Sosiaali- ja terveysministeriössä on valmisteltu uutta tupakkalakia Euroopan uuden tupakkatuotedirektiivin toteuttamiseksi. Kuntaliitto pitää tupakkalain kokonaisuudistusta kannatettavana, koska nykyinen 1976 annettu tupakkalaki on lukuisten muutosten jälkeen vaikeaselkoinen, vaikkakin voimassa olevan tupakkapolitiikan tavoitteet ovat edelleen kannatettavia (terveyskasvatus, hintapolitiikka, rajoitukset sekä tutkimus ja kehitys). Jo voimassa olevan lain tavoitteena on ihmisille myrkyllisiä aineita sisältävien ja riippuvuutta aiheuttavien tupakkatuotteiden käytön loppuminen.
Hallituksen esityksen yleisperusteluissa tuodaan hyvin esille vähitellen kiristyneen tupakkalain saavutukset. Tupakoinnin sosiaalinen hyväksyttävyys on vähentynyt. Työpaikkatupakoinnin rajoittaminen, ravintolatupakoinnin kielto ja jopa tupakkatuotteiden esilläpitokielto ovat toteutuneet ja saavuttaneet enemmistön kannatuksen. Valtaosa kunnista (75 %) on julistautunut savuttomiksi, joten kunnat ovat omalta osaltaan edistäneet paikallisia toimenpiteitä tupakoinnin lopettamiseksi.
Lakiesityksen uudistukset koskevat osin tupakkatuotedirektiivin toimeenpanoa ja osin ovat kansallisia. Tupakkatuotedirektiiviin perustuen tiukennetaan tupakkatuotteiden valmistusta ja pakkaamista koskevia säännöksiä sekä laajennetaan sääntelyä (sähkösavukkeet). Tupakkatuotedirektiivin ulkopuolelta tulee mm. savuttomien tupakkatuotteiden maahantuonnin ja myynnin kielto, matkustajatuonnin rajoitukset, etämyynnin kiellot ja tupakointikieltojen laajentaminen.
Tupakkalaissa esitetään edelleen kunnalle yleistä edistämistehtävää huolehtia paikallisesta toiminnasta tupakoinnin lopettamiseksi ja määritellään kunnan valvontatehtävä. Kuntien kannalta merkittävänä muutoksena esitetään kunnalle oikeutta periä veroluonteinen maksu myyntilupien valvonnasta. Kuntaliitto pitää esitettyä maksuperimisoikeutta edellytyksenä sille, että kunta voi jatkossa toteuttaa tupakkalain edellyttämiä lupa- ja valvontatehtäviä. Maksuilla on pystyttävä kattamaan kaikki valvonnan ylläpitämisestä kunnalle aiheutuneet kustannukset. Merkittävä muutos on myös asunto-osakeyhtiöiden oikeus antaa yksittäisiä tupakointikieltoja. Näiden kieltojen antaminen edellyttää kuitenkin kunnan valvontaviranomaisen tekemää tarkastusta asunto-osakeyhtiön pyynnöstä. Myös tästä tarkastustoiminnasta tulisi voida periä kunnalle maksu.
Lakiluonnoksessa määritellään luvussa 2 viranomaiset, 8 § kunnan tehtävät ja luvussa 11 esitetään ohjaus ja valvonta (84 § kunnan valvontatehtävät). Kunta voi hallintosäännössä päättää toimivallanjaosta. Kunnan tehtäviä koskevan 8 §: n perusteluissa lukee että valvonta voidaan edelleen yhdistää muiden ympäristöterveydenhuollon lakien valvontaan ja tehdä yhteistarkastuksia. Tässä olisi hyvä viitata lakiin ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueesta (410/2009), joka edellyttää että koko ympäristöterveydenhuolto on järjestettävä saman toimielimen alaisuuteen.
Kunnan velvollisuus laatia valvontasuunnitelma on kirjattu omaan pykäläänsä (86§). Valvontasuunnitelman sisällöstä ei enää tarkemmin säädetä lakitasolla, mitä Kuntaliitto pitää kannatettavana. Kunnilla tulee olla mahdollisuus räätälöidä valvontasuunnitelma paikallisia tarpeita vastaavaksi kuntastrategia huomioonottavaksi. Valvontasuunnitelman laatimisvelvoite voitaisiin yhdistää kunnan valvontatehtävää koskevaan 84 § :ään (vertaa terveydensuojelulaki). Lakiluonnoksen 8 §:ssä on maininta siitä, että kunnalla ei ole oikeutta siirtää 86 §:ssä mainitun valvontasuunnitelman hyväksymistä koskevaa toimivaltaa alaiselleen viranhaltijalle. Myös tämä on linjassa muun ympäristöterveydenhuollon lainsäädännön kanssa. Mainita olisi selkeintä siirtää 84 § :ään, joka koskee kunnan valvontatehtävää (vertaa terveydensuojelu). Toimivallan siirrot on mahdollista tehdä kuntalain perusteella. Kuntalain mukaisesti pakkokeinoja ei voi delegoida viranhaltijalle ja Kuntaliitto on suositellut, että myöskään myyntilupien peruuttamista ei delegoitaisi viranhaltioille.
Kunnalta siirretään Valviralle kansainvälisessä liikenteessä olevissa liikennevälineissä tapahtu vain myynnin valvonta. Toisaalta jatkossa tukkumyyjien on tehtävä ilmoitus kunnalle tupakan myynnistä. Kuntaliitto pitää muutoksia kannatettavina.
Lakiluonnoksessa esitetään kunnalle velvollisuutta periä hyväksymänsä taksan mukainen maksu vähittäismyyntilupia koskevien ilmoitusten käsittelystä. Tämän maksun on vastattava enintään suoritteen tuottamisesta aiheutuvia keskimääräisiä kustannuksia. Kuntaliitto pitäisi selkeämpänä sanamuotoa "Kunnalle perittävä maksu voi vastata enintään suoritteen tuottamisesta kunnalle aiheutuvia kokonaiskustannuksia". Kuntaliitto kannattaa käytettyä sanamuotoa, että maksu peritään ilmoituksen käsittelystä, joka kattaa myös tilanteet, joissa lupaa ei voida myöntää.
Lakiesityksen 94 §:ssä säädetään vähittäis- ja tukkumyynnin valvontamaksuista. Näiden maksujen suuruutta ei ole sidottu viranomaisen kustannuksiin, valvontamäärään tai valvontasuunnitelman toteutumiseen, vaan ne ovat luonteeltaan selkeästi veroluonteisia. Kuntaliitto on aikaisemmin kritisoinut sitä, että tupakkaveron tuotto on mennyt kokonaisuudessaan valtiolle, vaikka kunnat ovat vastanneet valvonnan ja terveydenhuollon kustannuksista. Kuntaliitto kannattaa kunnan perimää veroluonteista valvontamaksua, jonka tuloilla tarkoitus kattaa tupakkavalvonnan järjestäminen kunnassa. Myyntilupien veroluonteisella maksulla on tarkoitus kattaa myös tupakointikieltojen valvonta.
Parveketupakoinnin aiheuttamat valitukset ovat olleet haasteellisia kunnan terveydensuojeluviranomaiselle. Vaikka tupakansavusta aiheutuvan haitan havainnointi ja tupakointikielto prosessi on toteutettu Vaiviran ohjeiden mukaisesti, on kunnan terveydensuojeluviranomaisen terveyshaitan perusteella antamia tupakointikieltoja kumottu ylemmissä oikeusasteissa. Kuntaliitto kannattaa asunto-osakeyhtiöiden oikeuden laajentamista tupakointikieltojen osalta. Tupakoinnista aiheutuvan haitan toteaminen tulee säätää tupakkalain mukaiselle valvontaviranomaiselle - ei terveydensuojeluviranomaiselle.
Haitan toteamiseksi tulee riittää tupakkalain mukaisen valvontaviranomaisen aistinvarainen arviointi tupakansavun aiheuttamasta viihtyisyyshaitasta.
Myyntiluvista satavien maksujen määrä on riippuvainen myyntipisteiden lukumäärästä. Todennäköisesti myyntipisteiden määrä tulee vähenemään, mikä pienentää kunnalle perittävien maksujen määrää. Asunto-osakeyhtiön pyynnöstä tehtyjen tarkastusten määrä taas tulee todennäköisesti lisääntymään, mikä tulee vaatimaan valvontaresursseja. Jotta tehtävän rahoitus maksutuloilla varmistettaisiin, kunnan tulisi voida periä maksuja myös asunto-osakeyhtiöiden pyynnöstä tehdyistä tarkastuksista. Muiden yleisten tupakointikieltojen valvonta voitaisiin tehdä myyntiluvan valvonnasta perittävällä valvontamaksulla.
Muutoksenhakua on yhtenäistetty ja jatkossa muutosta haetaan valittamalla hallinto-oikeuteen lukuunottamatta taksan ja valvontasuunnitelman muutoksenhakua, joihin haetaan muutosta siten kuin kuntalaissa säädetään. Muutoksenhaussa tulee kunnan hyväksymän taksan osalta viitata sekä 93 että 94 § :ssä tarkoitettuja taksoja koskevaan päätökseen.
SUOMEN KUNTALIITTO
Ritva Laine
johtaja, alueet ja yhdyskunnat
Tarja Hartikainen
erityisasiantuntija, ympäristöterveys
Teknisen alan työvoimapula on pahenemassa. Kunnista puuttuu kaavoittajia, rakennustarkastajia, kiinteistöinsinöörejä ja rakennuttajia sekä monia muita maankäytön, rakentamisen ja infrapalvelujen ammattilaisia.