Arviointityöryhmän raporttiin on ansiokkaasti koottu ehdotuksia, joilla tavoitellaan menettelyjen sujuvoittamista ja tehostamista ympäristömenettelyissä. Kuntaliitto katsoo, että arviointiryhmän esiin nostamat ehdotukset ovat pitkälti kannatettavia. Kuntaliitto ei voi tässä yhteydessä kuitenkaan ottaa lopullista kantaa kunkin ehdotuksen toteuttamiskelpoisuuteen, vaikka suhtautuukin ehdotuksiin lähtökohtaisesti myönteisesti. Vireillä olevissa ja tulevissa jatkovalmisteluissa selviää tarkemmin eri ehdotusten kokonaishyödyt ja toteuttamiskelpoisuus muutoinkin.
Arviointityöryhmä esittää useita ehdotuksia YVA-menettelyn sujuvoittamiseksi. Arviointiryhmän ehdotukset ovat YVA:n osalta pääosin kannatettavia. Kuntaliitto on aikoinaan tehnyt itse ehdotuksen hankekaavan ja YVA-menettelyn kytkemisestä toisiinsa. Kuntaliitto on YVA arvioinnista antamassaan lausunnossaan vuonna 2010 kannattanut arvioinnin yhteydessä laaditussa Haapanalan selvityksessä esitettyjä ehdotuksia.
Hankekaavan ja YVA:n yhdistämistä Kuntaliitto pitää edelleen perusteltuna, mikäli muuttunut YVA direktiivi ei aseta menettelylle sellaisia uusia vaatimuksia, joiden perusteella yhdistämisestä ei olisi saavutettavissa hyötyä. Kuntaliitto katsoo, että kun ehdotuksen mukaan ELY voisi yksittäistapauksessa edellyttää erillistä YVA :aa, tulisi vastaava oikeus antaa myös kunnalle. YVA:aan liittyviä arviointiryhmän ehdotuksia voidaan tarkemmin vielä pohtia direktiivin muutoksen täytäntöönpanoa koskevassa työryhmässä.
Ennakkoneuvottelumenettelyn käyttöönottaminen YVA- hankkeissa voi olla perusteltua ja hyödyllistä. Onnistuessaan neuvottelut voivat säästää niin viranomaisen kuin hankkeesta vastaavankin resursseja.
Kuntaliitto suhtautuu kuitenkin epäillen siihen, että ennakkomenettelystä säädettäisiin laissa. Käyttökelpoisia menettelyjä voidaan edistää myös muilla keinoin. Jos asiasta säädettäisiin laissa, on siinä yhteydessä syytä pohtia tulisiko myös säätää neuvottelun ajoituksesta. Jotta neuvotteluista olisi lisäarvoa, tulisi neuvottelut käydä siinä vaiheessa, kun hankkeesta on käy tettävissä riittävät tiedot. Resursseja vaativaa ennakkoneuvottelumenettelyä ei tule käyttää yleisen informaation jakamiseen. Siihen on muut kanavat ja keinot.
Neuvottelumenettely tilanteessa, jossa on kyse hankekaavan ja YVA:n yhdistämisestä, kaipaa vielä pohtimista siitä, kuinka se sovitetaan yhteen kaavaprosessin kanssa.
Ympäristönsuojelulakia koskevaa muutosehdotusta neuvonnan laajentamisesta tulee vielä harkita. Ehdotus koskee myös kuntia, sillä sähköinen asiointi tulee laajenemaan kunnissa voimakkaasti lähivuosina. Osa ehdotetusta neuvonnan sisällöstä on yhteneviä hallintolain vaatimusten kanssa, kuten opastus hakemuksen sisällöstä ja arvion antaminen käsittelyaikataulusta. Sitovien selvitysvaatimusten ilmoittaminen edellyttää suhteellisen tarkkaa tietoa hankkeesta ja sen vaikutuksista. Myös pyydettävät lausunnot eivät ole aina ennakkoon välttämättä tiedossa. Prosessin aikana voi tulla esiin sellaista uutta tietoa, joka edellyttää lisäselvityksiä tai vaikuttaa aikatauluihin. Todettakoon, että kunnissa erilaiset ennakkoneuvottelut ovat jo arki päivää.
Käsittelyaikoihin ja prosessien sujuvuuteen vaikuttavat myös toiminnanharjoittajan käytettä vissä oleva asiantuntemus ja omat toimet. Mitä laadukkaammat suunnitelmat ja selvitykset hakemukseen liitetään, sitä nopeampaa käsittely useimmiten on. Missä määrin toiminnanharjoittajalle voitaisiin asettaa tiukempia vaatimuksia asiantuntijoiden käyttämiseen, tulisi jatkossa tutkia. YSL:n 39 §ei ole riittävä nykyisessä muodossa. Samoin tulisi pohtia voidaanko asiantuntijoille asettaa kelpoisuusehtoja . Voitaisiinko keventämiskeinot kytkeä toiminnanharjoittajan käytettävissä olevaan asiantuntemukseen ja osaamiseen? Mitä enemmän asiantuntemusta olisi, sitä kevyempi menettely olisi mahdollista.
Lupamenettelyn keventäminen siirtää painopistettä jälkivalvontaan. Jälkivalvontaan siirtymi nen ei helpota kuntien työtä . Päinvastoin jälkivalvonta työllistää ja hallinnollisten pakkokeino jen käyttö on raskas ja hidas menettely. Kuntien kokemukset rekisteröintimenettelystä eivät ole olleet kaikilta osin myönteisiä eikä tavoiteltuja resurssisäästöjä ole välttämättä saavutettu kunnissa.
Raportissa nostetaan esiin huoli eri ympäristöviranomaisten resurssien riittävyydestä. Johto päätös siitä, että resurssit eivät ainakaan tule kasvamaan millään tasolla, on oikea. Hallinnon tehostamisessa ja uudistamisessa on vaarana, että valtion vastuulle kuuluvia valvontatehtäviä siirtyy kunnille erityisesti jaetuissa valvontavastuissa. Valvontarajat tulee määritellä nykyistä tarkemmin.
Valtion ruuhkautuneen lupahallinnon ongelmia ei tule ratkaista siirtämällä tehtäviä kuntiin ilman kompensaatioita.
SUOMEN KUNTALIITIO
Alueet ja yhdyskunnat -yksikkö
Jarkko Huovinen
kehityspäällikkö
Ulla Hurmeranta
johtava lakimies