessa kehittämisyhtiössä. Kehittämisyhtiöiden tehtävien laajuus vaihtelee alueittain, mutta lähes kaikissa kehittämisyhtiöissä toiminta kattaa kuitenkin sellaiset perustoiminnat kuin yritysneuvontapalveluiden tuottaminen, kehittämishankkeiden toteuttaminen ja alueen markkinointi. Tämän lisäksi toimenkuvaan voi kuulua matkailumarkkinointia, toimitilatarjontaa, yrityskummitoimintaa, omistajanvaihdosneuvontaa, investointimarkkinointia jne. Toimenkuva on riippuvainen toimialueen elinkeinorakenteesta ja tehtävä jaosta muiden alueella toimivien organisaatioiden kanssa.
Kuntien kehittämisyhtiöissä työskentelee yrityskehittämisen parissa yli 1000 henkilöä, joista karkeasti noin yksi kolmasosa on palkattu projektirahoituksella. Yhtiön koko vaihtelee alla viidestä työtekijästä yli 50:een työntekijään samalla kun toimialueen koko vaihtelee 10 000 asukkaan seudusta yli 200 000 asukkaan kaupunkiseutuun. Kehittämisyhtiöiden asiakkaina on vuosittain noin 35 000 yritystä. Kuntien keskimääräinen rahoitus kehittämisyhtiöille on noin 24 €/as/v. Rahoituksen määrässä on suurta vaihtelua johtuen eroista tehtävien laajuudessa (joillakin seuduilla erikseen teknologiakeskus ja uusyrityskeskus).
Kehittämisyhtiöiden toiminnan vahvuus on paikallisten olosuhteiden ja yritys rajapinnan tuntemisessa. Kehittämisyhtiöiden toiminnassa korostuu yritysten tarpeita vastaavan neuvontapalvelun tuottamisen ohella vahvasti proaktiivinen toiminta kehittämisaktiivisuuden nostamiseksi ja yritysten uusiutumiskyvyn ylläpitämiseksi. Kehittämisyhtiöiden rooli pk-yritysten, yliopistojen ja tutkimuslaitosten yhteistyön kehittämisessä on merkittävä.
Tässä asemassa kehittämisyhtiöt ovat pystyneet suuntaamaan toimintaansa olosuhteita vastaavasti ja hyödyntämään kaikkia käytössä olevia resursseja. Esimerkkeinä tästä voidaan pitää kehittämisyhtiöiden toimintaa äkillisen rakennemuutoksen paikkakunnilla, roolia yrityshankkeiden kokoonjuoksijana, ProAgria yhteistyötä maaseutualueilla ja yrityskummien hyödyntämistä resursseina yritysneuvonnassa.
Kehittämisyhtiöiden lisäksi kunnat ovat olleet vahvasti mukana teknologiakeskusten toiminnassa ja uusyrityskeskusten rahoittamisessa. Viimeisten vuosien aikana on kaupunkiseuduilla toteutettu lukuisia kehittämisyhtiöiden, teknologiakeskusten ja uusyrityskeskusten fuusioita (esim. Oulu, Porin seutu, Hämeenlinnan seutu, Jyväskylän seutu, Lappeenrannan seutu ja Seinäjoen seutu). Vastaavia fuusioprosesseja on käynnissä tai pohdinnassa myös muilla kaupunkiseuduilla. Fuusiot tulevat entisestään vahvistamaan kunnallisten kehittämisyhtiöiden roolia yritysrajapinnassa.
Kuntien kehittämisyhtiöiden roolia korostaa myös ELYjen ja TE-toimistojen resurssien supistaminen. Kehittämisyhtiöistä on entistä vahvemmin muodostu massa se toimija, jolla on kontaktipintansa ansiosta edellytykset toimia kattavasti yrityspalveluiden jakelukanavana. Kehittämisyhtiöiden yritysneuvojat kohtaavat laajasti erilaisia asiakkaita, välittävät tietoa tarjolla olevista palveluista, arvioivat asiakkaiden palvelutarpeen ja vastaavat heidän ohjaamisestaan muiden palveluiden käytössä silloin, kun palvelutarvetta ei itse pystytä tyydyttämään. Kehittämisyhtiöt ovat näin keskeisessä roolissa, kun halutaan varmistaa, että Tekesin, Te -toimistojen, Elyjen, Finnveran ja Finpron yritys palveluja hyödyntävät juuri ne asiakkaat, joille niistä on eniten hyötyä. Kehittämisyhtiöillä on edellytykset toimia esimerkiksi Team Finland verkoston ja Finnpron kasvuohjelmien yhteystahona pk -yrityksiin koko maassa.
Kehittämisyhtiöiden merkitys elinkeinotoiminnan kehittäjätahona korostaa myös kehitys, jossa uusia työpaikkoja syntyy eniten palvelualoilla toimiviin mikroyrityksiin. Pienillä yrityksillä on harvoin kokemusta yritystoiminnan rahoitusinstrumenttien hyödyntämisessä tai taloudellisia resursseja ostaa tätä osaamista yksityisiltä konsulttiyrityksiltä, vaan tarvitsevat kehittämisponnisteluissaan kehittämisyhtiöiden maksutonta tukea.
Kuntien toiminnan muuttuessa ja hankintojen lisääntyessä on elinvoimapoliittisten vaikutusten tunnistaminen tullut entistä tärkeämmäksi osaksi kuntien päätöksentekoa. Tavoitteena on myös julkisten hankintojen kautta edistää innovaatioiden syntyä ja leviämistä. Kehittämisyhtiöiden rooli paikallisen elinvoimaisuuden vahvistajana laajenee, kun niiden yritysrajapinnan tuntemusta aletaan entistä enemmän hyödyntää kuntakonsernin sisällä.
Kehittämisyhtiöiden välittävä rooli asiakasrajapinnassa ja oman toimintaympäristön kilpailukyvyn vahvistajana tulee tunnistaa ja ottaa huomioon kaikessa kehittämisrahoituksessa. Yrityspalveluiden jakelukanavana toimivia kehittämisyhtiöt tulee nähdä osana julkisen yrityspalvelun kokonaisuutta.
Tätä uudistuvaa kehittämisyhtiöiden roolia ja työnjaon selkeyttä TE-hallinnon kesken olisi syytä valmistella mieluusti yhteisesti TEM:n ja Kuntaliiton ja Sekesin kesken. Tavoitteena tulisi olla niukkenevilla voimavaroilla aikaansaatava mahdollisimman hyvä palveluyrittäjille ja yrittäjiksi aikoville.
Myös kuntien resurssit ovat rajalliset ja talous entistä tiukemmalla. Kehittämisyhtiöiden onnistuminen niille lankeavassa tärkeässä tehtävässä edellyttää avointa yhteistyötä valtion yrityspalveluorganisaatioiden kanssa sekä myös niiden toimintaan liittyvän resursoinnin uudelleen tarkastelua. Kun valtion aluehallinto karsii oman yrityspalveluiden jakelukanavansa asiakasrajapinnasta, on kohtuullista, että se osallistuu jakelukanavana toimivan kehittämisyhtiöverkoston toiminnan kustannuksiin jatkossa. Valtion osarahoituksen kautta voidaan vahvistaa kuntien kykyä ja halua kohdentaa pitkäjänteisesti resursseja yritysten kasvua ja kansainvälistymistä tukeviin neuvontapalveluihin. Kunnille osoitetun budjettirahoituksen perusteena voisi olla esimerkiksi määräosuus kokonaan kuntarahoituksella kuntiin tai niiden omistamiin kehittämisyhtiöihin palkattujen yritysneuvojien palkkauskustannuksista.
On tosiasia, että kehittämisyhtiökentässä joudutaan resurssien niukkuuden takia toimimaan suurelta osin projektirahoituksella myös sellaisissa yrityskehittämisen tehtävissä, joissa tarve voidaan nähdä pysyvänä. Tämä luo epäjatkuvuutta toimintaan ja vaikeuttaa toiminnan pitkäjännitteistä kehittämistä.
Kuntien ja valtion rahoituksellinen kumppanuus olisi omiaan vähentämään projektiriippuvuutta ja integroimaan kuntien yritysneuvontaa entistä vahvemmin pysyväksi osaksi Team Finland sekä YritysSuomi kokonaisuuksia.
SUOMEN KUNTALIITTO
Ritva Laine
johtaja, alueet ja yhdyskunnat
Jarkko Huovinen
kehityspäällikkö, elinkeinopolitiikka
Teknisen alan työvoimapula on pahenemassa. Kunnista puuttuu kaavoittajia, rakennustarkastajia, kiinteistöinsinöörejä ja rakennuttajia sekä monia muita maankäytön, rakentamisen ja infrapalvelujen ammattilaisia.